Yksinäisyyden kierteestä yhteyden rakentamiseen

”Siis en osaa tehdä asialle mitään, että joko yksinäisyys vain lähtee ajan kuluessa tai ei lähde”

”Pyrin pitämään yhteyttä läheisiin, osallistun opintoihin ja yhteisiin tilanteisiin sekä yritän aktiivisesti olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lisäksi huolehdin arjen rytmistä ja palautumisesta.”

Molemmat yllä olevat sitaatit ovat peräisin School to Belong -yksinäisyyskyselystä. Ne ovat opiskelijoiden vastauksia kysymykseen: ”Mitä teet helpottaaksesi yksinäisyyden kokemusta?”. 

Ensimmäinen lainaus on vastaajan, joka on kertonut kokevansa yksinäisyyttä jatkuvasti, jälkimmäinen vastaajan, joka on kertonut kokevansa yksinäisyyttä joskus. Siinä missä ensimmäisessä kaikuu keinottomuus ja odotus, jälkimmäinen piirtää kuvan ihmisestä, jolla on keinoja ja halua toimia hyvinvointinsa parantamiseksi. Ei varmasti ole sattumaa, että näistä kahdesta hän, jolla on keinoja lievittää yksinäisyyttään, kokee sitä myös harvemmin.

Sosiaalisia taitoja voi oppia

Mutta mistä nämä keinot ovat peräisin? Miksi yhdelle yksinäisyyden kokemus on alistava ja toiselle se toimii sysäyksenä hakeutua muiden seuraan? Olen työssäni kohdannut lukuisia yksinäisyyden kanssa kamppailevia opiskelijoita. Tyypillisesti yksinäisyyttä kokeva kyllä tietää, että muiden ihmisten seuraan hakeutuminen on avain yksinäisyyden vähentämiseen, mutta hän ei syystä tai toisesta onnistu löytämään kaipaamaansa yhteyttä toisiin ihmisiin.

Aristoteles havaitsi jo antiikin aikana, että teoreettinen tieto on eri asia kuin käytännön taito. Keinottomuudessa onkin kyse tiedon puutteen sijaan ennen kaikkea taidon puutteesta. Vahvistuakseen taidot edellyttävät harjoittelua, kokeilua ja pieniä onnistumisen kokemuksia. Oppiminen ei tapahdu vain ihmisen pään sisällä, vaan se on vuorovaikutuksessa tapahtuva sosiaalinen prosessi. Ihminen, jolla on keinoja yksinäisyyden vähentämiseen, on kasvanut ympäristössä, jossa hän on voinut harjoittelemalla oppia, miten muihin ihmisiin voi löytää yhteyden.

Yksinäisyyttä kokevan näkökulmasta tämä on hyvä uutinen. Yhteyden löytämiseen tarvittavia taitoja on mahdollista oppia. Se edellyttää kuitenkin otollista sosiaalista ympäristöä. School to Belong -ohjelma toimii sen eteen, että oppilaitosyhteisö voisi olla turvallinen ympäristö sosiaalisten taitojen harjoitteluun ja yhteyden löytämiseen mahdollisimman monelle.

Yksinäisyys vaikuttaa opintomenestykseen

School to Belong -yksinäisyyskyselyssä halusimme selvittää, millaista oppilaitoksissa koettu yksinäisyys ja ulkopuolisuus on.  Jos vastaaja kertoo kokevansa yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti, katsotaan yksinäisyyden olevan haitallista. Haitallista yksinäisyyttä kokee kyselyn mukaan 8 % vastaajista. Kun mukaan lasketaan myös heidät, jotka kertovat kokevansa yksinäisyyttä joskus, koskettaa yksinäisyys noin joka neljättä opiskelijaa.

Lähes puolet haitallista yksinäisyyttä kokevista kertoi yksinäisyyden heikentävän halua opiskella vähintään melko usein. Joskus yksinäisyyttä kokevista vastaava osuus oli noin 15 prosenttia.

Opiskelumotivaation lisäksi yksinäisyydellä on vaikutuksia myös opintomenestykseen. Mitä enemmän vastaaja kertoi kokevansa yksinäisyyttä, sitä todennäköisemmin hän koki yksinäisyyden heikentäneen arvosanojaan. Yksinäisyyden kokemuksella oli samanlainen vaikutus myös koulupoissaoloihin ja keskittymisen vaikeuksiin oppitunnilla. Yksinäiset myös kokivat kouluun lähdön muita epämieluisammaksi sekä muita hankalammaksi osallistua ryhmä- ja paritöihin, ruokailuun ja yhteisiin tapahtumiin. Kyselyn tulokset osoittavat, että yksinäisyyden kokemus vaikuttaa sekä itse opiskeluun että muuhun kouluarkeen.

Yksinäisyys vähenee yhteisöllisyyttä vahvistamalla

Lukiolainen kuvaa yksinäisyyden kokemustaan kyselyn avovastauksessa seuraavasti:

”Tuntuu siltä, että olisin näkymätön, tai olisin kokonaan eri eläinlajia kuin kaikki muut. Säpsähdän tai hämmennyn, jos joku koulussa puhuu minulle tai muuten tiedostaa olemassaoloni. Olen tottunut olemaan ”haamu”, mutta silti se sattuu joka päivä. Oletan aina automaattisesti, että minua ei huomioida tai parinani ei haluta olla. Sosiaalisuus on alkanut tuntua vaikeammalta.”

Kokemus on kivulias.  Jatkuessaan yksinäisyys alkaa vahvistaa itseään siten, että muiden huomio alkaa tuntua poikkeukselliselta ja oudolta. Lopulta sitä alkaa olettaa jäävänsä väistämättä yksin. Näin myös altistuminen sosiaalisille tilanteille vähenee, jolloin rutiinin puuttumisen myötä niistä tulee vähä vähältä vaikeampia.

Tällaisessa yksinäisyyden noidankehässä ihminen vähitellen eristäytyy yhteisöstä sitä mukaa kun yhteisö kiinnittää häneen koko ajan vähemmän ja vähemmän huomiota. School to Belong -ohjelmassa tavoittelemme muutosta, jossa tämä kierre käännetään ympäri. Niin, että yhteisö olisi vastaanottavaisempi ja turvallisempi, minkä vaikutuksesta yksinäisyyttä kokeva rohkaistuisi olemaan sosiaalisempi, jolloin kokemus yhteisöön kuulumisesta voisi vahvistua.

Tällainen yhteisön kulttuurinen muutos ei tapahdu itsestään, vaan se edellyttää tietoista toiminnan muutosta ja yhteisöön kuulumisen taitoja. Tätä muutosta tavoittelemme neljän T:n avulla tarjoten oppilaitoksille tietoa, taitoa, toimintaa ja tukea yksinäisyyden vähentämiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa koulutusta henkilöstölle, tietoiskuja opiskelijoille sekä infotilaisuuksia vanhemmille. Opiskeluarkeen tarjoamme erilaisia teemaviikkoja ja tempauksia, joissa kannustamme toisiin tutustumiseen, ryhmäytymiseen ja ystävällisyyteen. Lisäksi tarjoamme oppaita ja materiaaleja sosiaalisten taitojen vahvistamiseksi sekä keskusteluapua yksinäisyyttä kokevalle.

School to Belong -ohjelmassa yksilötason tuki ja yhteisötason toiminta kulkevat rinta rinnan, sillä yhteisöllisyyden kokemus syntyy sekä siitä, miten muut sinua kohtelevat, että siitä, miten itse toimit osana yhteisöä. Ohjelmassa onkin kaksi keskeistä viestiä: ”Ole kaveri” ohjaa kaikkia opiskelijoita huomioimaan myös muita kuin lähimpiä ystäviään. ”Ole rohkea” kannustaa ylittämään itsensä sosiaalisissa tilanteissa. Näiden yhdistelmänä rakennamme yhteisöjä, joissa on tilaa harjoitella yhteisöön kuulumisen taitoja. Niitä keinoja, joiden avulla yksinäisyyden kokemus ei osuessaan kohdalle tuntuisi niin musertavalta. Vaan kuten alun esimerkissä, sysäykseltä hakeutua muiden seuraan.