×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Yhdeksän vinkkiä yksinäisyyden kohtaamiseen

Tuuli Albekoglu
21.04.2021

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta? Sieltä saisit varmasti uusia ystäviä!” Tarkoitamme neuvoillamme hyvää, mutta samalla saatamme syventää yksinäisyyden kokemusta entisestään. Kuinka siis kuunnella, tulla rinnalle yksinäisyyden keskelle?

Pitkään yksinäisyyttä kokeneella saattaa olla vain muutama läheinen keskustelukaveri, jos yhtäkään. On suuri luottamuksen osoitus, kun yksinäisyyden keskeltä uskaltaa kurkottaa kohti toista ihmistä ja puhua pahasta olostaan – luottaa toiseen niin paljon, että tekee itsestään näkyvän ja haavoittuvan.

Puhuja tarvitsee hyvän kuuntelijan

Kuunteleminen, siinä missä puhuminenkin, on kultainen taito, jota voi harjoitella. Jollekulle voi viedä vuosia ennen kuin saa läheisensä avautumaan. Toiselle taas läheisen ihmisen avautuminen voi tulla täytenä yllätyksenä, eikä tilanteeseen ehkä osaakaan suhtautua haluamallaan tavalla.

Yhteiskuntana rohkaisemme ihmisiä puhumaan ongelmistaan avoimemmin, mutta unohdamme, että puhuja tarvitsee myös hyvän kuuntelijan. Elämme maailmassa, jossa pyörät pyörivät ja pysähtyä ei saa. Tällaisessa ilmapiirissä voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja, osoittaa missä meni pieleen ja opastaa, mihin suuntaan kannattaisi seuraavaksi suunnata. Usein kaipaamme kuitenkin kipeästi sitä, että joku vain pysähtyisi kanssamme vaikeiden asioiden äärelle ja todella kuuntelisi. Yksinäisyyden keskeltä voi olla erityisen vaikeaa ponnistaa ulos, kun jokaista sosiaalista tilannetta värittää kokemus ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta. Kun toiseen tukeudutaan, on kaikkea muuta ehkä jo kokeiltu.

Tehdään toisemme näkyviksi

Koemme kaikki joskus yksinäisyyttä, olipa se aktiivisen sosiaalisen elämän keskellä tai tyhjän kodin ja hiiskumattoman puhelimen hiljaisuudessa. Yksinäisyys pelottaa, ja juuri siksi sille saattaa huomaamattaan kääntää selkänsä, vaikka toista haluaisikin tukea.

Olitpa vanhempi, tukihenkilö, ystävä tai naapuri, tässä sinulle neuvoja läheisen tukemiseen yksinäisyyden keskellä.

  1. Jos olet huolissasi toisen yksinäisyydestä, voit kysellä kuulumisia rauhallisessa ja tarpeeksi yksityisessä paikassa. ”Olen huomannut, että… ja halusin tarkistaa, onko kaikki hyvin.”
  2. Anna tilaa ja aikaa. Tuen tarjoaminen voi yllättää puhujan ja siihen tarttuminen voi viedä aikaa. Älä loukkaannu, jos toinen ei ole valmis puhumaan. Tee selväksi, että olet avoin keskustelulle jatkossakin.
  3. Pidä huoli, että sinulla on aikaa ja jaksamista kuunnella. Jos hetki on huono, on usein parempi sopia yhdessä uusi aika kuin koettaa kuunnella kiireessä tai väsyneenä.
  4. Kuuntele ensin ja vältä keskeyttämistä. Jos sinulla on antaa neuvoja tai suosituksia, tee se vasta kuunneltuasi. Voit myös kysyä, millaista tukea puhuja toivoo: ”Kaipaatko ratkaisuja vai kuuntelua? Kumpi vain on ok.”
  5. Salli tunteet. Vaikka toinen kokee tilanteen eri tavalla kuin sinä itse, muista, ettei ole vääriä tunteita. Pohdi, miltä tunteen kokeminen tuntuu, oli sille mielestäsi syytä tai ei.
  6. Muistathan, että yleensä toinen puhuu sinulle tunteistaan, koska kokee voivansa tukeutua sinuun, ei syyllistääkseen sinua. Et voi myöskään ”korjata” toisen yksinäisyyttä.
  7. Kysy lisää. Näin viestit, että haluat ymmärtää puhujaa. Voit myös tehdä selväksi, ettei kysymyksiin ole pakko vastata: ”Ymmärrän jos et halua puhua tästä, mutta mietin…”
  8. Jaa oma kokemuksesi, jos se tuntuu sopivalta ja kuunneltuasi ensin. Joskus oman kokemuksen jakamisesta voi olla apua. Pidä kuitenkin huoli, ettei se vie tilanteessa kaikkea huomiota.
  9. Voit auttaa läheistäsi ammattiavun piiriin, jos läheisesi ilmaisee siihen halukkuutta. Tee kuitenkin selväksi, että hän voi edelleen puhua myös sinulle.

Meistä jokainen voi vähentää yksinäisyyttä olemalla toisillemme läsnä ja tekemällä toisemme näkyviksi. Pelkästään toisen ihmisen katse ja hymy voivat tuntua pysäyttäviltä. Ja kun toinen ihminen todella, aidosti kuuntelee, voi se olla elämää järisyttävää.

 

Kaipaatko sinä tai läheisesi apua yksinäisyyteen? Tarjoamme maksutonta apua, ota yhteyttä: helsinkimissio.fi/yksinaisyys

Tuuli Albekoglu

yksinäisyystyön asiantuntija

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

05.07.2022 –
Tuuli Albekoglu

Pandemiarajoitusten purkautuessa, kun yhteiskunta yrittää taas saavuttaa jotain, mikä näyttäisi edes hieman normaalimmalta kuin viimeiset vuodet, moni havahtuu katsomaan elämäänsä. Miettimään, mitä tässä oikein tapahtui sillä aikaa, kun yritin vain selvitä?

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee häneen uskovaa aikuista vieläkin enemmän. Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

Näytä lisää ›