Kuka uskoi sinuun, kun olit nuori?

”Se, joka itsensä voittaa, voittaa koko maailman”. Näin sanoi mummoni minulle usein kasvuvuosinani.

Mummoni opetti minulle ja serkuilleni, että suurimmat mahdottomuudet ja mahdollisuudet asuvat ihmisessä itsessään – siinä, miten näemme itsemme ja omat mahdollisuutemme. Neuvo on kantanut ja ohjannut minua pohtimaan minuutta ja sen suhdetta muihin ihmisiin ja ympäristöön.

Samalla tehtävä on äärimmäisen vaikea, erityisesti silloin, kun oma identiteetti on vasta rakentumassa ja itsetuntemus hakee muotoaan. Uskon, että tämä neuvo on tarkoitettu koko elämän ajan opiksi.

Toinen isoäitini oli ihminen, jolla oli aina aikaa. Hänellä oli kuunteleva korva, pyyteetöntä myötäelämistä ilman vaatimuksia ja turvallista läsnäoloa. Hänen viestinsä oli yksinkertainen: asiat järjestyvät ja minä uskon sinuun.

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo

Olen onnekas, minulla on ollut monta läheistä aikuista. Myös isäni oli minulle hyvin tärkeä aikuinen. Hän oli läsnä jopa kiireisinä työvuosinaan. Isä kannusti, oli aina valmis keskustelemaan ja kysyi aidosti minulta ja myös ystäviltäni: Miten voit? Hänen mottonsa oli ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa sopivasti ja etsiä ratkaisuja vaikeissakin tilanteissa. Hän opetti, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Parhaansa tekeminen, muita huomioiden, riittää.

Ehkä tärkein hänen opetuksistaan pesiytyi sydämeeni äitiyden myötä: lapsia ei voi rakastaa liikaa. Jokaisella lapsella kuuluu olla oikeus tulla nähdyksi, saada tukea ja kannustusta ja kokea olevansa rakastettu – olipa kyse omasta tai toisen lapsesta. Yhteisvastuu kuuluu meille kaikille.

Yksi ihminen voi muuttaa nuoren suuntaa

Tänä keväänä julkaistut tutkimukset ovat kertoneet karuja tuloksia: nuorten usko omaan ja maailman tulevaisuuteen on heikentynyt hälyttävän paljon. Maailma ja tulevaisuus näyttäytyvät monelle synkkinä, ja oman paikan ja polun löytäminen huolettaa. Nuoret ovat vahvasti mukana Kuka suhun uskoo? -kampanjassa. He lähettävät toisilleen tsemppiviestejä ympäri Suomen ja haastavat meitä aikuisia haastamaan myös itsemme. Ystävät ja vertaistuki ovat tärkeitä, mutta nuoret itse kertovat tarvitsevansa ennen kaikkea läheisiltään aikaa, läsnäoloa ja tukea kasvuunsa.

Merkityksellisiä aikuisia voivat olla myös muut kuin omat vanhemmat: sukulaiset, kummit, naapurit, opettajat, opinto-ohjaajat tai valmentajat, työporukka ja esihenkilö. Tärkeintä on, että nuorella on joku, joka huomaa, kuulee ja näkee hänet – joku, joka kannustaa myönteiseen kasvuun ja kehitykseen. Pysyy rinnalla myös silloin, kun epäilys täyttää mielen ja huominen näyttää synkältä.

Jokainen meistä voi olla tuo ihminen.

Toivo ja usko nuoreen näkyvät teoissa. Vastuu ei synny suurista sanoista, vaan teoista. Pienet ja arkiset aidot kohtaamiset voivat olla juuri se, mitä tarvitaan ja jolla on suurin merkitys.

Kuka uskoi sinuun?

Haluan kysyä sinulta, kuka uskoi sinuun, kun olit nuori?

Kenelle nuorelle sinä voisit tänään osoittaa välittämistä, antaa aikaasi tai lausua kannustavan sanan?

Tule mukaan tekemään hyvää nuorten puolesta. Huomaa nuori lähelläsi, hymyile ja moikkaa. Tue nuorten auttamistyötä antamalla aikaasi vapaaehtoisena tai lahjoittamalla.

Tehdään yhdessä tekoja huomisen hyväksi – ei jätetä yhtään nuorta yksin!