Kaikista vastaajista 17 % koki yksinäisyyttä työyhteisössä. Luku vastaa vuoden 2026 Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen tulosta.   

Nuorista 18–29-vuotiaista vastaajista jopa 28 % koki työyksinäisyyttä. Nuoret työntekijät kokevat enemmän työyksinäisyyttä kuin korkeakouluissa opiskelevat ikätoverinsa. THL:n vuoden 2024 tutkimuksen mukaan nuorista 17–21 % kokee yksinäisyyttä korkeakouluissa.  

Sukupolvieroja saattaa selittää eri ikäluokkien erilaiset odotukset työelämän sosiaalisia suhteita kohtaan. Etätyön ja hajautettujen tiimien lisääntyminen voi korostaa ilmiötä erityisesti nuorilla työntekijöillä, joilla verkostot eivät ole vielä vakiintuneet. Yksinäisyydelle altistavia tekijöitä sekä työelämään siirtymisessä että opinnoissa ovat esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttaminen ja lapsuuden kaveripiirien hajoaminen.

Kaikista vastaajista 16 % kokee ulkopuolisuutta työyhteisössä. Ulkopuolisuuden kokemus korostuu nuorilla (18–29-vuotiailla) verrattuna vanhempiin ikäryhmiin.  

18–24-vuotiaat miehet arvioivat oman tilanteensa selvästi heikommaksi (39 %) kuin yli 50-vuotiaat miehet (9 %). Naisten kohdalla ero on samansuuntainen: 18–24-vuotiaista naisista ulkopuolisuutta kokee 35 % ja yli 50-vuotiaista naisista 11 %. Miesten arvioissa ulkopuolisuuden kokeminen vähenee jo 25–34-vuotiailla, mutta naisten arvioissa ulkopuolisuus korostuu tässäkin ikävaiheessa.

Ulkopuolisuus pitää sisällään kokemuksen siitä, ettei kuulu joukkoon, tule hyväksytyksi tai pääse osalliseksi yhteisöihin. Siirtymävaihe opiskeluista työelämään on keskeinen hetki sosiaalisten verkostojen muutokselle. Tähän liittyy sosiaalisen osallisuuden kokemus: työpaikka ei automaattisesti korvaa opiskeluaikaisia yhteisöjä, vaan yhteyksien rakentuminen voi vaatia aikaa ja rakenteellista tukea. Kuulumisen kokemus on vahva ennustaja sitoutumiselle ja työssä pysymiselle. 

Yksinäisyys korostuu 18–29-vuotiailla nuorilla, joista 28 % kokee työyksinäisyyttä. 18–24-vuotiaista miehistä työyksinäisyyttä kokee 37 %, kun yli 50-vuotiaista miehistä näin kokee 11 %. Naisilla ikäryhmien välinen ero on selvästi pienempi: 18–24-vuotiaista naisista työyksinäisyyttä kokee 24 % ja yli 50-vuotiaista naisista 13 %. Miesten arvioissa yksinäisyys helpottaa jo 25–34-vuotiailla. 

Nuorten miesten suurempaa työyksinäisyyttä voivat selittää työskentely keskisuurissa työpaikoissa yksityisellä sektorilla ja etätyön tekeminen. Nuoret naiset työskentelevät miehiä useammin pienissä organisaatioissa ja julkisella sektorilla, joissa yksinäisyyden kokemus on harvinaisempaa, ja heillä on työssään enemmän asiakaskohtaamisia. 

Tulosta voi selittää myös se, että miehet hakevat naisia harvemmin apua yksinäisyyteen ja puhuvat yksinäisyydestään lähipiirilleen. Miehillä yksinäisyys usein vähenee iän myötä, mikä viittaa siihen, että kyse ei ole pysyvästä tilasta vaan uravaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyvästä riskistä. 

Kaikista vastaajista 10 % kokee itsensä onnettomaksi työelämässä ulkopuolisuuden vuoksi. Nuorista vastaajista puolestaan 20 % kokee itsensä onnettomaksi ulkopuolisuuden takia.  

18–24-vuotiaista miehistä 35 % kokee itsensä onnettomaksi ulkopuolisuuden vuoksi, kun yli 50-vuotiaista miehistä näin kokee 5 %. Naisilla ikäryhmien välinen ero on selvästi pienempi: 18–24-vuotiaista naisista näin kokee 16 % ja yli 50-vuotiaista naisista 7 %. Miehillä yksinäisyyden kokemus vähenee selvästi jo 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä ja sitä vanhemmilla. Naisilla ero tasaantuu vähitellen vanhemmissa ikäryhmissä.

Huolestuttavaa on, että yksinäisyys ei jää vain kokemukseksi, vaan kytkeytyy hyvinvoinnin kokonaisuuteen. Työyhteisöissä sosiaalinen ulottuvuus toimii usein ns. suojatekijänä stressiä vastaan, sen puute voi vahvistaa kuormitusta. Pitkittyessään yksinäisyys voi vaikuttaa motivaatioon ja työyhteisöön kiinnittymiseen.