×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Yksinäisyyden ei tarvitse olla kohtalo

Jenny Julkunen
14.12.2018

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin. Siltä eivät suojaa korkea koulutus tai parisuhde, some- ja kaveriporukoista puhumattakaan.

Yksinäisyys koskee yli 400 000 suomalaisen kokemusmaailmaa, mutta silti tiedämme siitä yllättävän vähän. Yksinäisyys on tunne, joka herää, kun elintärkeään tarpeeseemme tulla hyväksytyksi ja nähdyksi ei ole vastattu.

Yksinäisyys ei näy eikä kuulu. Yksinäiset vaikenevat, koska he kokevat syyllisyyttä, häpeää ja leimautumisen pelkoa. Työssä yksinäisten kanssa kuulemme, miten yksinäisyys koetaan itse aiheutetuksi: En osaa tai uskalla tutustua ihmisiin, joten on omaa syytäni, että olen yksin.  Ihmiset kokevat itsensä viallisina: Jotain vikaa minussa on, kun en kelpaa muille.  Kuulemme myös pelkoa: Muut pitäisivät minua taakkana, kaikki on niin kiireisiä ja heillä on paljon muitakin kenen kanssa viettää aikaa. 

Yksinäisyyteen liittyvä häpeä ja leimautumisen pelko saavat ihmisen peittelemään yksinäisyyttään ja karttamaan sosiaalisia tilanteita. Yksinäiselle hyväntahtoinen keskustelunavaus mitä teit viikonloppuna voi muuttua ahdistavaksi jännitysnäytelmäksi, jossa oma ”elämättömyys” ja ”tylsyys” ovat vaarassa paljastua, ja pelko siitä, että ei tule hyväksytyksi, käy toteen.    

Yksinäisyyden leimaan liittyy myös ajatus, että se on kohtalo. Yksinäisyyteen voi kuitenkin vaikuttaa sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. On tärkeää tarjota yhteisöllistä toimintaa ja kohtaamispaikkoja. Silloin kun yksinäisyys on jo alkanut vaikuttaa haitallisesti ihmisen ajatuksiin itsestään ja sosiaalisista tilanteista, osallistuminen tarjolla oleviin tilaisuuksiin voi olla hankalaa.

Yksinäistä voidaan auttaa tutkimalla ja haastamalla hänen kanssaan yksinäisyyteen liittyviä haitallisia ajatuksia. Yksinäisyyden tutkiminen ja ymmärryksen lisääntyminen puolestaan hälventävät stigmaa ja stereotypioita yhteiskunnallisella tasolla. Pidetäänhän huoli, ettemme arkisissa kohtaamisissamme tahattomasti vahvista yksinäisyyden leimaa.

Jenny Julkunen

projektikoordinaattori, Näkemys-ohjelma

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset