×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Työkulttuuri, jossa kukaan ei jää yksin

Heidi Nygård-Michelsson
16.06.2021

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla. Se on työkulttuuri, joka perustuu vahvaan yhteistyöhön ja osallistavaan vuorovaikutukseen. Siinä jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi, eikä jää yksin.

Hyvinvoinnille haitallista yksinäisyyttä voi kokea missä ja milloin tahansa, myös työelämässä. Ongelmana on, että yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset eivät näy ihmisestä päällepäin, joten niitä on vaikea huomata. Työpaikalla jokaisen työpanos on tärkeä, ja jokaisen tulisi saada tuntea yhteenkuuluvuutta. Huomaamatta voimme kuitenkin rakentaa sellaista työkulttuuria, jossa jää helposti yksin. Se mikä toisia yhdistää voi jättää toiset ulkopuolelle.

Toimiva palautekulttuuri lisää työmotivaatiota ja arvostusta sekä omaa että muiden ammatillista osaamista kohtaan. Parhaimmillaan palaute on vuorovaikutteista työprosessien ja työn tuloksellisuuden arviointia. Toimiva palautekulttuuri lisää työtyytyväisyyttä ja tuo mukanaan tietynlaista rentoutta, joka vaikuttaa positiivisesti työntekijän tuottavuuteen ja työn laatuun. 

Tutkimusten mukaan useimmat esihenkilöt kokevat palautekeskustelut haasteellisina, jos työntekijän suoriutumiseen liittyy jotain hankalaa. Siksi monet esihenkilöt antavatkin todellisuutta parempaa palautetta työntekijälle. Tutkimuksista käy myös ilmi, että puutteellinen palaute on syynä siihen, että moni pätevä työntekijä hakeutuu muualle töihin. Miten sitten välttää tällainen tilanne, joka ei kenties vastaa kummankaan aitoa kokemusta?

Paras tapa ymmärtää toisen ihmisen kokemusta on kysyä sitä

HelsinkiMission keskusteluavussa palautetietoista työskentelyä on käytetty jo usean vuoden ajan, hyvin tuloksin. Palautetietoisessa työskentelyssä toimimme yhteistyössä asiakkaan kanssa. Pyydämme ja vastaanotamme asiakkaalta palautetta systemaattisesti ja reaaliaikaisesti työskentelyprosessin aikana, jolloin voimme samalla muokata työskentelyä mahdollisimman toimivaksi.

Nyt autamme organisaatioita palautetietoisen työkulttuurin rakentamisessa osana HelsinkiMission Work to Belong -ohjelmaa. Palautetietoinen työkulttuuri eroaa tavallisesta palautekulttuurista siten, että se on prosessinomainen, reaaliaikainen, kollegiaalinen ja organisaation rakenteisiin juurtunut. Systemaattisen, edistävän palautteen saaminen omasta työstä vaikuttaa myönteisesti ammatilliseen kehittymiseen. Se vaikuttaa myönteisesti myös nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen, joka on olennaista yksinäisyyden vähentämistyössä. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen vahvistuu myös silloin, kun ihmistä pyydetään astumaan palautteen antajan rooliin. Aktiivisessa palautekulttuurissa palautetta halutaan, pyydetään ja otetaan vastaan.

Palautetietoisessa työkulttuurissa edistävää palautetta on mahdollista saada niin työntekijänä, tiimin jäsenenä kuin esihenkilönäkin. Tiimityössä keskitytään tiimin toimivuuteen, tiimin jäsenenä toimimiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämiseen. Esihenkilötyössä fokusoidaan toimiviin työntekijä-esihenkilösuhteisiin, joissa on mahdollista päästä avoimen palautekeskustelun kautta yhteisen ymmärryksen äärelle työtehtävistä ja työntekemiseen vaikuttavista tekijöistä. Kun ongelmakohdat tunnistetaan nopeasti, on paljon helpompaa tehdä korjausliikkeitä tilanteen parantamiseksi.

Lisäksi esihenkilön pyytäessä palautetta alaiseltaan hän muuttaa keskinäistä vuorovaikutussuhdetta. Ei vain siksi, että palautteesta oppii, vaan silloin vuorovaikutus lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Palautteen pyytäjänä osoitat olevasi nöyrä, haavoittuvainen ja tarpeeksi varma itsestäsi pyytääksesi apua. Palautteen antajana astut rooliin ihmisenä, jolla on kyky auttaa, jota kunnioitetaan ja arvostetaan tarpeeksi saadakseen pyynnön antaa palautetta.   

Palautetietoinen työkulttuuri vaatii rohkeutta ja uskallusta siirtyä mukavuusalueelta oppimisen alueelle ja antaa tilaa kasvun mahdollisuudelle. Sitä ei ole mahdollista toteuttaa ilman peiliin katsomista ja kykyä joustaa omissa toimintatavoissa. Mutta onnistuessaan palautetietoinen työkulttuuri edesauttaa aivan uudenlaista kanssakäymistä, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä yksin tai työyhteisön ulkopuolelle. Se luo yhteisen kasvun alustan, joka mahdollistaa jatkuvan oppimisen ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisössä.

Kolme vinkkiä palautteen antamiseen ja saamiseen

  • Mieti, kenelle haluat antaa palautetta ja miksi. Millaista muutosta sillä tavoittelet? Edistääkö palautteesi muutosta?
  • Huomioi, miten suhtaudut saamaasi palautteeseen. Onko sinulle helppoa antaa myös korjaavaa palautetta? Osaatko suhtautua palautteeseen kasvun asenteella vai kaipaatko siinä kenties harjoittelua?
  • Pyydä aktiivisesti mahdollisimman konkreettista palautetta työstäsi. Näin voit itse vaikuttaa palautteen määrään, fokukseen ja laatuun.

 

Miten yksinäisyyttä voidaan vähentää työyhteisöissä? Tutustu HelsinkiMission Work to Belong -ohjelmaan. 

Heidi Nygård-Michelsson

Palautetietoisen arvioinnin ja kehittämisen erityisasiantuntija

 

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee hänen uskovaa aikuista vieläkin enemmän.  Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

Näytä lisää ›