Nuorten tulevaisuususko on koetuksella – tekoja tarvitaan

Nuorten usko tulevaisuuteen on viime vuosina heikentynyt. Kyse ei ole yhdestä yksittäisestä tekijästä, vaan pidemmästä kehityksestä, jossa monet kuormittavat tekijät kasautuvat. Nuorten arkea varjostavat globaalit kriisit, taloudellinen epävarmuus sekä uhkakuviin painottuva puhe tulevaisuudesta. Samalla nuoriin kohdistuvat odotukset ja paineet ovat kasvaneet. Silti kuva ei ole täysin synkkä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän maaliskuussa julkaisema Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? -raportti tarkastelee ilmiötä, sen taustalla vaikuttavia syitä sekä keinoja tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Enemmistö nuorista (62 %) suhtautuu omaan tulevaisuuteensa edelleen ainakin jossain määrin toiveikkaasti. Tulevaisuususko ei ole romahtanut, mutta se on muuttunut hauraammaksi. 

Paineet muovaavat nuorten arkea ja minäkuvaa 

Uusin Nuorisobarometri nostaa esiin nuorten kokemat paineet ja odotukset. Epävarmuutta lisäävät erityisesti huoli työn saamisesta, paineet hyvältä näyttämisestä ja koulutuspaikan saamisesta sekä odotus ulospäinsuuntautuneisuudesta.  

HelsinkiMission Nuorten kriisipisteellä nämä paineet näkyvät arjessa konkreettisesti. Nuoret sanoittavat kokemustaan riittämättömyydestä: pitäisi olla enemmän, parempi ja pidemmällä. 

Elämää eletään maailmassa, jossa mahdollisuudet näyttäytyvät loputtomina – ja siksi jokaisen valinnan tulisi tuntua oikealta ja optimaaliselta. Tämä ajattelu kuormittaa. 

Paineet syntyvät sekä ulkoisista lähteistä – yksilökeskeisestä ja kilpailuun perustuvasta kulttuurista, opinnoista, vanhemmilta ja vertaisilta – että sisäisistä vaatimuksista, kuten perfektionismista ja vertailusta muihin. Monella nuorella nämä paineet ovat vahvistaneet käsitystä siitä, ettei riitä sellaisena kuin on. 

Ulkoiset odotukset ja niiden sisäistyminen voivat näkyä nuoren ahdistuksena, itsekriittisyytenä ja usein myös kehollisena oireiluna. Osa ylisuorittaa uupumukseen asti, osa lamaantuu ja vetäytyy. Molemmissa tilanteissa nuoren potentiaali jää käyttämättä tavalla, joka ei palvele hänen hyvinvointiaan tai kasvuaan. Ja samalla myös yhteiskunta menettää hyvinvoivan jäsenen. 

Nuoret tarvitsevat kasvurauhaa 

Nuoruus on herkkä ja ainutkertainen elämänvaihe. Silloin rakentuvat identiteetti, minäkuva ja suhde muihin. Se on myös isojen muutosten aikaa: nuoret haparoivat ja ovat uuden äärellä. Siksi nuorille on annettava kasvurauha. 

Tämä tarkoittaa, että heidän kehitysvaiheensa tulee huomioida sekä poliittisessa päätöksenteossa että yhteiskunnallisissa rakenteissa. Tarvitsemme tekoja, jotka tukevat nuorten hyvinvointia laajasti – ei vain yksilötasolla, vaan koko yhteiskunnan tasolla. 

Yhdessä rakennamme toivoa haasteiden keskellä 

On valtavan tärkeää kyetä sekä yksilöinä että yhteiskuntana pysähtyä kuulemaan nuoria, heidän huoliaan ja kokemiaan haasteita, ei ohittaa tai vähätellä niitä. Haasteiden tunnistaminen ei kuitenkaan tarkoita toivon menettämistä – päinvastoin. Merkityksellinen elämä ei ole helppoa elämää. Se syntyy siitä, että ponnistamme yhdessä sen eteen, mikä on meille aidosti tärkeää. Vaikka työssämme kohtaamme paljon kriisejä, kipua ja yksinäisyyttä, elää siinä isosti uutta rakentava toivo.  

Saamme joka päivä työssämme nähdä nuorten asiakkaidemme rohkeutta ja uskallusta tulla näkyväksi vaikeankin kanssa, näemme koskettavaa sinnikkyyttä musertavienkin taakkojen alla. Nuoren rinnalla kulkiessa saamme todistaa ihmisyyteen kuuluvaa hapuilua mutta myös toivon esiin kuoriutumista. Uuden suunnan ja omien voimien äärelle löytämistä sekä vahvistunutta kykyä tulla lujempaan yhteyteen itsen ja muiden kanssa. Toivo ei synny tyhjästä, vaan se rakentuu kokemuksista, joissa nuori tulee nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Se syntyy kokemuksista, jotka vahvistavat luottamusta itseen ja omaan tulevaisuuteen.  

Minä riitän -ryhmissämme koettu jaettu ihmisyys, turva ja yhteys voivat olla nuorelle käänteentekeviä. Yksinäisyyden vähentyessä ja yhteyden muihin vahvistuessa tapahtuu elpymistä ja luottamuksen vahvistumista. Tämä vie nuorta elämässä eteenpäin ja jättää häneen luottamuksen jäljen, joka kannattelee myös jatkossa. HelsinkiMission kaveritoiminnassa vapaaehtoisena tukihenkilönä toiselle nuorelle toimiva nuori aikuinen saa merkityksellisyyden, toimijuuden ja osallisuuden kokemuksia. Yksinäinen nuori puolestaan saa vapaaehtoisen kaverin seurassa turvallisen tilan rakentaa yhteyttä ja luottamusta.  

Nuoren mieli on usein myös joustava mieli. Oikeaan hetkeen tuleva tuki, aidosti läsnä oleva kohtaaminen ja syvä kuulluksi tulemisen kokemus, voivat vahvistaa hänen toimijuuttaan ja luottamustaan itseensä sekä häntä ympäröivään yhteiskuntaan ja maailmaan.  

Pelkät puheet eivät riitä – nyt tarvitaan tekoja  

Nuorten tulevaisuususkon vahvistaminen vaativien globaalien kriisien keskellä edellyttää laaja-alaista muutosta: turvallisemman arjen tukemista, parempaa mielenterveyden tukea, mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään sekä muutosta siinä, miten nuorista ja tulevaisuudesta puhutaan. Kyse on koko yhteiskunnan suunnasta ja tarvitsemme suunnanmuutokseen eri yhteiskunnan toimijoita. Nuorten kuuleminen ja kauniit puheet eivät yksin riitä. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja, jotka osoittavat, että nuorten ääni on kuultu ja todella otettu vakavasti. 

Lopulta nuoret haluavat samoja asioita kuin me kaikki: hyvää elämää, merkityksellisyyttä ja yhteyttä toisiin – kokemusta siitä, että he ovat tärkeitä ja kuuluvat joukkoon. Nuoret haluavat olla osa tätä yhteiskuntaa. Meidän aikuisten tehtävänä on mahdollistaa se nyt ja tulevaisuudessa.  

Me HelsinkiMission Nuorten kriisipisteellä teemme töitä suurella intohimolla nuoriin uskoen joka päivä. Kutsumme sinut mukaan. Ole se aikuinen, yhteisön jäsen tai päättäjä, joka uskoo tulevaisuuden sukupolveen.  Rakennetaan yhdessä nuorille vahvempi usko tulevaan.

Nuoret tarvitsevat meitä juuri nyt.