×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy

Kompassi löytyi kaaoksen jälkeen

#Myötätuntouutisia

Kompassi löytyi kaaoksen jälkeen

Kompassi löytyi kaaoksen jälkeen
Kuva: Jani Laukkanen

Kun elämältä tuntui putoavan pohja, esikoistaan odottava Susanna Salmenkannas sai tuekseen perhementorin.

Harvinaisen lämmin ja poutainen syyskuun maanantai muuttuu hetkessä rankkasateeksi. Takaisin kotiin ja vaatteiden vaihto.

– Kaikki meni sateen vuoksi uusiksi. Enkä tykkää, jos tulee kiire, Susanna Salmenkannas juttelee riisuessaan ulkovaatteista hiukan flunssaista kahdeksankuista tytärtään Mimosaa.

Ollaan HelsinkiMissiossa Albertinkadulla, jonne on haastateltavaksi saapunut myös Pirjo Liukas. Naiset ovat tunteneet vuoden päivät sen jälkeen, kun Liukas ryhtyi Salmenkannaksen perhementoriksi.

– Se oli tilanne, kun olin jäänyt yksin odottaessani lasta, tulevaisuus jännitti ja jopa pelotti. Osittain oli kompassikin hukassa. Halusin kuitenkin luoda turvaverkkoa ympärilleni ja saada tukea muuttuneessa elämäntilanteessa, Salmenkannas kuvaa.

Lasten hätä kouraisi syvältä

Pirjo Liukas on kolmen aikuisen lapsen äiti. HelsinkiMission aloittaessa perhementoroinnin Liukas haki ja pääsi ensimmäiseen koulutukseen. Taustalla oli kaksi syytä.

– Pidän lapsista ja ihmisistä ylipäänsä. Olen avoin ja tutustun helposti. Lähipiirissäni sanotaan, että Pirjosta saa ystävän vaikka R-kioskin jonossa.

Lopullisen sysäyksen antoi HelsinkiMission mainoskampanja, jonka hätkähdyttävä kuvitus järkytti. Liukas halusi tehdä jotakin perheiden hyväksi.

Tähän syksyyn mennessä hän on ollut kolmen äidin mentorina. Innostava pesti veti mukanaan ja on jatkunut muutaman vuoden, sillä hän halusi kehittyä mieluisassa vapaaehtoistyössä.                  

 – Tykkään tehdä vapaaehtoistyötä näissä raameissa. HelsinkiMission verkostoituminen muun yhteiskunnan kanssa on myös hieno juttu.

Mentorointi on mennyt sutjakkaasti. Se alkoi ennen Salmenkannnaksen vauvan syntymää, jolloin samalla suunnalla asuvat naiset alkoivat käydä kävelyllä. Kuluneen vuoden aikana on kahviteltu, pistäydytty Keskuskirjasto Oodissa ja tavattu myös HelsinkiMission Albertin olohuoneella.

Kuva: Jani Laukkanen
Kannattaa kokeilla kodin ulkopuolista apua. Yhdessä on helpompi mennä myös uusiin paikkoihin, Susanna Salmenkannas ja Pirjo Liukas rohkaisevat.

Ajoissa saatu tuki auttaa parhaiten

Susanna Salmenkannas oli ennen vauvaa työssä palvelualalla, muun muassa lentoemäntänä ja lasten päivähoidon tehtävissä.

Äidiksi hän halusi jo parikymppisenä ja mielellään samassa paketissa myös ideaaliperheen, jossa olisi kaksi huoltajaa. Toivo lähes sammui, kunnes hän tuli 39-vuotiaana raskaaksi.

– Mikään ei mennyt niin kuin suunniteltiin, mutta kaikki meni parhain päin, hän kiteyttää.

Suhteen päättyminen tulevan lapsen isän kanssa oli haastava ja henkisesti kuormittava tilanne. Kun luottamus lähimpään ihmiseen kolhiintui, alkoi ahdistaa ja pelottaa. Mistä yksinhuoltajan tukiverkot, kenen kanssa jutella, hän mietti, kun työkuvioissakin tuli katko ja sosiaaliset piirit taas pienenivät.

Kaiken keskellä hän teki listaa siitä, mitä pitää hoitaa ennen lapsen syntymää. Yksi kohta oli: Yhteys HelsinkiMissioon, jota neuvola oli suositellut. Järjestö oli tuttu mainoksistaan.

– Ja sinä teit sen, otit yhteyttä. Olet kaikessa niin aktiivinen, Pirjo Liukas kiittää mentoroitavaansa.

Naisten kemiat toimivat ensi kerrasta alkaen.

–  Ihan heti tavatessa tuli lämmin tunne. On tämä ollut niin hyvä juttu. Kun kesällä oli pidempi tauko tapaamisissa, jotakin puuttui, Salmenkannas kertoo.

– Odotan kahvihetkiämme ja keskusteluja, joissa puhutaan molempien elämästä. Oli hirveän hyvä veto, että lähdin mentoroitavaksi jo raskausaikana. Olisinko jaksanut lapsen synnyttyä? Lapseni ja minä saimme mentorista yhden tervetulleen aikuisen lisää perhepiiriimme.

Lapsiperhettä kuultava herkällä korvalla

Pirjo Liukkaan lapset syntyivät lähekkäin, nuorin lapsi perheen asuessa Englannissa.

– Olisin hakenut mentorin itsekin, jos sellainen olisi ollut saatavilla.

Vanhemmuuden hän nostaa niin arvokkaaksi asiaksi, että siihen tulisi panostaa enemmän.

– Vanhemmat ovat varhaiskasvattajista tärkeimmät, ja kodin vaikutus tuntuu meissä läpi elämän. Siksi kaikki apu vanhemmuudelle on hyväksi.

Hän toivoo lisää herkkyyttä suhteessa pikkulapsiperheiden kysymyksiin ja uskoo, että mentoreille on kysyntää, vaikka perhesuhteet olisivat hyvät ja toimivat.

Susanna Salmenkannas puolestaan iloitsee, kun välit omiin vanhempiin ovat kunnossa.

– Äidin kanssa näemme usein ja soittelemme päivittäin. Äitiys on auttanut minua arvostamaan ja ymmärtämään äitiä entistä enemmän.

Lue lisää perhementoriksi ryhtymisestä ja hae mukaan!