×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Sydämellisiä kohtaamisia Uudessa lastensairaalassa

Lilli Öhberg
25.03.2022

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

Sateenkaaren sävyt hohtavat puunlatvojen välistä, kun lähestyy Uutta lastensairaalaa Helsingin Meilahdessa. Moni perhe kuitenkin kokee sateenkaaren väristen seinien sisällä pelon ja epävarmuuden hetkiä. Sellaisessa tilanteessa tarvitaan ennen kaikkea huipputason ammattilaisten lääketieteellistä osaamista, mutta myös arjen apua ja tukea. Sitä varten sairaalassa on HelsinkiMission kouluttamia vapaaehtoisia Perhekavereita.

Arvokkaita kohtaamisia

Vapaaehtoiset Perhekaverit auttavat perheitä eri tavoin sairaalakäyntien yhteydessä, siellä missä milloinkin tarvitaan. Heti sairaalan ala-aulassa yksi Perhekaveri ottaa tulijat lämpimästi vastaan ja auttaa ilmoittautumisautomaatilla. Toinen puolestaan ihailee perheen seurana valtavassa virtuaaliakvaariossa uivia lasten itse värittämiä kaloja ja vinkkaa, missä kaloja voi skannata kaikkien yhteiseen akvaarioon. Tarvittaessa vapaaehtoiset saattavat perheitä hoitovastaanotoille tai osastoille. Kohtaamiset vapaaehtoisten ja perheiden välillä ovat usein hetkellisiä, mutta merkityksellisiä.

Viikoittain ilta-aikaan Perhekaverit tulevat leikkimään vuodeosastolle lasten potilashuoneisiin, jotta vanhemmat pääsevät hengähtämään sairaala-arjen keskellä. Näin hoitohenkilökunnalle jää enemmän aikaa sairaanhoidolliselle työlle. Vapaaehtoiset osallistuvat myös leikki- ja nuorisotoiminnan ryhmiin ja auttavat leivonta- ja kädentaitoryhmiin osallistuvia osastohoidossa olevia lapsia ja nuoria. Se merkitsee lisäkäsiä sairaalan varhaiskasvattajille ja lisää huolenpitoa lapsille. Pitkään jatkuneiden koronarajoitusten jälkeen yhdessä tekeminen ja touhuaminen tuntuu varmaan kaikista osapuolista aika mukavalta.

Perhekaverit ovat monesti todenneet meille koordinaattoreille, miten palkitsevaa on saada auttaa perheitä. Vapaaehtoistoiminta tukee myös vapaaehtoisten omaa hyvinvointia, tuo iloa ja merkityksellisyyden tunnetta elämään. Kun pieni potilas nauraa iloisesti Perhekaverin sylissä, on todettava, että teemme sairaalassa jotain sellaista, mitä ei voi rahassa mitata.

Merkityksellistä tukea

Uudessa lastensairaalassa hoidetaan potilaita ympäri Suomea, sillä sairaalaan on keskitetty monien vaativien lastensairauksien hoito, kuten sydänkirurgia, elinsiirrot ja vaikeat syöpähoidot. HelsinkiMission kehittämän vapaaehtoistoiminnan tavoitteena on tarjota potilasperheille sosiaalista tukea ja lievittää yksinäisyyden kokemusta tehtävään koulutettujen vapaaehtoisten avulla. Tutkin YAMK-opinnäytetyössäni, millainen hyöty ja merkitys HelsinkiMission Perhekaveri-vapaaehtoistoiminnalla on perheille ja sairaalan henkilökunnalle sekä sitä, miten toimintaa tulisi jatkossa kehittää. Tutkimus osoitti, että perheet ja sairaalan henkilökunta pitivät vapaaehtoisten toimintaa laadukkaana ja merkittävänä palveluna, joka tukee perheiden henkisiä voimavaroja ja tarjoaa käytännön tukea sairaalakäynneillä.

Perheet toivat tutkimuksessa esiin toiminnan merkityksen heti sairaalaan tultaessa: vapaaehtoisten ystävällisen kohtaamisen ja läsnäolon koettiin tuovan turvallisuuden tunnetta. Vapaaehtoisten antamaa käytännön apua pidettiin hyödyllisenä lisätukena sairaalakäynneillä tai lapsen pidemmän sairaalahoitojakson aikana. Vapaaehtoisten tarjoaman tuen koettiin myös lisäävän henkisiä voimavaroja. Raskaassa elämäntilanteessa toisen ihmisen kiireetön läsnäolo on kultaakin kalliimpaa. ”Vapaaehtoisten läsnäolo paikassa, jossa monet perheet kokevat niitä synkimpiä hetkiä vakavasti sairaan lapsen kanssa, on todella arvostettavaa”, kuvaili eräs ryhmähaastatteluun osallistunut äiti. Tutkimukseni tuloksista ilmeni selvästi, että perheiden yksinäisyyden tunne vähenee vapaaehtoisten läsnäolon ja käytännön avun myötä. Kenenkään ei tarvitse jäädä sairaalassa yksin.

Tutustu tutkimukseen: https://www.theseus.fi/handle/10024/722681

Lilli Öhberg

Vapaaehtoistoiminnan tiimivastaava

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

05.07.2022 –
Tuuli Albekoglu

Pandemiarajoitusten purkautuessa, kun yhteiskunta yrittää taas saavuttaa jotain, mikä näyttäisi edes hieman normaalimmalta kuin viimeiset vuodet, moni havahtuu katsomaan elämäänsä. Miettimään, mitä tässä oikein tapahtui sillä aikaa, kun yritin vain selvitä?

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee häneen uskovaa aikuista vieläkin enemmän. Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

Näytä lisää ›