HelsinkiMissio tarjoaa vapaaehtoisapua Uuden lastensairaalan potilasperheille 9.10.2019 alkaen.
Lapsiperheiden yksinäisyyden vähentäminen, lämminhenkinen kohtaaminen ja käytännön asioissa auttaminen ovat vapaaehtoisten ensisijaisia tehtäviä. Vapaaehtoiset eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöstöä.
Tutut kirjojen ystävät esittelevät itselleen merkityksellisen kirjan HelsinkiMission Minun kirjani-iltapäivissä keskustakirjasto Oodin Maijansalissa.
Esittelyn jälkeen yleisö voi esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Tunnin pituisen tilaisuuden päätteeksi on vielä mahdollisuus viettää aikaa toisten seurassa ja vaihtaa ajatuksia kuulemastaan. Ilmoittautumista ei tarvita, vapaa pääsy.
Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
HelsinkiMission perinteinen kynttiläkonsertti johdattelee joulun tunnelmaan. Mieleenpainuvan elämyksen lisäksi saat hyvän joulumielen, sillä konsertin tuotoilla autetaan yksinäisiä vanhuksia, nuoria ja lapsiperheitä.
Näkemys-hankkeen Apua yksinäisyyteen -seminaari pidetään torstaina 31.10. klo 9–12 Keskustakirjasto Oodissa, Maijansalissa.
Seminaarissa käsitellään Näkemys-hankkeen aikana tehtyä ja kehitettyä yksinäisyystyötä ja sen tuloksia. Samalla juhlitaan Yksinäisyys – tehtäväkirja avuksesi -kirjan julkaisua.
HelsinkiMissio esittelee toimintaansa Vapaaehtoistoiminnan messuilla 21. syyskuuta klo 12–16 Vanhalla ylioppilastalolla.
HelsinkiMissio tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia yksinäisyyttä vähentävään vapaaehtoistoimintaan. Tervetuloa osastollemme kuulemaan lisää eri vaihtoehdoista ja keskustelemaan työntekijöidemme kanssa. Heiltä saat kätevästi lisätietoa ja vastaukset kysymyksiisi saman tien. Messuilta löydät helposti itsellesi sopivan tavan auttaa.
Seniori, tule mukaan nauttimaan mukavasta yhdessäolosta ja toiminnasta syyskaudella!
Odotamme Sinua laulamaan iloista mieltä elämään ja viihtymään leppoisaan seniorikahvilaan. Voit myös ilmoittautua johonkin harrastusryhmään.
Laula kanssamme -tilaisuudet
Maanantaisin klo 13–14 HelsinkiMission kerhosali, Kinaporinkatu 11 A ja klo 15–16 Palvelutalo Cecilia, Vuosaarentie 8.
Minun kirjani -iltapäivissä tutut kirjojen ystävät esittelevät itselleen merkityksellisen kirjan. Syyskauden ensimmäinen tilaisuus on maanantaina 30.9. klo 15 Albertinkatu 33:ssa. Silloin puhuu kirja-alan asiantuntija Leena Majander-Reenpää.
Minna Canthin 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Leena kertoo Canthin elämästä ja vaikutuksesta. Mukaan mahtuu noin 60 ensimmäistä. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
HelsinkiMission Kriisipisteellä ja Krisjouren för ungassa nuoret ovat saaneet myös kesällä keskusteluapua ilman pitkää jonotusta. Kriisipisteiden tarjoamalle keskusteluavulle on suuri tarve vuodenajasta riippumatta. Kesä-heinäkuussa Kriisipisteille hakeutui 166 nuorta.
– Kriisipisteiden asiakkaista 73 prosentilla hyvinvointi lisääntyi kesäpalveluiden aikana, kertoo kriisityöntekijä, tiimivastaava Taina Salovuori.
Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.
Olemme oppineet välttelemään yksinäisyyttä itsessä ja muissa. Olemme oppineet kulkemaan ohi. Ajattelemme: ”Hän varmaan haluaa olla aina yksin.”, ”En minä ehdi, joku muu voi jutella.”, ”Kun kukaan muukaan ei kohtaa, niin en minäkään.”
Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää.
Kun tarkemmin miettii, nämä useimmille meistä tutut lausahdukset kertovat mielestäni enemmän yksinäisyydestä ja kaipuusta tulla autetuksi kuin sisusta. Sisu kun valitettavan usein kääntyy ankaraksi voimaksi itseä ja muita vastaan. Voimaksi, jolla oma tarvitsevuus vähätellen väistetään kuin lammikko syksyisellä asfaltilla. Voimaksi, joka lennättääkin meidät kauemmaksi toisista ja myötätunnon mahdollisuudesta.
Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä. Löytävätkö kaksi yhteiskunnan erilaista toimijaa yhteisen sävelen, tavoitteen ja tekemisen tavan, joka tuottaa lisäarvoa molemmille – ja edistää samalla yhteistä hyvää?
Yli kaksikymmentä vuotta olen tätä asiaa pohtinut ja työstänyt eri näkökulmilta. Välillä yrityksen, pääosin yhteiskunnallisen toimijan roolista. Edelleen kysymys on vailla yksiselitteistä vastausta ja hyvä niin. On tärkeää, että pohdinta ja keskustelu on jatkuvaa, jotta vältytään yhteistyötavoilta, joiden hyötyä kummankaan osapuolen on vaikea havaita.
Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään.
Saan usein yhteydenottoja väsyneiltä pienten lasten vanhemmilta, jotka kaipaavat kuuntelijaa. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on joskus kuin kokoaisi itselleen liian vaikeaa palapeliä. Tunnit eivät vuorokaudessa lisäänny, palat eivät loksahda paikoilleen ja arjen pyörityksessä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu.
För en tid sedan läste jag en intressant artikel om den brittiske hjärnkirurgen Henry Marsch. Han berättade om sitt krävande jobb, sin fru, sitt samarbete med kolleger. Jag rev ut artikeln som pryddes av en stor bild av Marsh.
Urklippet låg vid min säng och varje morgon studerade jag hans ansikte, främst hans panna som var full av rynkor på längden och på tvären. Ett rutverk av rynkor som fortsatte ner mot munnen och halsen och som innehöll nyfikenhet, åldrande, karaktärsdrag. Ett sympatiskt och tilltalande erfaret ansikte.
Jag har fått en hyresgäst. Det är en kvinna med hög röst, bestämda åsikter, ivrig tv-tittare, anlag för narkolepsi (jag hittar henne ofta sovande på min säng), en person som skriver listor om de mest triviala saker. Uppenbarligen har hon dåligt minne och måste påminna sig själv om att äta, promenera, lyssna på nyheterna i radio.
Nu har hon försatt sig i verkligt trångmål som påverkar både hennes och mitt humör. Hon har köpt sig en ny dator, som om den gamla inte varit tillräckligt fin för henne. Det var den förstås inte heller, den krånglade och bråkade och hon lärde sig en massa svärord på kuppen.
Jag är besatt av en orosande som springer omkring i min kropp, klättrar på ryggraden, kittlar mig under fötterna, rör om i mitt huvud som om den var vispen i gröten. Jag har inte bjudit in den. Jag föddes med den.
Den vaknar före mig på morgonen. När jag vaknar sitter den på min bröstkorg, blockerar andningen och gnuggar händerna. ”Är det inte något du har glömt?” frågar den illvilligt. ”Hade du inte lovat någon att vakna i tid idag, så att ni skulle hinna träffas på stan? Eller var det på bio ni skulle gå? På en tidig föreställning? Om du skyndar dig riktigt ordentligt så kanske du hinner.”
Jag minns dina signaler helt stumma
Hur jag tystades ner till noll minus allt
Och att du krävde min skamskit
För att ömsa mig bit för bit tusenfalt
Då jag var mindre fanns det många emotionella yttringar som länge förblev främmande företeelser för mig. Jag minns hur jag hängde i trappräcket vid källaringången till vårt hus och grubblade över stress. Hur kändes huvudvärken som så många vuxna, speciellt mammor, så ofta led av? Jag knep ihop ögonlocken till små skrutt och pressade alla kroppens muskler för att skapa ett enormt lufttryck i huvudet. Den eftersträvade värken uteblev. Istället blev jag bara yr och plommonröd i ansiktet. Sedan gick jag in och åt en smörgås.
Aiemmin neljästi vuodessa ilmestynyt HelsinkiMissio-lehti on uudistunut #Myötätuntouutisia-verkkolehdeksi. Lue verkkolehteä helsinkimissio.fi/myotatuntouutisia
HelsinkiMissio järjestää muutaman matkan vuodessa. Italian Assisissa on järjestetty kesäseminaari jo useiden vuosien ajan.
Lisäksi järjestämme Viroon matkoja kerran vuodessa. Luennot, opastukset, keskusteluryhmät, musiikki ja yhteiset tilaisuudet kuten aamuviritykset tai illanvietot tekevät matkasta monella tavalla rikastuttavan kokemuksen.
Osa matkojen tuotosta käytetään yksinäisten vanhusten auttamiseen.
