×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Luottamuksen pöydänjalat eli miten pidämme toisistamme huolta?

Henrietta Grönlund
02.10.2015

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa. Tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kesken on varsin suuri yksimielisyys siitä, että luottamuksella on tärkeä merkitys poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa elämässä, yksilöiden ja yhteiskuntien hyvinvoinnissa ja menestyksessä.

Mitä on luottamus? Jokainen meistä kokee tai ei koe luottamusta toisiin. Siihen vaikuttaa oma elämänhistoria, kokemukset siitä, ovatko toiset ihmiset luottamuksen arvoisia. Luottamuksen yhteiskunnallinen taso, yleistynyt luottamus ei typisty yksilöiden vastuulle, vaan sitä luovat ensisijaisesti yhteiskunnalliset rakenteet. Se, miten reiluksi ja turvalliseksi yhteiskunta, sen rakenteet ja instituutiot koetaan. Luottamus instituutioihin edistää myös ihmisten keskinäistä luottamusta.  

Suomi kuuluu korkean luottamuksen maihin kuten kaikki pohjoismaat. Ne ovat monilla muillakin mittareilla maailman menestyneimpiä ja onnellisimpia yhteiskuntia. Pienet elintasoerot ja tavoite tarjota kaikille ihmisille tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, terveydenhuoltoon ja perusturvaan ovat meikäläisen luottamusyhteiskunnan perusta. Ihmiset voivat kokea olevansa samassa veneessä.

Tämä liittyy läheisesti myös HelsinkiMission ydintehtävään, yksinäisyyden vähentämiseen. Professori Juho Saari johtaa yksinäisyystutkimushanketta, jossa HelsinkiMissiokin on mukana. Hän on osoittanut, että koetun yksinäisyyden määrä on yhteydessä yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Hyvinvointivaltio, tasa-arvoa ja luottamusta edistävä reiluus taas vähentää yksinäisyyttä. Keskeinen ja ajankohtainen kysymys on, mitä hyvinvointipalvelujen leikkaukset tekevät luottamukselle – ja myös yksinäisyydelle. 

Kansalaisten omaehtoista toimintaa, vapaaehtoisuutta ja arjen apua toivotaan monesti leikkausten paikkaajiksi. Tässä piilee vaara. 

Kansalaisten omaehtoisella toiminnalla on aivan omat lainalaisuutensa ja tutkitusti aivan omanlaisensa hyvinvointivaikutukset sekä antajalle, avun vastaanottajalle että yhteiskunnalle. Nämä hyvinvointivaikutukset perustuvat pitkälti toiminnan omaehtoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Jos omaehtoinen toiminta muuttuu pakolliseksi tai joutuu paikkaajan tai korjaajan rooliin, sen suurin anti luottamukselle ja hyvinvoinnille menetetään. 

Suomessa kansalaisten omaehtoisen toiminnan rooli on ollut erilainen kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, missä suuren kansanosan pärjääminen perustuu lahjoituksille ja vapaaehtoistoiminnalle. Yhteiskunnalliselle luottamukselle olisi karmea isku, jos edes mielikuvissa siirtyisimme tällaisen hyväntekeväisyysyhteiskunnan suuntaan.

Hyvinvointipalvelujen leikkauspaineissa(kin) meistä jokaisen omaehtoista panosta tarvitaan, oli kyse sitten vapaaehtoistoiminnasta, hyvien asioiden tukemisesta lahjoituksin tai arkisesta avusta ja kohtaamisista tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kansalaisten omaehtoinen toiminta ja julkinen turva voidaan nähdä saman pöydän jalkoina. Kun toinen heiluu tai heikentyy, toisen on hyvä pysyä vahvana. Tämä toivottavasti auttaa pitämään luottamuksen pöytälevyä paikallaan, kunnes toinenkin jalka taas vahvistuu. 

Omaehtoinen toiminta on korvaamatonta kun yritämme leikkauspaineissa kannatella luottamusta toisiimme ja tulevaisuuteen. Ja huolehtia, ettei kukaan jäisi yksin. Mutta korvaamatonta se on myös hyvinä aikoina. Yksinäisyydestä kärsivän ihmisen tilanne kulminoituu siihen, ettei hänellä ole ryhmiä, joihin kuulua tai ystävää, jonka kanssa jakaa elämää. Pelkät rakenteet ja julkiset palvelut eivät koskaan poista tarvetta arjen ihmiskontakteille ja välittämiselle.  

Henrietta Grönlund
HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja 

Henrietta Twitterissä
HelsinkiMissio Twitterissa
 

Henrietta Grönlund

Henrietta Grönlund
HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja

Henrietta Twitterissä
HelsinkiMissio Twitterissa
 

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Rakkolainen

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Näytä lisää ›