×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Ei vain söpöjä somekuvia – suhde toiseen kutsuu kasvamaan

Taina Salovuori
17.09.2020

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

Elämän ensimmäiset seurustelusuhteet monine kiemuroineen johdattavat uuden äärelle. Parisuhteessa oleminen – tai suhteen puuttuminen – on nuorten elämän ajankohtaisimpia teemoja.

Kun parisuhteessa kaikki ei menekään niin kuin oli itse ajatellut ja haaveillut, tilanne saattaa haastaa lähes koko arjessa selviytymistä. Vaikeudet parisuhteissa sekä erot tai niiden uhka mietityttävät monia HelsinkiMission Nuorten kriisipisteellä.

”Löysimme toisemme uudella tavalla”

Suhde tuo esiin kumppanin erityisyyden ja erilaisuuden. Toisinaan tuntuu unenomaiselta istua toisen kainalossa ja seuraavassa hetkessä saattaakin pelätä toisen katselevan muita. Yhdessä hetkessä sitä kyseenalaistaa oman riittävyytensä suhteessa tai epäilee, ettei kumppani olekaan itselle riittävän hyvä. Toisen somessa julkaisemat parisuhdekuvat saattavat näyttää jatkuvasti lavastetuilta, eikä niistä tunnista enää itseään tai parisuhdettaan.

Vaikeudet parisuhteessa näyttäytyvät arjessa, mutta peilautuvat syvemmälle omaan elämänhistoriaan. Esimerkiksi erilaiset tapamme kokea kiintymystä ja hylkäämistä voivat joutua puhumattomina ristiriitaan. Yksi viihtyy itsekseen omissa puuhissaan, kun taas toinen voi tulkita tämän kiinnostuksen ja läheisyyden puutteeksi.

On helpompaa riidellä yhteisen ajan puutteesta tai henkilökohtaisista menoista kuin kertoa, mitä toivoisi ja tarvitsisi yhteiseltä ajalta. Keskustelun kautta syvää kiintymystä on kuitenkin mahdollista löytää uudelleen. Kun yksilöllisistä eroavaisuuksista puhutaan ääneen, usein molempien mieli avartuu ja suhteeseen avautuu uusia keinoja käsitellä ongelmia yhdessä.

”Sain kerrottua kumppanille asioita, joita en ole aiemmin pystynyt sanomaan”

Monimutkaiset kysymykset kumppanista ja suhteesta pyörivät helposti mielessä ja vievät energiaa. Tarjolla on harvoin yksinkertaisia vastauksia. Olisinko valmis avoimeen tai monisuhteeseen kumppanini sitä toivoessa? Mitä tehdä, kun toisen pinttyneet tavat ärsyttävyydessään ajavat meidät jatkuvaan konfliktiin? Entä mitä tästä tulee, jos lopulta haluammekin ihan  eri asioita? 

Kriiseissä molempien on mahdollista kasvaa, eikä niistä tarvitse selviytyä yksin. Ammattilaisten tehtävänä on tässä auttaa luomaan parisuhdekeskustelulle tila, jossa asioita voi rauhassa ja turvallisesti miettiä.

Keskusteluissa saa olla parisuhteen asioista myös eri mieltä – ja kokea, ettei se välttämättä tarkoita suhteen päättymistä tai pakottavaa tarvetta puolustautua.

”Olen häkeltynyt, että tällaista apua nuorille on tarjolla”

Keskustelujen kautta usein myös psyykkinen hyvinvointi paranee. Moni nuori on kertonut saaneensa keskusteluavusta ymmärrystä ja selkeyttä omille ajatuksilleen.

Eroon päädyttäessä on helpottavaa saada ulkopuolisen apua eroamiseen ja elämänkriisistä selviämiseen. Ero parisuhteesta saattaa olla nuoren elämän ensimmäinen ihmissuhdemenetys. Hyvin hoidettu ero, kipeydestään huolimatta, auttaa säilyttämään omaa arvokkuuden kokemusta. Se myös vahvistaa pohjaa itselle ja seuraavalle suhteelle.

Merkityksellisintä parisuhdekeskusteluissa saattaakin olla molemmille kokemus tulla ymmärretyksi uudella tavalla. Sitä kutsutaan psyykkiseksi kasvuksi.

***

Nuorten kriisipiste ja Krisjouren för unga tarjoavat ammatillista ja maksutonta keskusteluapua 12–29-vuotiaiden nuorten parisuhteiden haasteisiin molemmilla kotimaisilla kielillä. Lue lisää >

Taina Salovuori

kriisityöntekijä, psykoterapeutti

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

Näytä lisää ›