Näkökulmia työelämän yksinäisyyteen – Asiantuntijat kommentoivat Työelämän yksinäisyys 2026 -barometria

Työelämän yksinäisyysbarometri 2026 nostaa esiin huolestuttavan ilmiön: työyksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset korostuvat erityisesti nuorilla työntekijöillä. Heitimme pallon työelämän, yksinäisyyden ja nuorten työelämän asiantuntijoille ja kysyimme, mitä ajatuksia barometrin tulokset herättävät. Voit tutustua juuri julkaistuun barometriin täällä.

Etä- ja hybridityö haastavat työyhteisöön kiinnittymistä

Työyksinäisyyden suhteellinen yleisyys on huolestuttava havainto, sillä yksinäisyyden kokemukset työssä liittyvät aina negatiiviseen tunnetilaan ja työyksinäisyydellä on havaittu olevan haitallisia vaikutuksia muun muassa työntekijöiden hyvinvointiin, suoriutumiseen ja heidän sitoutumiseensa. Barometrista nousee ilmi havainto nuorten työntekijöiden erityisestä riskistä kokea työyksinäisyyttä. Aiemmat tutkimuksemme osoittavat uusien työntekijöiden sosiaalisen integraation työyhteisön jäseniksi olevan haasteellista varsinkin hybridityöorganisaatioissa, joissa työtä tehdään paljon etänä. Koska etä- ja hybridityötä tekevien osuus työllisistä on suuri, organisaatioiden tulisi ottaa huomioon muitakin mahdollisia vastaavia etä- ja hybridityöhön liittyviä pitkän aikavälin riskejä. Etä- ja hybridityön organisoinnissa ja johtamisessa on tärkeää ottaa huomioon työyhteisön muuttunut sosiaalinen konteksti sekä mahdollistaa riittävä vuorovaikutus ja tukea mielekkäiden sosiaalisten suhteiden syntymistä ja ylläpitoa niin lähityössä kuin digitaalisessakin työympäristössä. 

Projektitutkijat Jussi Tanskanen ja Samu Kemppinen, Vaasan yliopisto

Nuoren paikka työyhteisössä ei synny itsestään 

Työelämän yksinäisyysbarometrin tulokset osoittavat, että vaikka yksinäisyys ei ole kaikkien kokemus, merkittävä osa työntekijöistä kokee ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä työyhteisössään, ja ilmiö korostuu nuorten keskuudessa. Kaupan ala on Suomen suurin nuorten työllistäjä, mikä tekee tuloksista erityisen merkityksellisiä kaupan alan työnantajien näkökulmasta. Nuorten kokemus kuulumisesta työyhteisöön rakentuu pitkälti työsuhteen alkuvaiheessa, ja siksi perehdytyksessä korostuu entistä enemmän sosiaalinen ulottuvuus. Pelkkä työtehtävien opettaminen ei riitä varmistamaan kiinnittymistä työhön ja työyhteisöön.  

Barometrin mukaan yksinäisyys liittyy usein kokemukseen heikosta vuorovaikutuksesta, ulkopuolelle jäämisestä ja puutteellisesta tiedonkulusta. Tämä haastaa erityisesti nuorten johtamista ja esihenkilöltä edellytetäänkin aktiivista läsnäoloa, palautteenantoa ja työntekijän mukaan ottamista arjen vuorovaikutukseen. Kaupan alalla, jossa työ voi olla vuorotyötä ja työporukat myös vaihtua, systemaattinen perehdytys sekä selkeät käytännöt yhteisöllisyyden rakentamiseksi ovat keskeisiä keinoja ehkäistä yksinäisyyden kokemuksia jo ennalta.  

Yksinäisyyden vaikutukset ulottuvat työmotivaatioon, hyvinvointiin ja työyhteisön toimivuuteen, mikä tekee siitä myös työnantajalle strategisen kysymyksen. Nuorten sitoutuminen alaan ei synny pelkästään työn tekemisestä, vaan vahvasti kokemuksesta tulla nähdyksi ja hyväksytyksi osaksi työyhteisöä. Perehdytykseen ja esihenkilötyöhön panostaminen ei siten ole vain hyvinvointiteko, vaan keskeinen keino vahvistaa kaupan alan veto- ja pitovoimaa nuorten työntekijöiden keskuudessa. 

Anniina Ulvila, työmarkkina-asiantuntija, Kaupan liitto ry 

Työelämän yksinäisyyttä taltutetaan vahvistamalla yhteisöjä

Työelämäbarometrin tulokset osoittavat, että yhteensä 17 % tuntee itsensä yksinäiseksi työyhteisössä. Nuorten ryhmää tarkasteltaessa luvut ovat huomattavasti suurempia, erityisesti 18–24-vuotiailla miehillä (37 %). Nuorten naisten samassa ikäryhmässä vastaava osuus on 24 %. Samaa ikäluokkaa tarkasteltaessa myös ulkopuolisuuden kokemukset ovat korkealla tasolla, miehistä 39 % ja naisista 35 % kokee itsensä ulkopuoliseksi omassa organisaatiossaan.  

Tutkimustulokset herättävät kysymyksen, miksi nuoret työntekijät kokevat enemmän yksinäisyyttä ja ulossulkemista kuin muut? Tulokset voivat osaltaan kuvastaa yksilöiden roolin korostumista osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Ympärillämme olevien yhteisöjen rooli on heikentynyt ja tämä heijastuu myös työelämän yhteisöihin. Yksinäisyyskokemuksiin puuttuminen yksilöiden kohdalla ei välttämättä ole ratkaisu, vaan tarvitaan työyhteisöjen vahvistamista ja kuulumisen tunteen parantamista. 

Nuorten tuloksista voi päätellä, että erityisen keskeinen vaihe on työelämään siirtyminen (ikäluokka 18–24-vuotiaat) ja yhteisöllisyyden ja kuuluvuuden tunteen vahvistaminen osana työyhteisöä on erityisen tärkeää tässä vaiheessa. Esihenkilöllä on tärkeä tehtävä luoda toimintatapoja ja palkita (esim. sosiaalisesti) sellaista käyttäytymistä, joka vahvistaa vastavuoroista yhteistyötä sekä mahdollistaa jokaisella selkeän ja näkyvän roolin tiimin yhteisen hyvinvoinnin ja onnistumisen kannalta.  

Niina Junttila, professori ja Emil Salovuori, tutkija 

Nuorten miesten kokemukset yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta haastavat aiempia oletuksia

Työelämän yksinäisyysbarometri 2026 tarjoaa mielenkiintoista tietoa suomalaisten työpaikkojen työoloista. Oma kiinnostukseni poika- ja maskuliinisuustutkijana kohdistuu erityisesti sukupuoliryhmien välisiin eroihin. Tulosten yleiskuva on yllättävän tasainen: naisten ja miesten yksinäisyys- ja eristyneisyyskokemukset ovat lähtökohtaisesti samalla tasolla, eikä sukupuolten välillä ole kokonaiskuvassa merkittäviä eroja. Poikien ja miesten kohdalla ääripäät usein korostuvat, eli sekä tyytyväisimmät että kaikkein yksinäisimmät löytyvät tässäkin tarkastelussa miesten joukosta. 

Ennen kaikkea sukupuolten sisäiset erot ovat huomion arvoisia. Miesten kohdalla yksinäisyys ja ulkopuolisuus korostuvat erityisesti 18-24-vuotiaiden ikäryhmässä ja vähenevät selvästi jo alle kolmenkymmenvuotiailla. Naisten kohdalla kokemukset jakautuvat tasaisemmin eri ikäryhmien välille ja ulkopuolisuuden kokemus jopa korostuu vielä 25-34-vuotiailla. 

Tutkimuksissa ja hyvinvointityössä on todettu, että pojat ja miehet usein vähättelevät omia ongelmiaan, mutta tämän barometrin tulosten valossa erityisesti nuorten miesten ja naisten vastaukset ovat hyvinkin samansuuntaisia, kun taas sukupuolierot ovat selkeämpiä vanhemmissa ikäryhmissä. Herättelen toiveita siitä, että nuorempi miessukupolvi ei samalla tavalla toistaisi maskuliinisuuteen liitettyä yksin pärjäämisen ja oman haavoittuvuuden vähättelyn kulttuuria. Nuorempi miessukupolvi ehkä osaa aiempia sukupolvia paremmin nimetä ja sanoittaa omaa yksinäisyyttään ja ilmaista tyytymättömyytensä sellaiseen työkulttuuriin, jossa kokee itsensä ulkopuoliseksi. 

Harry Lunabba, VTT ja sosiaalipolitiikan dosentti, Åbo Akademi & yrittäjä, Educontent

Yhteisöön kuulumisen taitoja tarvitaan koko työyhteisöltä

Työelämän yksinäisyysbarometrin tulokset osoittavat, että työelämään siirtyminen on monelle nuorelle myös sosiaalinen siirtymä. Lähes kolmannes nuorista kokee työyksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, mikä kertoo siitä, ettei työpaikka aina onnistu rakentamaan kuulumisen kokemusta. Kuulumisen tunne on keskeinen sosiaalisen resilienssin lähde työhyvinvoinnin, jaksamisen ja työelämään kiinnittymisen näkökulmasta.  

Työelämässä on pitkään puhuttu vuorovaikutus- ja sosiaalisista taidoista. Niiden rinnalle tarvitaan koko työyhteisöltä myös yhteisöön kuulumisen taitoja: kykyä ottaa uusi työntekijä mukaan, huomata ulkopuolelle jääminen, tarjota seuraa tai apua sekä halua rakentaa arjessa tilanteita, joissa jokainen voi kokea olevansa osa työyhteisöä. Nuoren työelämävalmiuksiin kuuluu myös aktiivinen osallistuminen opiskelu- ja työyhteisön toimintaan. Kuulumisen kokemus ei synny vain yksilön ominaisuuksista, vaan koko opiskelu- ja työyhteisön tavasta toimia.  

HelsinkiMission Work to Belong -ohjelmassa olemme kehittäneet HUS Psykiatrian Mielenterveystalon kanssa Välittävä työyhteisö -työkalun tukemaan näiden taitojen vahvistamista. Työkalu tarjoaa tutkimukseen perustuvia keinoja rakentaa työyhteisöjä, joissa kuulumisen kokemusta vahvistetaan tietoisesti osana arkea. Työyksinäisyyttä voidaan ehkäistä, kun yhteisöön kuulumisen taidot nähdään koko työyhteisön yhteisenä osaamisena eikä vain yksilön vastuuna. 

Maria Lähteenmäki, yksinäisyystyön päällikkö, HelsinkiMissio  
Anna-Kaisa Harju, ohjelmapäällikkö, HelsinkiMissio