×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy

Näkemys — Apua yksinäisyyteen

Mitä yksinäisyys on?

Yksinäisyys on haitallisena koettu tunne ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Se aiheuttaa alakuloa, mutta on selvästi eri asia kuin masennus.

Yksinäisyyttä on kuvattu osuvasti kuiluna toivottujen ja olemassa olevien sosiaalisten suhteiden välillä. Ihmiset tarvitsevat ihmisiä ympärilleen eri tavoin: yksi tarvitsee elämäänsä monia ihmisiä, toinen on tyytyväinen vain yhteen tai muutamaan ihmissuhteeseen. Ei olekaan olemassa selvää mittaa, mikä määrä ihmissuhteita tekee meidät onnelliseksi. Määrää olennaisempaa on ihmissuhteiden laatu – se, että koemme riittävää yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta olemassa olevissa sosiaalisissa suhteissamme.

Yhteenkuuluvuuden tarve

Yksinäisyyden tunne viestii yhteenkuuluvuuden tarpeesta. Sen voi nähdä myös hälytysmerkkinä siitä, että tärkeä ihmissuhde on uhattuna tai emme ole tulleet kuulluksi haluamallamme tavalla sosiaalisissa suhteissa. Yksinäisyyden tunne ei ole lainkaan vähäpätöinen asia: se aiheuttaa kipua samoilla aivoalueilla kuin fyysinen kipu. Yksinäisyys vaikuttaa elämänlaatuun ja terveyteen, vaikka se ei ole sairaus.

Itse valittu yksinolo

Itse valittu yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys. Yksinolo on usein myönteistä ja hektisessä elämäntilanteessa jopa toivottua ja rentouttavaa. Yksinäisyys on myös eri asia kuin sosiaalinen eristyneisyys, sillä yksinäisyyttä voi kokea myös ihmisten keskellä, ystävyys- ja perhesuhteissa. Yksinäinen ihminen ei välttämättä ole sosiaalisesti eristynyt eikä toisaalta sosiaalisesti eristynyt välttämättä kärsi yksinäisyydestä. 

Yksinäisyys eri elämänvaiheissa

Suuriin elämänmuutoksiin, kriiseihin ja siirtymävaiheisiin voi liittyä kokemus yksinäisyydestä. Esimerkiksi muutto uuteen kaupunkiin, koulun vaihto, ero ja eläkkeelle jääminen ovat tilanteita, joissa ihminen saattaa jäädä yksin. Yksinäisyys voi myös johtua omassa elämässä koetuista menetyksistä, epäonnistumisista tai kaltoinkohtelusta. Joskus yksinäisyyttä voi olla vaikea tunnistaa –  etenkin, jos se on muodostunut keskeiseksi osaksi omaa kokemusmaailmaa ja kulkenut mukana läpi koko elämänkaaren.

 
Tutkimustietoa yksinäisyydestä:

Cacioppo, J. T., & Patrick, W. (2008). Loneliness: Human nature and the need for social connection. WW Norton & Company.

Masi, C. M., Chen, H. Y., Hawkley, L. C., & Cacioppo, J. T. (2011). A meta-analysis of interventions to reduce loneliness. Personality and Social Psychology Review, 15(3), 219-266.

Cacioppo, J. T., & Hawkley, L. C. (2005). People thinking about people: The vicious cycle of being a social outcast in one’s own mind. In K. D. Williams, J. P. Forgas, & W. von Hippel (Eds.), The social outcast: Ostracism, social exclusion, rejection, and bullying (pp. 91-108). New York, NY: Psychology Press.

Cacioppo, J. T., & Hawkley, L. C. (2009). Perceived social isolation and cognition. Trends in Cognitive Sciences, 13, 447-454.

Cacioppo, S., Grippo, A. J., London, S., Goossens, L., & Cacioppo, J. T. (2015). Loneliness: Clinical import and interventions. Perspectives on Psychological Science, 10(2), 238-249.

Saari, J. (2016). Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Rönkä, A.R. (2017). Experiences of loneliness from childhood to young adulthood Study of the Northern Finland Birth Cohort 1986. Väitöskirja. Oulun yliopisto.

Tiilikainen, E. (2016). Yksinäisyys ja elämänkulku: Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja.