Kevätkaudella uusissa tehtävissään ovat aloittaneet Hanna Paakkolanvaara, Hanna Kari ja Heidi Rouhiainen.
Hanna Kari on nimitetty 28.1. vapaaehtoistoiminnan päälliköksi. Hän työskenteli aiemmin terveyspalvelujen päällikkönä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä. Tehtävään kuului myös säätiön esimiestyön ohjausta sekä terveyspalveluiden suunnittelua ja kehittämistä johdon kanssa. Hanna on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja terveydenhoitaja.
HelsinkiMission vuosikertomus 2018 tarjoaa hyvää luettavaa. Järjestömme talous saatiin parempaan tasapainoon ja työmme yksinäisyyden vähentämiseksi jatkui.
Toimimme entiseen tapaan seniorien, nuorten, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa. Uusi Näkemys-hanke laajensi toiminta-aluettamme ja osoitti, että aivan uudenlaiselle ohjelmalle oli paljon kysyntää.
Musiikkiterapeutti Kaarlo Uusitalolle myönnettiin Kultainen Helsinki-mitali hänen ansioistaan erityismusiikkikasvatuksen kehittäjänä. Uusitalo on tehnyt pitkäjänteistä ja merkityksellistä työtä Resonaarin musiikkikoulussa yli 20 vuotta.
Noin kolmannes suomalaisista uskoo tekevänsä vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän tulevaisuudessa. Vastaus selviää eri järjestöjen keväällä teettämästä 1000 suomalaista -tutkimuksesta.
Kyselyn teettäneet järjestöt toivovat, että yhä useampi suomalainen saisi käyttää myös työaikaansa vapaaehtoistyön tekemiseen. Tällä hetkellä vain 12 %:a suomalaisista kertoo saaneensa käyttää työaikaa vapaaehtoistyön tekemiseen.
Resonaari Fest on iloinen kesätapahtuma, josta nauttivat kaikki vauvasta vaariin. Tarjolla on musiikin iloa ja rentoa meininkiä ihanan vehreässä Alppipuistossa.
Resonaari Fest soi sunnuntaina 28.7. kello 13–19 . Kahdelle lavalle nousee päivän aikana iso joukko upeita artisteja. Mukana on Resonaarin bändejä ja yksittäisiä esiintyjiä, muiden muassa ammattiyhtye Resonaarigroup, jonka kaikki jäsenet ovat kehitysvammaisia tai muulla tavoin erilaisia oppijoita.
Mikä olisikaan parempi tapa vaihtaa kesävaihteelle kuin konsertti ja yhteislauluja hyvässä seurassa?
Tule perinteiseen Laula kanssamme -kesäkonserttiin nauttimaan musiikista ja yhteislaulusta! Konsertti järjestetään Temppeliaukion kirkossa maanantaina 20.5.2019 kello 19.
HelsinkiMission nuorten kriisityö ja tukihenkilötoiminta auttoivat viime vuonna 1100:aa mielen pahoinvoinnista kärsivää nuorta. Yhä useammin pahoinvoinnin syynä ovat koventuneet pärjäämispaineet.
HelsinkiMission Nuorten kriisipiste puhuu itsemyötätunnon puolesta Maailma kylässä -festivaaleilla Kaisaniemessä 25.–26.5.
Pärjäämispaineet kuormittavat nuoria yhä enemmän. Siksi maksutonta ammattiapua 12–29-vuotiaille nuorille tarjoava Nuorten kriisipiste kampanjoi jälleen itsemyötätunnon puolesta: jokaisella meistä on oikeus kokea itsensä riittäväksi ja arvokkaaksi omana itsenään.
Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun nuori on vastaanotollani kertonut jännittävänsä avun pyytämistä
pahaan oloonsa. Epävarmuuksien, häpeän ja jopa pelon tunteiden mylläkkä on voinut nousta esiin
avun hakemisen äärellä meillä Nuorten kriisipisteellä, erilaisissa terveydenhuollon palveluissa tai
nuoren turvautuessa läheisten tukeen.
Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?
Nuorille luvataan helposti paljon. Samalla puhumme heistä milloin maamme, milloin maailman tulevaisuutena – ratkaisijoina moniin ongelmiin ja pulmiin. Vaatimukset ovat kovat.
Nuoria käsitellään helposti joukkona. Nuoriso-käsitteen alle kuuluvat Suomessa kaikki 12–29-vuotiaat ja vuonna 2018 heitä oli 980 000. Lähes miljoona ainutlaatuista tarinaa, joista jokaisen tulisi tulla kuulluksi ja nähdyksi. Valtaosa nuorista voi eri mittarein mitattuna hyvin, käy koulua, opiskelee ja on töissä ilman suurempia ongelmia. Mutta aivan liian moni kokee olevansa yksin, ilman tukea ja toista ihmistä, jolle jakaa ilot ja huolet.
Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.
Nuorten syrjäytymisestä on puhuttu paljon viime vuosina. Vallitseva näkökulma aiheeseen on ollut yhteiskunnallisten järjestelmien, koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen. HelsinkiMission Nuorten kriisipisteellä syrjäytymisen ilmiö näyttäytyy 18-29-vuotiaiden asiakkaiden elämässä toisella tavalla. Ulkoisesti hyvin pärjäävät nuoret hakevat apua, koska he eivät enää pärjää sisäisen kipunsa kanssa yksin.
Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?
Käyn yllättävän usein läpi tämänkaltaisia kysymyksiä nuorten kanssa työssäni HelsinkiMission Nuorten kriisipisteessä. On tavallista, että nuori on pitkään pohtinut oikeuttaan ja mahdollisuuksiaan saada ulkopuolista keskustelutukea. Tai hän on hakenut apua, mutta kokenut sen saamisen haastavaksi. Pohdintoihin liittyy hankalia tunteita, kuten häpeää, syyllisyyttä, pelkoa ja epävarmuutta.
För en tid sedan läste jag en intressant artikel om den brittiske hjärnkirurgen Henry Marsch. Han berättade om sitt krävande jobb, sin fru, sitt samarbete med kolleger. Jag rev ut artikeln som pryddes av en stor bild av Marsh.
Urklippet låg vid min säng och varje morgon studerade jag hans ansikte, främst hans panna som var full av rynkor på längden och på tvären. Ett rutverk av rynkor som fortsatte ner mot munnen och halsen och som innehöll nyfikenhet, åldrande, karaktärsdrag. Ett sympatiskt och tilltalande erfaret ansikte.
Jag har fått en hyresgäst. Det är en kvinna med hög röst, bestämda åsikter, ivrig tv-tittare, anlag för narkolepsi (jag hittar henne ofta sovande på min säng), en person som skriver listor om de mest triviala saker. Uppenbarligen har hon dåligt minne och måste påminna sig själv om att äta, promenera, lyssna på nyheterna i radio.
Nu har hon försatt sig i verkligt trångmål som påverkar både hennes och mitt humör. Hon har köpt sig en ny dator, som om den gamla inte varit tillräckligt fin för henne. Det var den förstås inte heller, den krånglade och bråkade och hon lärde sig en massa svärord på kuppen.
Jag är besatt av en orosande som springer omkring i min kropp, klättrar på ryggraden, kittlar mig under fötterna, rör om i mitt huvud som om den var vispen i gröten. Jag har inte bjudit in den. Jag föddes med den.
Den vaknar före mig på morgonen. När jag vaknar sitter den på min bröstkorg, blockerar andningen och gnuggar händerna. ”Är det inte något du har glömt?” frågar den illvilligt. ”Hade du inte lovat någon att vakna i tid idag, så att ni skulle hinna träffas på stan? Eller var det på bio ni skulle gå? På en tidig föreställning? Om du skyndar dig riktigt ordentligt så kanske du hinner.”
Jag minns dina signaler helt stumma
Hur jag tystades ner till noll minus allt
Och att du krävde min skamskit
För att ömsa mig bit för bit tusenfalt
Då jag var mindre fanns det många emotionella yttringar som länge förblev främmande företeelser för mig. Jag minns hur jag hängde i trappräcket vid källaringången till vårt hus och grubblade över stress. Hur kändes huvudvärken som så många vuxna, speciellt mammor, så ofta led av? Jag knep ihop ögonlocken till små skrutt och pressade alla kroppens muskler för att skapa ett enormt lufttryck i huvudet. Den eftersträvade värken uteblev. Istället blev jag bara yr och plommonröd i ansiktet. Sedan gick jag in och åt en smörgås.
Aiemmin neljästi vuodessa ilmestynyt HelsinkiMissio-lehti on uudistunut #Myötätuntouutisia-verkkolehdeksi. Lue verkkolehteä helsinkimissio.fi/myotatuntouutisia
HelsinkiMissio järjestää muutaman matkan vuodessa. Italian Assisissa on järjestetty kesäseminaari jo useiden vuosien ajan.
Lisäksi järjestämme Viroon matkoja kerran vuodessa. Luennot, opastukset, keskusteluryhmät, musiikki ja yhteiset tilaisuudet kuten aamuviritykset tai illanvietot tekevät matkasta monella tavalla rikastuttavan kokemuksen.
Osa matkojen tuotosta käytetään yksinäisten vanhusten auttamiseen.
