×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Kritiikkiä vai myötätuntoa – mikä auttaisi vaativaa mieltäni?

Kaisa Tanskanen
21.06.2021

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

”Blogitekstin on oltava todella hyvä. Siinä on oltava sopivasti asiaa helposti luettavassa muodossa. Tekstin pitää olla kaunista, soljuvaa ja kuvailevaa.”

Tämä ei ole lainaus blogikirjoittamisen oppaasta – eikä itse asiassa lainaus ensinkään, vaan yhteenvetoa mieleni täyttäneistä ajatuksista, kun ryhdyin suunnittelemaan tätä kirjoitusta. Vaativien ajatusten lisäksi kirjoittamiseen liittyi myös pelkoa: mitä jos epäonnistun ja tekstistä tulee huono? Mitä työkaverini ajattelisivat, saati läheiseni? Kriittinen mieleni jutteli minulle siitä, kuinka en oikeastaan osaa edes kirjoittaa ja luulen itsestäni liikoja. Mielessä eli myös toive: jos onnistun, voisinko tulla nähdyksi ja hyväksytyksi?

Mielensisäiset varjot pitenivät, vaatimukset lisääntyivät ja kynnys kirjoittamiseen kasvoi. Päätin lykätä aloitusta.

Jos ystäväni tai työkaverini olisi ollut samassa tilanteessa, olisin todennäköisesti suhtautunut hänen kipuiluunsa myötätunnolla, ymmärtäen hänen tuskansa ja rohkaissen häntä eteenpäin. Miksi en suhtautuisi itseeni samanlaisella lempeydellä?

Mitä tarvitsen juuri nyt?

Myötätunto tarkoittaa empaattista suhtautumista toisen tilannetta kohtaan sekä aktiivista toimimista kärsimyksen helpottamiseksi. Itsemyötätunto on tätä kaikkea kohdistettuna itseemme. Se on taito, jota jokainen meistä voi opetella ja jossa voimme harjoituksen myötä kehittyä.

Ensimmäinen askel kohti itsemyötätuntoa voisi olla pysähtyminen hankalana hetkenä ja kysyminen itseltä: mitä tarvitsisin juuri nyt helpottaakseni oloani?

Psykologian professori ja itsemyötätuntotutkija Kristin Neff sisällyttää itsemyötätuntoon kolme keskeistä elementtiä. Ensimmäinen näistä on ystävällisyys itseä kohtaan. Toinen on yhteenkuuluvuus ja ymmärrys siitä, että ihmisenä olemiseen liittyy kärsimystä ja epätäydellisyyttä – emme ole yksin näiden asioiden kanssa. Kolmantena elementtinä on tietoinen läsnäolo eli kyky tulla tietoiseksi itsessä tapahtuvista ajatuksista ja tuntemuksista näitä arvottamatta.

Itsemyötätunto ei suinkaan tarkoita houkutuksille antautumista, vaan sen tunnistamista, mikä on itselle hyväksi myös pitkällä tähtäimellä. Se on itsen puolella olemista, huolenpitoa ja rohkaisua, mutta myös puolustamista ja jämäkkyyttä. Se ei ole sama asia kuin itsesääli tai itsetunto, vaan pyrkimys ymmärtää ja auttaa itseä hankalassa tilanteessa.

Itsemyötätunto ei ole ihmelääke eikä korvaa muilta saatavaa myötätuntoa. Itsemyötätunto ei myöskään tarkoita sitä, että meidän pitäisi vain hyväksyä ympäristön kohtuuttomat vaatimukset ja niistä selviytyäksemme kehittää jatkuvasti armollisempaa suhdetta itseemme.

Itsemyötätunto voi vähentää ahdistusta

Hankalien tilanteiden edessä valitsemme helposti kritiikin ja vaativuuden. Saatamme jopa epäillä, ansaitsemmeko tulla kohdelluksi myötätuntoisesti.

Välillä itsen ruoskimisen tavat ovat niin tiukassa, ettemme halua kyseenalaistaa niitä. Meillä voi olla ajatus, että tarvitsemme kovia otteita tai että epäonnistumisen jälkeen meidän kuuluukin kuulla kunniamme. Saatamme pelätä, että ruoskimisesta luopuminen tekee meistä laiskoja ja saamattomia.

Tutkimukset puhuvat kuitenkin toista kieltä: itsemyötätunnon on todettu muun muassa vähentävän ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja vitkuttelutaipumusta. Sen on myös huomattu vaikuttavan myönteisesti ihmissuhteisiin ja helpottavan suhtautumista epäonnistumisiin.

Apua maksuttomasta oppaasta

HelsinkiMission Nuorten kriisipisteellä asiakkaiden kertomuksissa toistuvat riittämättömyyden kokemukset ja kohtuuttomat itseen kohdistuvat vaatimukset. Tähän huolestuttavaan ilmiöön vastaavat itsemyötätuntoa vahvistavat kuuden tapaamiskerran Minä riitän -ryhmämme. Ryhmien ohjaajana on ollut koskettavaa seurata, miten ryhmäläisten toisiinsa kohdistama hyväksyntä ja myötätunto parhaimmillaan sisäistyy lempeämmäksi suhteeksi itseen. Vertaistuella on uskomaton voima.

Vertaistuen lisäksi tiedolla, tehtävillä, harjoituksilla ja runoilla on ryhmissä tärkeä rooli. Tämän materiaalin olemme nyt koonneet yksiin kansiin. Minä riitän – opas itsemyötätuntoon sisältää tietoa ja tehtäviä muun muassa itsemyötätunnosta, itsekritiikistä, palautumisesta, arvoista, häpeästä ja muutoksesta.

Opas on vapaasti ladattavissa verkkosivuillamme suomeksi ja ruotsiksi. Oppaan harjoitukset ovat äänitteinä kuunneltavissa ja tekstiä rytmittävät Elina Salmisen kauniit runot. Opas toimii ryhmiemme materiaalina mutta on myös tarkoitettu hyödynnettäväksi meille kaikille, jotka haluamme pitää huolta myötätuntoisemmasta suhteesta itseemme. 

Entä miten kävi blogikirjoittamiseni? Kun olin aikani kipuillut aloittamisen kanssa, kysyin itseltäni, mikä auttaisi minua eteenpäin. Löysin mielestäni vastauksen: lempeys, realismi ja jämäkkyys. Kerroin itselleni, että tämä ei ole niin vakavaa, olen opettelemassa uutta taitoa ja saan hapuilla. Teksti ei ole mitta omalle arvolleni. Tämä on nyt tehtävä ja pärjään riittävän hyvin.

 

Lasken käteni olkapäälleni
ja sanon hyvin tehty!
Hyvin tehty sinä uskollinen ystäväni

Tänään en sormeile vaatimusteni listaa
En salli sieluani piinattavan

En edes seisahdu
toisten urotekojen äärelle
vertaamaan omaa kokoani
niiden korkeuteen tai syvyytee

En ole lyhyempi pidempi huonompi
parempi tyhmempi tai viisaampi kuin muut

Olen sopiva
ja tyytyväinen
kelvatessani itselleni
juuri näin.

 

Kesken – Elina Salminen

 

Minä riitän – opas itsemyötätuntoon

 
Katso myös:

Kaisa Tanskanen

kriisityöntekijä

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Näytä lisää ›