×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy

Perhekaveri auttaa lastensairaalassa

#Myötätuntouutisia

Perhekaveri auttaa lastensairaalassa

Perhekaveri auttaa lastensairaalassa
Kuva: Jani Laukkanen

Uuteen lastensairaalaan tuleva saattaa tavata pinkkipaitaisen vapaaehtoisen, joka leikkii ja kuuntelee mielellään. Hän on perhekaveri.

Uuden lastensairaalan pääsisäänkäynnillä on torstaina ennen yhdeksää jo monet vaunut parkissa. Tänne tullaan laboratoriokokeisiin ja tutkimuksiin, hoitoihin ja osastojaksoille. Osa perheistä on vain käymässä, toisten on melkein perustettava toinen elämä sairaalaan.

Molemmissa tilanteissa lisäkädet ja -korvat voivat olla tarpeen. Sellaisiksi tarjoutuu HelsinkiMission vapaaehtoinen perhekaveri.

Perhekaverit, sellaiset kuin eläkkeellä oleva Marjatta Pitkänen, päivystävät lastensairaalan sisarusparkissa joka arkipäivä kello 10–13. Paikalla on aina vähintään kaksi työhön koulutettua aikuista, jotka tunnistaa reippaan pinkistä, sydänkuviolla varustetusta t-paidasta. Parkki on leikkihuone, josta löytyy lapsille monenlaista tekemistä peleistä piirrustusvälineisiin.

– Me voimme olla tässä lapsen seurana, jos vanhemman pitää mennä toisen lapsen kanssa vaikka laboratoriokokeisiin, Pitkänen kertoo.

Joskus lapset ja vanhemmat haluavat tulla leikkimään hetkeksi odotellessaan tai tutkimusten jälkeen. Joku taas tarvitsee vain neuvoja: mistä löytyy röntgen, mistä kahvio? Kaikessa autetaan.

Tukea sinne, missä tarvitaan

Perhekaveritoiminta alkoi lokakuussa. HelsinkiMissiossa oli mietitty, miten vapaaehtoiset voisivat olla perheiden tukena Uudessa lastensairaalassa.

– Lapset hoidetaan Suomessa todella hyvin, mutta monesti myös heidän vanhempansa kaipaavat tukea. Haluamme huomioida tämän ja kysyä aikuisiltakin, mitä heille kuuluu, toiminnan koordinaattori Kari Koponen toteaa.

Sairaalan puolelta apu otettiin ilolla vastaan: ennen HelsinkiMission tuloa rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa oleva sisarusparkkihuone seisoi lähes käyttämättömänä.

Perhekaverit toimivat lasten ja heidän läheistensä tukena myös sairaalan ylemmissä kerroksissa, joissa usein vietetään pidemmän aikaa. Siellä HelsinkiMissio järjestää esimerkiksi yhden nuortenillan viikossa. Marjatta Pitkänen haaveilee, että perhekaverit voisivat vastaisuudessa tarjota osastolla lastensa kanssa päivystäville vanhemmille kaivattuja vapaahetkiä.

– Vanhemmat pääsisivät joskus vaikka kävelylle tai syömään, jos me voisimme olla lapsen turvana sen aikaa.

Kuva: Jani Laukkanen
Sisarusparkkihuone houkutteli pian kolmevuotiaan Harounin tutkimaan, millaisia leluja olisi tarjolla. Kari Koposesta sai heti leikkiseuraa.

Kari Koponen huomauttaa, että perheillä on mahdollisuus pyytää sairaalaan tueksi myös HelsinkiMission lapsiperheiden keikka-apua.

– Vapaaehtoinen voi lähteä seuraksi lenkille tai näyttää vaikka, missä on lähin kauppa, jos on viikkokaupalla syöty sairaalan antimia.

Kuuntelijan rooli on tärkeä

Kesken haastattelun sisarusparkin ovelle ilmestyy vajaa kolmevuotias Haroun, joka on bongannut mielenkiintoisen näköisen leikkipaikan ohi kävellessään. Kari Koponen kaivaa hänelle välittömästi muovisen parkkitalon, jonka mäkiä liukuu kohta auto jos toinenkin.

Juuri tällaista perhekaveritoiminta on: se tarjoaa lapsille ja heidän vanhemmilleen positiivisen hengähdyshetken kenties jännittävänkin sairaalatilanteen keskellä. Jos odottelua on paljon, lapsille luo turvallisuudentunnetta palata väleissä aina samaan tilaan leikkimään.

– Monesti vanhemmillakin on tarve purkaa tilannettaan etenkin, jos sairaalassa on oltu pitkään. He eivät kaipaa niinkään keskusteluapua kuin kuuntelijaa, Marjatta Pitkänen sanoo.

Sitäkin varten vapaaehtoiset ovat. Tarvittaessa he ohjaavat eteenpäin esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai sairaalapapin pakeille.

­– Perhekaveri ei ole terapeutti mutta on tärkeää olla valmis kuuntelemaan perheiden tilanteita ja kunnioittaa niitä, Kari Koponen kuvailee.

Koulutus opastaa sairaalamaailmaan

Marjatta Pitkänen suunnittelee tekevänsä perhekaverina yhden kolmetuntisen vuoron viikossa – mutta tälläkin viikolla hän on ollut sairaalassa kolmena päivänä. Moni vapaaehtoinen osallistuu aluksi tiheämmin, ja sitten vuorot vakiintuvat muutamaan kuussa.

– Heti kun kuulin tästä toiminnasta, halusin mukaan. Lasten ja perheiden kohtaaminen rikastuttaa elämääni, ja kolmetuntiset menevät nopeasti, myös Albertin olohuoneen vapaaehtoisena toimiva Pitkänen sanoo.

Tällä hetkellä perhekavereita on noin 50. Heidät on koulutettu kaksipäiväisessä vapaaehtoiskoulutuksessa, jossa käydään läpi muun muassa sairaalan toimintatapoja. Seuraava koulutus järjestetään helmikuun alussa.

– Tavoitteemme on, että sairaalassakin on tarjolla useammanlaisia vapaaehtoistehtäviä ja myös viikonloppuisin. Täällä on hyvät puitteet järjestää monenlaista toimintaa, joten perhekaverius sopii erilaisille ihmisille. Myös miehiä kaivataan mukaan, Kari Koponen sanoo.

– Tärkeää on, että on hiukan ihmistuntemusta, että osaa herkällä korvalla kuunnella toisten tarpeita, Marjatta Pitkänen lisää.