×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Yksinäisyyden kasvot

Maria Rakkolainen
04.10.2017

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

Pitkittyneessä yksinäisyydessä hiljaisesti hyväksymme kohtalomme ja lyömme leiman omaan otsaamme. Viallinen, maanantaikappale. On helpompaa hylätä itsensä ja oma tarvitsevuutensa kuin odottaa yhteyttä ja pettyä. Jos en ota riskiä, jätän itselleni edes pienen omanarvontunnon ja jotain omaa jäljelle. Jotain, mitä muut eivät voi arvostelulla ja eristämällä hylätä.

Yksinäisyydessä on kuitenkin salakavalaa se, että luottamuksen mennessä toiseen ihmiseen menetämme luottamusta myös omaan itseemme, omaan kaikupohjaamme. Äärirajamme ja olomassaolomme alkavat häivyttyä: ”Olenko edes olemassa?” Yksinäisyydestä syntyy hyvin konkreettinen kivun ja menetyksen tunne jätetyksi tulemisesta, kuulumattomuudesta, merkityksettömyydestä. Tilanne on niin epäoikeudenmukainen, että tekisi mieli puolustautua yksinäisen puolesta: ”Ei ihmistä voi jättää!” tai ”Ei noin voi tehdä!” Mutta. Kenelle sen huutaisi, kun kukaan ei ole kuulemassa. Siltä tuntuu.

Tiedätkö tarinan Ninnistä? Tytöstä, joka on näkymätön mutta tulee pikkuhiljaa näkyväksi. Lääkkeeksi tarvittiin välittäviä ja välittömiä Muumiperheen hahmoja, jotka olivat kiinnostuneita Ninnistä ja haastoivat häntä tulemaan esiin. Tarinan lopussa Ninni tuleekin näkyviin omassa kiukunpuuskassaan. Suurin mahdollinen luottamuksen osoitus. Näyttää: näin minä koen, tässä olen! Hieno tarina yksinäisyydestä ja sen voittamisesta, välittämisestä.

Me ihmiset tarvitsemme toisiamme ollaksemme näkyviä ja kokonaisia. Että on joku, joka ymmärtää kuka olemme ja mistä tulemme ja näkee ääriviivojamme.

Samalla, kun haluamme itse tulla näkyväksi, on hyvä pohtia myös toisinpäin: miten lähellämme olevat ihmiset kokevat meidät, osaammeko nähdä ja kuulla ihmisiä ympärillämme?

Olet kai kuullut siitä pojasta, joka haluaisi tanssia, mutta ei saa, koska se on tyttöjen juttu. Tai tytöstä, joka haluaisi pukeutua mustaan ja niitteihin, mutta ei saa, koska se ei ole hienojen naisten tapa. Lista on loputon, mitä odotamme tai pikemmin vaadimme toisiltamme. Lapsilta, isiltä ja äideiltä, parisuhteelta ja ystävyydeltä. Siksi yksinäisyyttä voi kokea erityisesti ystävyyssuhteissa, perheessä ja parisuhteessa. Yksinäisyyttä, joka on erityisen kipeää kokiessamme vain ehdollista rakkautta. Olet rakastettu, jos olet tietynlainen tai muutut toisenlaiseksi. Olet hyväksytty, jos täytät jonkun toisen odotukset siitä, mikä on sopivaa, riittävää, erityistä. Mutta varo vain, ettet ole mitään liiaksi, ettei kukaan vain paheksu.

Yksinäisenä saatat kysyä itseltäsi: ”Mikä minussa on vikana?” Kuuntele tarkkaan. Sinussa ei ole mitään vikaa, kun koet yksinäisyyttä. Pikemminkin kaikki on kohdallaan. Kun olet erityisesti sinä ja sinulla on sydän paikallaan, inhimillisellä kohtaamisella on väliä ja sen kaikupohjana sinussa voi syntyä syvä haavoittuvuuden tunne, erillisyyden ja yksinäisyyden kokemus.

Satuttavaan yksinäisyyteen ei kuitenkaan tarvitse jäädä, sen ei tarvitse olla loppuelämää määrittävä kohtalo. Siihen voi hakea apua ja haastaa omia ajatuksiaan. Yksinäisyys voi muuttaa muotoaan, hälventyä.

Filosofi William James (1884) on sanonut viisaasti: ”Jos haluat itsellesi jonkin ominaisuuden, toimi kuin sinulla olisi se jo”. Mitä siis voisit tehdä, jotta olisit vähemmän yksinäinen? Jotta ihminen lähelläsi olisi vähemmän yksin.

Maria Rakkolainen
Projektikoordinaattori, Näkemys-ohjelma

Maria Rakkolainen

projektikoordinaattori, Näkemys-ohjelma

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Rakkolainen

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Näytä lisää ›