Tutkimus: Köyhyys lisää yksinäisyyttä Helsingissä

Ei varaa edes metrolippuun. Mistä kaikesta muusta ihminen silloin joutuu luopumaan? Siitä kertoo uusi köyhyystutkimus.

– Kyllä haastatteluissa käydyt keskustelut koskettivat tutkijaakin, VTT Hanna Falk HelsinkiMissiosta sanoo.

Istumatyöläisen keho huutaa kuntosalille ja saunaan kaupungin keskustaan. Treenireppu selkään, jäsenkortti ja vuoden metrolippu taskuun ja menoksi.

Näin itsestään selvää ei siirtyminen paikasta toiseen ole kaikille. Tuore kasvavaa, monikasvoista kaupunkiköyhyyttä peilaava tutkimus on karua luettavaa. Jopa julkisen liikenteen kertamaksut voivat olla este osallistua ilmaiseen toimintaan, saati maksulliseen.

Liikkumisen ja harrastusten kalleus ovat omiaan passivoimaan, kuvaa yksi tutkimukseen osallistunut. Kuka haluaa toistuvasti kävellä päästäkseen johonkin tilaisuuteen? Ei kovin moni. Vähävarainen, jonka on pakko laskea joka sentti, jää kotiin, sillä se ei maksa mitään.

– Tässä puhutaan puutteesta, joka vähentää sosiaalista kanssakäymistä. Kasvavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyyden kokemus johtaa pahimmillaan negatiivisuuden kehään. Joka kerran on entistä vaikeampi lähteä muiden luo, Falk sanoo.

Toinen haastateltu kuvaa, kuinka tekee ruokaa pienellä rahalla kotona, mutta matkalipun turvin ”voisi vähän elää, liikkua, ei olisi niin loukussa”.

APUA, KUMPI MAKSAA KAHVIT?

Tutkija Hanna Falkin kahden vuoden urakka, Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoittama Kaupunkilainen köyhyys tänään -tutkimushanke tuli vastikään maaliin. Falk haastatteli helsinkiläisiä sosiaalityön asiakkaita ja sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia, joilta sai tuoretta tietoa, uuden palan vahvan suomalaisen köyhyystutkimuksen jatkoksi.

– Lähtökohtana oli kunnioitus, asiakaskeskeisyys ja osallistava ote. Emme asettuneet paremmin tietäviksi, sillä ihmisellä se oleellisin tieto on. Joku sanoi, että kerrankin kysytään suoraan minulta itseltäni, mihin rahan puute vaikuttaa, tutkija kertoo.

Ei ole yllätys, että asumisen kalleus on puheena olevan tutkimuksen keskiössä. Eikö voisi vuosien kitkuttelun jälkeen muuttaa halvemmalle paikkakunnalle, ehättää joku kysymään. Se merkitsisi sosiaalisten yhteyksien katkaisemista. Menetys muuttuisi kaksikertaiseksi.

”En halua lähteä asumaan kauas Helsingistä, koska kuitenkin ystävät on täällä lähellä”, haastateltu kuvaa.

Pääkaupungin normaali elämänmuoto on kallis ja kulutuskeskeinen, kahvila- ja ravintolakäynteineen.

”Joskus ihan hävettää olla kaupungilla, kun vaatteet on kirppikseltä ja ei ole rahaa”, opiskelija kertoi haastattelijalle.

Tutkija toistaa, että rahan puute altistaa sosiaaliselle eristyneisyydelle ja yksinäisyydelle.

– Kyse ei ole vapaasta valinnasta vaan valinnan mahdollisuuksien puutteesta, osallistumisen mahdottomuudesta.

Taloudellinen niukkuus väijyy taustalla jopa kumppanin hakemisessa, tutkimus paljastaa. Deittailun johtaessa elokuva-iltaan eteen kumpuaa kysymys: kumpi maksaa? Taloudellisesti pärjäävälle tällaiset maksut eivät ole kynnyskysymys. Niukkuudessa elävälle tilanne on piinaavan toistuva.

ON KYSYMYS JATKUMOSTA

Haastattelut paljastivat kuinka taloudellinen niukkuus loitontaa hyvinvoinnin kannalta tärkeät asiat horisontin tuolle puolen.

– Niukkuus, jaksamattomuus ja yksinäisyys eivät ole erillisiä asioita vaan jatkumo, Falk summaa.

Kaupungissa riittää tarjontaa, mutta krooninen rahapula syö toimintakykyä, lisää eristäytyneisyyttä ja vähentää mahdollisuutta sosiaalisen tukeen.

– Sosiaalista tukea tarvitsee jokainen. Sitä, että koet jonkun välittävän ja arvostavan sinua. Tai kuulut johonkin ryhmään, jossa saat vastakaikua ajatuksillesi.

Sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuki ja ihmisten osallistaminen ovat keinoja, joilla järjestömme voi vähentää yksinäisyyden kokemusta ja lisätä hyvinvointia.

Mikä voisi olla ensimmäinen askel parempaan suuntaan?

– Vapaaehtoistoiminta ja yhteisölliset tilaisuudet, niiden tuoma osallisuuden kokemus. Esimerkiksi HelsinkiMission toiminta tarjoaa paikkoja, jossa voi olla oma itsensä ja kokea yhteenkuuluvuutta.

KUVA KÖYHYYDESTÄ TARKENTUI

Hyvinvointiyhteiskunnassa kansalaisten perusturva on valtion vastuulla.

Muu hyvinvointi, yhteenkuuluvuuden kokemus ja itsensä toteuttaminen kuuluvat kansalaisyhteiskunnan laajan järjestökentän tontille. HelsinkiMissio tunnetaan sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistamisesta ja yksinäisyyden vähentämisestä.

– Järjestönä voimme osallistua siihen, että hyvinvoinnin tieltä raivataan saavutettavuuden esteitä. Köyhyystutkimus on osa tätä työtä, Falk sanoo.

Mitään järin mullistavaa edellä kuvattu köyhyystutkimus ei hänen mukaansa tuonut pintaan.

– Sen sijaan aiempi tieto vahvistui. Selittävät tekijät tarkentuivat. Pääsemällä lähemmäs köyhyyttä osoitimme erillisinä pidettyjen asioiden yhteyksiä. Asumisen kalleus, matkalipun hinta, sosiaalisen elämän kalleus ja sosiaalisen tuen puute kuuluvat kaikki samalle kehälle.

YHTEEN TULEMALLA JOKAINEN SAA JOTAKIN 

Hanna Falk lupaa työpaikallaan osallistua siihen, että nyt päivitetty tieto hyödynnetään. Mihin ja miten HelsinkiMissio -järjestöä nyt haastetaan?

Tutkimuksen valossa tarvetta näyttää olevan erityisesti 30–65 -vuotiaiden tilaisuuksille ja toiminnalle.

– Tuleminen yhteen eri arvojen ja intressien pohjalta lisää varmasti yhteenkuuluvuutta.

Kaupunkilaisten vaikuttamismahdollisuuksia tulee vahvistaa, komppaavat puolestaan sosiaalialan ammattilaiset.

Taannoinen HelsinkiMission vapaaehtoisille tehty kysely tuotti myös toiveita: yhteisiä tapaamisia, koulutusta, mukaan lähteneiden asiantuntijuuden hyödyntämistä. Myös monikulttuurisuudesta muistutettiin.

Yritykset, oppilaitokset ja yksityishenkilöt ottavat järjestöön yhteyttä yhteistyötarjouksin.

– Tähän haluamme vastata kehittämällä vapaaehtoistoiminnan yhteisöpalvelujen mallia osaksi koko organisaation toimintaa, Falk sanoo.

Lähivuosina HelsinkiMissio haluaa jalkautua Albertinkadulta muualle kaupunkiin ja perustaa ryhmiä uusien teemojen ympärille. Opiskelijoita linkitetään opintoihin liittyvien tehtävien kautta toimintaan. Ja yrityksiä kutsutaan yhteiskuntavastuuseen aikaisempaa laajemmin, satsaamaan vaikkapa yksittäiseen tilaisuuteen.

YKSINÄISYYSTYÖ ON ENNALTAEHKÄISYÄ

Syrjäytymisestä ja osallisuuden tärkeydestä puhutaan myös hallitusohjelmassa. Teemat ovat esillä julkisessa keskustelussa. Tekojakin on. Äskettäin testattu perustulokokeilu saa Falkilta tunnustuksen.

– Siinä valossa mitä tuosta kokeilusta on raportoitu, se vaikutti tuovan psyykkistä perusvakautta.

Falk toivoo, että köyhyystutkimuksen hyöty leviää kaupunkilaisten arkeen, järjestön asiakkaille ja sidosryhmille sekä sosiaalityön kentälle. Unohtamatta poliitikkoja, jotka puhuvat pitkälti samoista asioista, aktiivisuudesta, sosiaalisesti oikeudenmukaisesta tulonjaosta ja tasa-arvosta.

– Kaikkia tarvitaan rakentamaan hyvinvoinnin ja terveyden pakettia. Yksinäisyystyö on hyvää ennaltaehkäisyä.