×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy

Tunnelmia Resonaari soi -konsertista

Resonaari soi -konsertti Savoy-teatterissa 8.5.2018 

Resonaari on helsinkiläinen musiikkikoulu, tai oikeastaan musiikin erityispalvelukeskus, joka on keskittynyt tarjoamaan musiikin opetusta erityisoppijoille eli lähinnä eri tavoin kehitysvammaisille henkilöille sekä tukipalveluita niille, jotka opettavat vastaavia ryhmiä muissa oppilaitoksissa. Resonaari on yksi osa HelsinkiMission toimintaa. Resonaari järjestää vuosittain pari isompaa tapahtumaa esitelläkseen toimintaansa kaikille kiinnostuneille ja kerätäkseen rahoja seuraavaa vuotta varten. Resonaari soi -tapahtuma on tänä vuonna kaksipäiväinen konsertti Helsingin tunnelmallisessa Savoy-teatterissa. Konserteissa pääosin Resonaarin oppilaista muodostetut yhtyeet esittävät omia tulkintojaan tunnetuista pop-kappaleista, ja muutama omaakin tuotantoa oleva biisi on päässyt mukaan konserttien settilistoille. Molemmissa konserteissa on myös yksi tai kaksi tunnettua muusikkoa vieraina. 

Olin jo päättänyt jättää tämän väliin muiden kiireiden takia, mutta kaverit houkuttelivat kovasti matkaansa. Lopulta kävi niin, että viime tingassa siirsin toisen menon pois tämän alta, hyppäsin duunista suoraan junaan ja singahdin Savoy-teatterille lippua hankkimaan samalla kun salin puolelta jo kuuluu illan tapahtuman harjoittelun ääniä. Kun ystäväni kohta saapuvat paikalle, pääsemme yhden heistä siivellä seuraamaan sound checkiä joksikin aikaa.

Näyttääpä muuten kivalta, eikä kuulosta yhtään hullummalta! Jo nyt tuntuu oikein hyvältä ajatukselta, että lähdin tänne. 

Olin saanut vihiä parista illan vierailijasta etukäteen, mutta en tuntenut Resonaarin omia bändejä lainkaan enkä tiennyt, minkä tyyppistä musiikkia he esittävät. Keikan avannut Melodican Pulp Fiction onkin siksi iloinen yllätys, eli nyt mennään todella pääosin vauhdikkaan nykypopin tahdissa. Osa bändien muusikoista käyttää saattajaa päästäkseen lavalla omalle paikalleen ja nostaakseen kitaran kaulaansa, osa tarvitsee hieman vieressä istuvan ohjaajan tukea biisien aikana muistaakseen, milloin vaihdetaan säkeistöstä kertsiin ja miten löydetään yhteinen rytmi muun bändin kanssa, mutta ei se mitään, ammattimuusikotkin sotkevat biisiensä aloituksia ja lopetuksia, lähtevät kertosäkeeseen väärässä kohdassa tai peräti unohtelevat hittikappaleidensa sanoja kesken keikan. 

Charger Blues Band tarjoilee illan ensimmäisen todellisen WAU!-hetken. Jimi Hendrixin tunnetuksi tekemä All Along the Watchtower vaatii hetken aikaa ennen kuin huuliharppu, rummut ja muut soittimet tavoittavat toisensa ja tämän instrumentaalikappaleen rytmi alkaa löytyä, mutta sitten kun kiipparisti lasketaan irti, alkaa tapahtua ja biisi nousee todella sfääreihin! Kun koskettimien on aika vaieta, kitaristi nousee seisomaan ja lähtee vetelemään tähän asti sylissään lap steelin tapaan soittamastaan kitarasta kunnon tajunnanmöyrivää sooloa. No oho! Tää esitys tuli kyllä ihan puskista, nyt on aidosti kovaa kamaa. 

Saamme rauhoittua yhden Juha Tapiolta lainatun rauhallisemman kappaleen verran, ennen kuin illan ensimmäinen vieras, Anssi Kela, kutsutaan lavalle. Nahkatakkinen mies ja hänen musta akustinen kitaransa saavat lavan haltuunsa yhden kappaleen ajaksi ilman resonaarilaisia, ja saamme hetken nauttia kaikkien kevätjuhlien perusohjelmistoon kuuluvasta lakkiaisbiisistä 1972. Yleisössä taputetaan antaumuksella, ja iso osa katsomosta laulaa mukana. 

Seuraava resonaarilaisten bändi lavalla on Erinin uusiin ihmissuhteisiin yllyttävän kappaleen Vanha nainen hunningolla kimpussa, ja sitten kokeillaan taas yhteislaulun irtoamista, kun TP-Rock coveroi parasta Irwiniä jostain 1960-luvun hämäristä ja matkustamme koko salillinen yhdessä Las Palmasiin kiihkeisiin lomatunnelmiin palmujen alle. ¡Arriba! 

Illan juontajapari on kuljettanut meitä hauskojen ja luontevien spiikkien kautta läpi tämän ohjelmiston. Välillä he kertoilevat Resonaarin toiminnasta ja tulevista tapahtumista (Resonaari Fest lauantaina 8.7. Alppipuistossa kannattaa laittaa kalentereihin, sillä elävää musiikkia ja häppeninkiä on tiedossa!), ja välillä he vain asiapitoisesti mutta hersyvän humoristisin sanakääntein spiikkaavat seuraavat esiintyjät lavalle. 

Resonaarin tyttöbändi Resorock Girls näyttää oman biisin voimin vähän mallia kunnon rokkiasenteesta, ja seuraavaksi lavan valtaa yksi illan laadukkaimmista ryhmistä, The Voice. Bändin kiipparisti kertoo, kuinka jo viime vuonna tuli harjoiteltua kappale erästä vierailijaa varten, mutta kyseinen vierailu ei toteutunutkaan. Mutta nyt, hyvä yleisö, kuin enkelinä taivaasta lavalle toivotetaan tervetulleeksi Anssi Kela! Bändi aloittaa Anssin Nostalgian, ja Anssi ilmestyy tanssahdellen lavalle laulusolistiksi. Kerrassaan mainiota menoa! Basisti ja rumpali pitävät rytmin juuri oikeana, kosketinsoittajalla on homma hallussa ja pitkätukkainen kitaristi hanskaa kaikki oikeat rokkikliseet heittäytyen lopulta polvilleenkin Anssin viereen. Seuraavaksi hän iskee hipsterifedoransa vierailevan solistin päähän (pukee muuten yllättävän hyvin Anssiakin, ei paha!), ja miehet pelleilevät iloisesti loppubiisin aikana hatun kanssa. Ou jee, tämä ansaitsee huikeat aplodit! 

Väliajalla käyn kavereineni hetken verran ihan ulkona asti jäähdyttelemässä, ennen kuin palaamme saliin toista settiä varten. Se aloitetaan Resonaarin kiinnostavasta klassisen musiikin projektista kertovalla videolla. Kohta vaihdetaan taas elävän musiikin puolelle, kun Trio Törkeät coveroi Hectorin vanhempaa tuotantoa. Hassua kun illan ohjelmistossa on peräti kaksi Nostalgia-nimistä kappaletta peräkkäin! Kappaleilla on ikäeroa yli 40 vuotta, sillä Hectorin Nostalgia osa 1 on ilmestynyt vuonna 1972 ja Anssi Kelan Nostalgiaa 2015. 

Happoradion Pelastaja soi kauniisti kuten kuuluukin, ennen kuin yksi illan ulkopuolisista vieraista, Jere Lilja, tulkitsee Reino Nordinin hitin Antaudun. Mäntsälän laadukasta tulkintaa vanhasta kunnon Pikkuveljestä on mukava kuunnella, ja sen (kuten muutaman muunkin kappaleen loppuun) on jätetty tilaa upealle rumpusoololle. Mitä isoegoisempi rumpali, sen mahtavampi soolo näköjään irtoaa tällä keikalla. 

Hurjapäiden Auringonlasku on omaa tuotantoa, ja se on yllättävän pätevä popkappale, suurin piirtein listakamaa jo ihan tällaisenaan. Hurjapäiden kitaristi kantaa ylpeänä punaista Flying Veetä, ja hänelläkin on kaikki alan kliseet hallussa. Jalka nousee komeasti monitorin päälle ja laulusolisti ryntää soittamaan ilmakitaraa hänen viereensä soolon aikana. Tätä seuraa illan ainoa englanninkielinen biisivalinta, Uukakkosen kaunis With or Without You Kanuunan esittämänä. 

Nyt siirrytään jo harmittavan kovaa vauhtia kohti konsertin lopetusta. Toinen illan juontajista ottaa paikkansa koskettimien takaa ja lavalle kutsutaan Tehosekoittimen Otto Grundström. Hän saa olla solistina, kun Resonaarigroup esittää yhden Tehiksen isoimmista hiteistä, Kaikki nuoret tyypit. Otto naureskelee, että tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun hän on päässyt maineikkaan Savoyn lavalle esiintymään. Tämän jälkeen Resonaarigroup jatkaa vielä Voitosta voittoon, ja sen aikana lavalle nousevat kaikki illan esiintyjät laulamaan ja tanssimaan. Yleisö bailaa mukana täysillä! 

Tästä konsertista tuli todella hyvälle tuulelle. Kaikkien musiikkikoulujen kevätjuhlien pitäisi olla juuri tällaisia!

Esitykset olivat erinomaisia ja lainabiisit mukavasti valittuja. Iso osa illan muusikoista olisi suurin piirtein valmiita mille lavoille hyvänsä, sillä sen verran tanakasti kitara, rumpukapulat tai laulumikki pysyvät kädessä, haara-asento on tarpeeksi leveä ja yleisö saadaan taitavasti innostettua huutamaan mukana. Ja jos taidot tai kehon hallinta eivät aivan riitä, musiikin esittämiseen voi silti osallistua omien kykyjen mukaan avustajan kera. Siis hei, jos mikään muu kuin vasen käsi ei toimi, mutta rytmitajua on, voit ihan hyvin soittaa bändissä ja lyödä lautasta yhdellä rumpukapulalla, ja se vielä näyttää oikein coolilta! Tässä alkoi itsekin jo uneksia johonkin tuollaiseen bändiin mukaan pääsemisestä...

Teksti: Liisa Sarakontu 2018

Kuva: Resonaari soi -konsertti 2018, The Voice & Anssi Kela. Miia Nokelainen.