HelsinkiMission aineettomat Aikalahjat ovat eettinen ja ekologinen vaihtoehto tavaralahjoille. Niiden avulla voi ilahduttaa lahjan saajaa ja auttaa samalla vähentämään yksinäisyyttä.
Aikalahjojen tuotolla HelsinkiMissio järjestää vapaaehtoisen tai ammattiauttajan aikaa ja läsnäoloa yksinäisille.
HelsinkiMission School to Belong -ohjelmalle on myönnetty merkittävä rahoitus eduskunnan joululahjarahoista. Eduskunnan joululahjarahoilla tarkoitetaan valtion talousarvion jakamattoman varan jakamista yhteiskunnallisesti merkittäviin tarkoituksiin. School to Belong -ohjelma tarjoaa kokonaisvaltaisen ja pitkäkestoisen ratkaisun lasten ja nuorten yksinäisyyden vähentämiseen koulumaailmassa.
Lähes puolet suomalaisista on tehnyt vapaaehtoistyötä viimeisen vuoden aikana. Viime vuonna HelsinkiMissioon saatiin vapaaehtoishakemuksia 40 % edellisvuotta enemmän ja senioreiden auttamiskertoja kertyi kaksi kertaa enemmän kuin vuotta aiemmin. Tällä hetkellä HelsinkiMissiossa toimii yli 1 000 vapaaehtoista.
HelsinkiMission Joulun tähdet -konsertti nähdään televisiossa Nelosella sunnuntaina 19.12. klo 19.30 ja uusintana torstaina 23.12. klo 18 ja sunnuntaina 26.12. klo 14. Tule tunnelmoimaan ruudun ääreen.
Joulun lahja -kalenteri tuo iloa ja musiikkielämyksiä joulun odotukseen. Sosiaalisessa mediassa julkaistava joulukalenteri koostuu 24 videosta, joilla kuullaan tunnettuja joululauluja ja ajatuksia siitä, miten yksinäisyyttä voisi vähentää.
Black Friday tunnetaan maailman suurimpana ostostapahtumana, joka kasvattaa suosiotaan myös Suomessa. Kaupallisen kulutusjuhlan vastapainoksi helsinkiläinen tekstiilikierrätyksen pioneeri Pure Waste yhdisti voimansa yksinäisyyden vastaista työtä tekevän HelsinkiMission kanssa. Yhteistyönä toteutetun Ystävämyynnin aikana yrityksen verkkokaupassa voi vaatteiden sijaan lahjoittaa yksinäiselle ystävän.
HelsinkiMission perinteinen konsertti johdattelee jouluun ainutlaatuisella tunnelmalla ja musiikillisella sisällöllä. Mieleenpainuvan elämyksen lisäksi saat hyvän joulumielen, sillä konsertin tuotoilla autetaan yksinäisiä vanhuksia, nuoria ja lapsiperheitä.
Tutut kirjailijat ja kirjojen ystävät esittelevät itselleen merkityksellisen kirjan HelsinkiMission Minun kirjani -iltapäivissä. Keskiviikkona 24.11. vieraanamme on koreografi, tanssitaiteilija Hanna Brotherus, joka esittelee esikoiskirjansa Ainoa kotini. Autofiktiivinen romaani luotaa kaunistelematta naisen elämänvaiheita, lapsuutta ja äitiyttä, perhe- ja parisuhteita, sukupolvelta toiselle siirtyviä suruja ja ylitsevuotavaa rakkautta.
Tilaamalla sähköisen uutiskirjeemme saat uusinta tietoa HelsinkiMission toiminnasta ja auttamistavoista. Voit milloin tahansa perua viestinnän.
Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä. Silti pimentoon voi jäädä paljon: joko jotain ei haluta näyttää, tai jotain ei haluta huomata.
Organisaation jäsentä voidaan pitää hyväosaisena, koska hänellä on työpaikka sekä työn ja organisaation mahdollistamat suhteet ja verkostot. Osapuolten on kuitenkin pidettävä suhteistaan huolta, sillä hoitamattomina niiden luonne voi muuttua myönteisestä kielteisemmäksi, toimivasta toimimattomammaksi, suhteita voi hiipua tai kadota ja sosiaalinen tuki vähentyä.
Kuuluuko yksinäisyys organisaatiossa?
Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.
Jos parisuhteen osapuolten välinen tunneyhteys katoaa, ajaudutaan helposti kriisiin. Silloin toinen saatetaan sulkea ulkopuolelle, häntä ei enää huomata tai huomioida, eikä omia tunteita ja tarpeitakaan aina pystytä ilmaisemaan toiselle. Syynä yhteyden katoamiseen voi olla vaikeus puhua hankalista asioista. Jos puhuminen johtaa aina riitaan, sitä aletaan helposti vältellä.
”Mitä meille on tapahtunut? Emme jaksa enää tällaista toistuvaa pahaa oloa!”
Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*. Myös työyhteisössä voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi työkavereiden ja asiakkaiden ympäröimänä.
Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en tiedä asiasta tarpeeksi, mutta haluan oppia lisää. Tähän Pride-kuukausi tarjoaa meille kaikille loistavan mahdollisuuden. On tärkeää muistaa, että luulot eivät ole tiedon väärti − ja tässä viisaudessa on enemmän kuin tarpeeksi elinikäistä haastetta. Blogissani lähestyn Pride-viikkoa minulle ja HelsinkiMissiolle läheisten ja tärkeiden teemojen, eli yksinäisyyden ja yhdenvertaisuuden kautta.
Yksinäisyyden edessä emme ole yhdenvertaisia
Stress och prestationsångest är något som så gott som alla känner av nu och då. Vi lever i ett samhälle som förväntar sig att du rör dig framåt i full fart hela tiden, och detta sätter hög press på individen i många delområden av livet.
I skolan eller i arbetslivet skall du göra så bra ifrån dig som möjligt, helst utan hjälp från andra. På fritiden skall du hinna umgås med kompisar, motionera och gärna ha någon hobby som balanserar ut det hela. Vi ska passa in i den samhälleliga normen och avvikanden blir sällan väl bemötta. För unga kan prestationskraven bli otroligt höga.
För en tid sedan läste jag en intressant artikel om den brittiske hjärnkirurgen Henry Marsch. Han berättade om sitt krävande jobb, sin fru, sitt samarbete med kolleger. Jag rev ut artikeln som pryddes av en stor bild av Marsh.
Urklippet låg vid min säng och varje morgon studerade jag hans ansikte, främst hans panna som var full av rynkor på längden och på tvären. Ett rutverk av rynkor som fortsatte ner mot munnen och halsen och som innehöll nyfikenhet, åldrande, karaktärsdrag. Ett sympatiskt och tilltalande erfaret ansikte.
Jag har fått en hyresgäst. Det är en kvinna med hög röst, bestämda åsikter, ivrig tv-tittare, anlag för narkolepsi (jag hittar henne ofta sovande på min säng), en person som skriver listor om de mest triviala saker. Uppenbarligen har hon dåligt minne och måste påminna sig själv om att äta, promenera, lyssna på nyheterna i radio.
Nu har hon försatt sig i verkligt trångmål som påverkar både hennes och mitt humör. Hon har köpt sig en ny dator, som om den gamla inte varit tillräckligt fin för henne. Det var den förstås inte heller, den krånglade och bråkade och hon lärde sig en massa svärord på kuppen.
Jag är besatt av en orosande som springer omkring i min kropp, klättrar på ryggraden, kittlar mig under fötterna, rör om i mitt huvud som om den var vispen i gröten. Jag har inte bjudit in den. Jag föddes med den.
Den vaknar före mig på morgonen. När jag vaknar sitter den på min bröstkorg, blockerar andningen och gnuggar händerna. ”Är det inte något du har glömt?” frågar den illvilligt. ”Hade du inte lovat någon att vakna i tid idag, så att ni skulle hinna träffas på stan? Eller var det på bio ni skulle gå? På en tidig föreställning? Om du skyndar dig riktigt ordentligt så kanske du hinner.”
Aiemmin neljästi vuodessa ilmestynyt HelsinkiMissio-lehti on uudistunut #Myötätuntouutisia-verkkolehdeksi. Lue verkkolehteä helsinkimissio.fi/myotatuntouutisia
