Joka neljäs tyttö ja pojista joka kymmenes tunsi itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti, selviää uudesta Kouluterveyskyselystä. HelsinkiMission School to Belong -ohjelma tarjoaa kokonaisvaltaisen ja pitkäkestoisen ratkaisun yksinäisyyden vähentämiseen koulumaailmassa.
Yksinäisyyttä kokevien määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen vuoden aikana, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta. Yksinäisyyden kokemukset eivät kosketa vain yksityiselämää, vaan sen vaikutukset näkyvät myös työpaikoilla. Work to Belong -ohjelma tarjoaa ratkaisun työelämän yksinäisyyteen. OP Helsinki lähtee ohjelmaan mukaan ensimmäisten yritysten joukossa ja sitoutuu ottamaan käyttöönsä yksinäisyyttä vähentävät työkalut, menetelmät ja arvioinnin.
Aggredi auttaa kodin ulkopuolisen väkivallan tekijöitä irti väkivallasta. Verkossa 15.9. julkaistava uutuuskirja esittelee Aggredin menetelmän ja siihen osallistuneiden kokemuksia.
Aggredi on katuväkivallantekijöihin keskittyvä työmenetelmä. Sen tavoitteena on saada väkivaltainen käytös vähenemään tai loppumaan. Tutkimuksen mukaan 75 prosenttia Aggredin läpikäyneistä henkilöistä lopettaa väkivaltarikokset.
Alko järjestää yhdessä HelsinkiMission ja Mieli ry:n kanssa kyselyn, jolla kartoitetaan suomalaisten kokemuksia alkoholinkäytöstä ja yksinäisyydestä. Kyselyyn voi vastata anonyymisti verkossa.
Koronarajoitusten aiheuttama sosiaalisten kontaktien väheneminen on lisännyt yksinäisyyttä, uupumusta ja parisuhdeongelmia lapsiperheissä. HelsinkiMission Albertin olohuone on kohtaamispaikka, joka tarjoaa perheille yhteisöllisyyttä ja vertaistukea.
Albertinkatu 33:ssa sijaitseva Albertin olohuone helpottaa lähiseudun vauva- ja pikkulapsiperheiden elämää. Koronatauon jälkeen Olohuoneen ovet avautuvat maanantaina 6. syyskuuta. Toiminta käynnistyy pienimuotoisesti.
Korona-aika on heikentänyt opiskelijoiden hyvinvointia: 70 prosenttia opiskelijoista kokee, että opiskelu on vaikeutunut, yli puolet kokee yksinäisyyttä aiempaa enemmän. HelsinkiMission nuorten palveluissa kohdattiin nuoria kesä-elokuussa lähes 1 500 kertaa.
HelsinkiMissio osallistuu Alkon Ota perjantaipuhelu tavaksi -kampanjaan, joka muistuttaa, että paras apu yksinäisyyteen on yhteys toiseen ihmiseen. Kampanjassa kehotetaan tarttumaan puhelimeen, sillä joku kaipaa soittoa.
Yhä useampi nuori kokee riittämättömyyttä ulkoisten ja itse asetettujen vaatimusten paineessa. HelsinkiMission Minä riitän -opas auttaa suhtautumaan itseen hyväksyvästi. Oppaan voi ladata maksutta HelsinkiMission verkkosivuilta.
Tilaamalla sähköisen uutiskirjeemme saat uusinta tietoa HelsinkiMission toiminnasta ja auttamistavoista. Voit milloin tahansa perua viestinnän.
Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*. Myös työyhteisössä voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi työkavereiden ja asiakkaiden ympäröimänä.
Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en tiedä asiasta tarpeeksi, mutta haluan oppia lisää. Tähän Pride-kuukausi tarjoaa meille kaikille loistavan mahdollisuuden. On tärkeää muistaa, että luulot eivät ole tiedon väärti − ja tässä viisaudessa on enemmän kuin tarpeeksi elinikäistä haastetta. Blogissani lähestyn Pride-viikkoa minulle ja HelsinkiMissiolle läheisten ja tärkeiden teemojen, eli yksinäisyyden ja yhdenvertaisuuden kautta.
Yksinäisyyden edessä emme ole yhdenvertaisia
Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen. Var finns dörren i rummet? Hur kommer jag ut? Hjärtat slår fort, väldigt fort, nästan som om hjärtat tänkte att det var en stor svart hingst som tänkte galoppera ut ur min bröstkorg. Nu är fingrarna alldeles kallsvettiga och den stickande känslan har förvandlats till en känsla av att hela handen domnar bort. Är mina fingrar, nej händer, fortfarande en del av min kropp? Tänk om jag dör! Tänk om jag dör just här, just nu!
Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?
”Blogitekstin on oltava todella hyvä. Siinä on oltava sopivasti asiaa helposti luettavassa muodossa. Tekstin pitää olla kaunista, soljuvaa ja kuvailevaa.”
Stress och prestationsångest är något som så gott som alla känner av nu och då. Vi lever i ett samhälle som förväntar sig att du rör dig framåt i full fart hela tiden, och detta sätter hög press på individen i många delområden av livet.
I skolan eller i arbetslivet skall du göra så bra ifrån dig som möjligt, helst utan hjälp från andra. På fritiden skall du hinna umgås med kompisar, motionera och gärna ha någon hobby som balanserar ut det hela. Vi ska passa in i den samhälleliga normen och avvikanden blir sällan väl bemötta. För unga kan prestationskraven bli otroligt höga.
För en tid sedan läste jag en intressant artikel om den brittiske hjärnkirurgen Henry Marsch. Han berättade om sitt krävande jobb, sin fru, sitt samarbete med kolleger. Jag rev ut artikeln som pryddes av en stor bild av Marsh.
Urklippet låg vid min säng och varje morgon studerade jag hans ansikte, främst hans panna som var full av rynkor på längden och på tvären. Ett rutverk av rynkor som fortsatte ner mot munnen och halsen och som innehöll nyfikenhet, åldrande, karaktärsdrag. Ett sympatiskt och tilltalande erfaret ansikte.
Jag har fått en hyresgäst. Det är en kvinna med hög röst, bestämda åsikter, ivrig tv-tittare, anlag för narkolepsi (jag hittar henne ofta sovande på min säng), en person som skriver listor om de mest triviala saker. Uppenbarligen har hon dåligt minne och måste påminna sig själv om att äta, promenera, lyssna på nyheterna i radio.
Nu har hon försatt sig i verkligt trångmål som påverkar både hennes och mitt humör. Hon har köpt sig en ny dator, som om den gamla inte varit tillräckligt fin för henne. Det var den förstås inte heller, den krånglade och bråkade och hon lärde sig en massa svärord på kuppen.
Jag är besatt av en orosande som springer omkring i min kropp, klättrar på ryggraden, kittlar mig under fötterna, rör om i mitt huvud som om den var vispen i gröten. Jag har inte bjudit in den. Jag föddes med den.
Den vaknar före mig på morgonen. När jag vaknar sitter den på min bröstkorg, blockerar andningen och gnuggar händerna. ”Är det inte något du har glömt?” frågar den illvilligt. ”Hade du inte lovat någon att vakna i tid idag, så att ni skulle hinna träffas på stan? Eller var det på bio ni skulle gå? På en tidig föreställning? Om du skyndar dig riktigt ordentligt så kanske du hinner.”
Aiemmin neljästi vuodessa ilmestynyt HelsinkiMissio-lehti on uudistunut #Myötätuntouutisia-verkkolehdeksi. Lue verkkolehteä helsinkimissio.fi/myotatuntouutisia
