×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Ystävä myötä- ja vastoinkäymisissä

Jenny Julkunen
14.02.2020

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

Mielikuvat rannalla hölkyttelevistä pariskunnista, nauravista kaveriporukoista sekä kainalossa köllöttelevästä sohvaperunasta valtaavat mielen. Vaaleanpunaiset (sydämenmuotoiset) lasit päässämme odotamme ystävyyden näyttävän Coca-Cola-mainokselta, tuntuvan maailman isoimmalta pehmonallelta ja tarjoavan viiden tähden hotellin palvelut.

Ei pelkkää iloa ja ilmaisia autokyytejä

Ystävyydeltä odotetaan paljon. Iloa, nautintoa, ongelmien ratkaisua, tukea, turvaa, autokyytiä ja synninpäästöä. Ehkäpä ystävyyden odotetaan ennen kaikkea olevan helppoa, sujuvaa ja vaivatonta. Ja sitä se parhaimmillaan onkin.

Tosielämässä ystävyys ei aina tunnu helpolta. Silloin saattaa herätä ajatus, että suhteessa, toisessa tai itsessä on jokin pielessä. Mielikuviin ja odotuksiin eivät mahdu eriävät näkemykset, loukkaantumiset, vaikeudet sanoittaa suhteeseen liittyviä toiveita ja tarpeita, kriisit, hankalat tilanteet tai se työmäärä ja vastuu, joita ystävyyden rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii, kaikilta osa-puolilta.

Hankaluudet ja vaivannäkö eivät kuitenkaan ole merkki pieleen menneestä ystävyydestä. Siihen kuuluvat väistämättä myös karikot ja kuprut. Kuten ihminen itse, ei ihmisten rakentama ystävyyskään pysty olemaan aina paras versio itsestään, eikä se pysy yllä vain odotuksin.

Joskus on uskallettava kuormittaa toista

Työssäni pohdin yksinäisyyttä kokevien ihmisten kanssa usein ystävyyssuhteiden vastavuoroisuutta. Monet ihmettelevät, ”miksi minä olen aina se, joka soittaa”. Toiset turhautuvat, koska yhdessä tekeminen tuntuu vastaavan vain toisen osapuolen mielenkiinnon kohteisiin ja tarpeisiin. Liian moni kokee olevansa sosiaaliselle verkostolleen taakka, joka kuormittaa stressaavaa ja kiireistä elämää entisestään. Sosiaalipsykologiasta tuleva käsite ”vastuun hajaantuminen” sopii mielestäni niin työpaikan kahvihuoneen pöydälle kertyviin tiskeihin kuin ystävyyssuhteisiinkin. Vastuu kuvitteellisesti hajautuu ihmisten kesken, vain huomataksemme, ettei sitä ole lopulta kellään.

Ystävyys on ennen kaikkea yhteistä vastuun ottamista, mutta myös vastuun antamista. Kun seuraavan kerran huomaat pohtivasi, voitko ”kuormittaa” ystävää huolillasi, kokeile antaa vastuu tästä päätöksestä hänelle itselleen ja uskalla kertoa hänelle huolesi. Tai kun koet ystävyyssuhteessa mitä tahansa hankaluutta, ota rohkeasti asia esille tai anna ystävälle mahdollisuus tehdä niin.

Ystävänpäivä olkoon vaaleanpunaisine, hattaraisine tunnelmineen ja odotuksineen myös muistutus siitä, että ystävyys on ystävyyttä hankaluuksien, erimielisyyksien ja surujenkin kanssa – ja parhaimmillaan silloin, kun siitä kannetaan yhdessä vastuu.

 

Kirjoittaja työskentelee HelsinkiMissiossa yksinäisyystyön projektikoordinaattorina.

Jenny Julkunen

yksinäisyystyön asiantuntija

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Näytä lisää ›