×
Käytämme evästeitä (cookies) parantaaksemme sivujemme toimivuutta ja käyttäjäystävällisyyttä. Lisätietoja ›

Svengaava kulttuurivallankumous

#Myötätuntouutisia

Svengaava kulttuurivallankumous

Svengaava kulttuurivallankumous
Kuva: Jani Laukkanen

Resonaarigroupin muusikot tekevät luovaa työtä. Ja saavat siitä palkkaa. Kumpikaan ei ole itsestään selvää, kun kyseessä ovat erilaiset oppijat.

Rummut saavat selkärangan tärisemään. Niiden takana Marlo Paumo pitää rytmin tiukasti näpeissään, kun Tomi Lehtimaa ja Jaakko Lahtinen luovat haikailevaa melodiaa. Lahtinen ikävöi laulaen Glendoran perään, mutta sitten huudahtaa:

– Ja nyt kitarasoolo!

Juho Lähteenmäen kitara valtaa kulosaarelaisen treenihuoneen, jossa Resonaarigroup viilaa Ikkunaprinsessa-klassikkoa.

Bändin sielut

Vain hetkeä ennen hikistä harjoitussessiota groupin jäsenet ovat jutelleet kotoisassa olohuoneessa lehdenluvun lomassa. Jaakko Lahtinen on jopa imuroinut eteisen.

– Se onkin taito, jonka vain harva muusikko osaa, Resonaarin musiikkikoulun johtaja Markku Kaikkonen heittää.

Resonaarigroupissa jokaisella on selvä rooli. Jaakko Lahtinen laulaa ja vastaa kosketinsoittimista.

– Haitaria olen myös näpytellyt, hän lisää.

– Minä kanssa soittelen koskettimia, Tomi Lehtimaa jatkaa.

– Soitan pääasiassa kitaraa, mutta myös pianoa, rumpuja ja bassoa, Juho Lähteenmäki listaa.

– Niissä en kuitenkaan ole niin hyvä.

– Ei kukaan voi olla kaikessa hyvä. Yksi on aina pääinstrumentti, Marlo Paumo toteaa.

Hänen pääinstrumenttinsa on rummut.

– Rumpalihan on bändin sielu.

Tällä bändillä näyttää kyllä olevan kokonaista neljä sielua.

Ammatistaan ylpeät muusikot

Vuonna 2009 perustettuun Resonaarigroupiin kuuluu neljä vakituisesti palkattua muusikkoa sekä muutama freelancer-soittaja. Siinä ei ole periaatteessa mitään ihmeellistä, että muusikot saavat työstään kunnon palkkaa. Paitsi että tässä tapauksessa on.

Groupin taustayhteisö, Resonaarin musiikkikoulu, tarjoaa musiikinopetusta erilaisille oppijoille. Koulun opiskelijoissa on esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä ja heitä, joilla on vaikeuksia motoriikassa, ymmärtämisessä tai keskittymisessä.

Resonaarissa alkoi pikku hiljaa erottua porukka, jolle musiikki oli enemmän kuin harrastus. Se porukka hioo nyt ohjelmistoaan kuukausipalkalla.

Kuva: Jani Laukkanen
Resonaarigroup on maailman mittakaavassakin harvinaisuus. Bändi on keikkaillut Skotlantia ja Japania myöten.

Groupin jäsenillä on erilaisia koulutuksia takana. Moni on ensin opiskellut siivoojaksi. Mutta nyt tärkein titteli on muusikko.

– Ammattimuusikkous on tärkeä asia. Kundit tietävät oman historiansa ja vertaistensa kautta, miten tärkeää on, ettei ole vain työosuusrahalla töissä, vaan oikealla työsopimuksella ja palkalla, Markku Kaikkonen tähdentää.

Palkkatyöt eivät ole kehitysvammaisille ihmisille itsestäänselvyys, saati sitten työpaikka luovalla alalla. Maailman mittakaavassakin Resonaarigroup on harvinaisuus. Ainutlaatuisuus on vienyt bändin keikkailemaan Skotlantia ja Japania myöten.

Kuvionuotit tukevat soittamista

Muusikon arki on työntäyteistä. Työpäivät kestävät kuusi tuntia, ja niihin mahtuu yksilötreenejä, paritreenejä ja koko bändin treenejä. Bändin musiikkikattaus on laaja: vanhaa tanssimusiikkia, iskelmäklassikkoja, nykypoppia...

– Soitamme sitä, mistä porukka tykkää, Marlo Paumo kiteyttää.

Biisien sovituksessa riittää viilaamista. Siihen vaikuttaa sekin, että Juho Lähteenmäellä on absoluuttinen sävelkorva.

– Huomaan helposti erot musiikissa, hän sanoo.

– Juho on tarkka väreistä, Paumo vahvistaa.

– Mehän soitetaan kuvionuoteista eikä rivinuoteista.

Kuvionuotit kertovat musiikista tavallisia nuotteja ymmärrettävämmin, värien ja muotojen avulla. Biisit sovitetaan porukan äänialojen ja kykyjen mukaan.

Erilaisten oppijoiden kohdalla on helppo tarttua puutteisiin. Kaikkosen mielestä katse pitäisi kääntää vahvuuksiin.

– Asenteet alkavat muuttua, kun erilaisuudet aletaan nähdä mahdollisuuksina eikä rajoitteina, hän sanoo.

Kun Resonaari aloitti parikymmentä vuotta sitten, Kaikkonen sai usein kuulla tekevänsä hyvää työtä, ja sitten heti perään: mutta eihän ne oikeasti mitään opi.

– Enää kukaan ei sano niin.

Työtä tehdään yleisölle

Resonaarigroupin yksi vahvuus on valloittavuus. He ovat pistäneet ikimuistoiset bileet pystyyn häissä ja syntymäpäiväjuhlissa.

– Muusikot tekevät musiikkia yleisölle. Se vaatii paloa tähän työhön, Marlo Paumo sanoo.

Palon lisäksi ammattiin kuuluu jännitys.

– Totta kai aina ennen keikkaa jännittää, mutta kun vain pääsee soittojuttuun mukaan, jännitys häviää, Juho Lähteenmäki toteaa.

Keikkojen lisäksi Resonaarigroup käy soittamassa hoitolaitoksissa ja kouluissa. Muusikot osallistuvat myös tulevien musiikkikasvattajien kouluttamiseen Sibelius-Akatemiassa. He vetävät Markku Kaikkosen kanssa treenejä, joiden avulla itse aikanaan oppivat muusikon tielle.

Opiskelijoille se on ollut mullistavaa. Joillekin se on ollut ensikohtaaminen kehitysvammaisten ihmisten kanssa.

– Roolit kääntyvät. Kehitysvammaiset ihmiset eivät olekaan enää pelkkiä objekteja, Kaikkonen sanoo.

Resonaarigroupin muusikot elävät todeksi kulttuurivallankumousta.

– Musiikkikoulussa olemme toteuttaneet oppimisen tasa-arvoa, groupissa toteutuu muusikkouden tasa-arvo. Se haastaa määrittelemään, mitä oikeastaan on ammattimuusikkous, Kaikkonen ajattelee.

Kuva: Jani Laukkanen
Ammattimuusikoiden työpäiviin mahtuu yksilötreenejä, paritreenejä ja koko bändin treenejä.

Mammutit tukevat sävellystyötä

Yhdenlainen vallankumous sekin on, että tänä kevään bändi säveltää klassista musiikkia yhdessä Sibelius-Akatemian opiskelijoiden kanssa. Kukaan heistä ei ole koskaan ennen säveltänyt mitään.

– Tässä seinällä on soittimien kuvia: kontrabasso, sello, viulu, klarinetti, huilu, lyömäsoittimet, Jaakko Lahtinen esittelee.

Soitinvalikoimaan kuuluu sähkökitarakin, vaikka sitä ei yleensä klassisissa sävellyksissä kuullakaan.

Groupin muusikot säveltävät teemoja opiskelijoiden kanssa, ja teemojen ympärille syntyy kokonaisia teoksia.

– Mukana ovat Kansallisooppera, Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri. Siis mammutit. He ovat olleet aika innoissaan, Markku Kaikkonen kertoo.

Haaveissa Karibia ja valtiontuki

Toisin kuin mainitut mammutit, Resonaarigroup ei saa valtiontukea. Siitä Kaikkonen haaveilee. Pysyvämpi rahoitus loisi pitkäjänteisyyttä. Bändiä voitaisiin kasvattaa ja työnkuvaa laajentaa.

Bändiläisten haaveet tähtäävät vieläkin kauemmas.

– Voitaisiin esiintyä Stadionilla tai Hartwall Areenalla, jos saataisin yleisö täyteen. En usko, että saamme tällä porukalla, mutta jos mukana olisi joku iso bändi, Marlo Paumo visioi.

– Haaveilen, että keikkailisimme Karibialla, Jaakko Lahtinen jatkaa.

– Minäkin haluaisin päästä ulkomaille soittelemaan, lämpimiin maihin, Paumo komppaa.

Tomi Lehtimaa kuitenkin muotoilee kuitenkin tiiviisti sen, mikä on tärkeintä:

– Kyllähän tässä porukassa on ihan kiva olla.

 
Lue lisää Resonaarin musiikkikoulusta ja osta liput kevään 2018 energisimpään tapahtumaan, Resonaari soi -konserttiin: resonaari.fi