Tule kuulemaan, mikä kirja koskettaa Eva-Riitta Siitosta ja muita tuttuja kirjojen ystäviä! Kevätkauden ensimmäistä Minun kirjani -iltapäivää vietetään keskustakirjasto Oodissa 29. tammikuuta.
HelsinkiMission järjestämissä Minun kirjani -iltapäivissä kuullaan kiinnostavia esiintyjiä, jotka kertovat itselleen merkityksellisestä kirjasta. Tilaisuudet ovat keskiviikkoisin klo 14–15 keskustakirjasto Oodin Maijansalissa.
HelsinkiMissio laajentaa nuorille suunnattuja palveluitaan vuoden 2020 alusta. Saadun rahoituksen avulla nuorille voidaan tarjota nykyistä enemmän matalan kynnyksen keskusteluapua ammattilaisen kanssa ja vapaaehtoisia tukihenkilöitä.
Lisäksi HelsinkiMissiossa kehitetty työmalli yksinäisyyden vähentämiseksi otetaan käyttöön myös 12–29-vuotiaiden auttamiseksi.
HelsinkiMission aineettomat Aikalahjat ovat eettinen ja ekologinen vaihtoehto tavaralahjoille.
Aikalahja-nimi tulee siitä, että lahjan tuotolla HelsinkiMissio pystyy järjestämään vapaaehtoisen tai ammattiauttajan aikaa ja läsnäoloa yksinäiselle.
– Aikalahja on hyvän mielen joululahja. Se ei kerrytä turhien tavaroiden määrää, vaan auttaa yksin jäänyttä vanhusta, nuorta tai lapsiperhettä, muistuttaa varainhankintapäällikkö Niina Frösén.
Ruokia kotiin kuljettava Wolt tarjoaa asiakkailleen tilaisuuden osallistua yksinäisten seniorien auttamiseen. Lahjoituksen voi tehdä ruokatilauksen yhteydessä Woltin nettisivulla.
Tilausta tehdessään asiakas voi valita 5, 25 tai 100 euron lahjoituksen, jonka voi lisätä tilauksen loppusummaan.
Kampanjan aikana kerätyt varat Wolt siirtää suoraan HelsinkiMissiolle. Lahjoitusvaroilla HelsinkiMissio auttaa senioreja ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin.
HelsinkiMission Joulun tähdet -kynttiläkonsertti 2019 nähdään televisiossa Nelosella maanantaina 23.12.2019 klo 20.00. Uusinnat joulupäivänä keskiviikkona 25.12. klo 16.30 ja tapaninpäivänä torstaina 26.12. klo 15.30.
Konsertti on hyväntekeväisyyskonsertti yksinäisten auttamiseksi. Se on taltioitu Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä 10.12.2019.
Ilon kokemuksen lisäksi 85 prosenttia vapaaehtoisista kokee, että toiminnalla on merkitystä apua saavalle ihmiselle.
HelsinkiMissiolla on yli 700 aktiivista vapaaehtoista. He toimivat senioreiden, nuorten ja lapsiperheiden parissa.
Vapaaehtoisten mielipiteet käyvät ilmi HelsinkiMission vapaaehtoisilleen toteuttamasta kyselystä 2018, johon vastasi 43 prosenttia vapaaehtoisista.
Näe yksinäiset ympärilläsi -kampanja nostaa näkyville kaupunkilaisen yksinäisyyden.
– HelsinkiMissiossa kohdataan yksinäisyyttä joka päivä. Liian monet ihmiset kokevat itsensä näkymättömiksi, jopa arvottomiksi muiden silmissä, sanoo toiminnanjohtaja Tuula Colliander.
HelsinkiMissiossa on kehitetty vuosina 2017-2019 tutkitusti toimiva apu yksinäisyyteen. Joka kymmenes ihminen Suomessa kokee pitkäkestoista yksinäisyyttä, mutta yksinäisyyden ydinsyihin pureutuva apu on aiemmin puuttunut.
Ihmisen haitalliset ajatukset itsestä ja muista ovat yksinäisyyden ydinsyitä. Näkemys-ohjelmassa on tuettu yksinäisiä löytämään ratkaisuja yksinäisyyden lievittämiseen itsenäisen työkirjatyöskentelyn ja keskustelutapaamisten avulla.
HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?
Usein yksinäiset kokevat olevansa näkymättömiä, jopa arvottomia muiden silmissä. Näkymättömyyden tunne vaivaa etenkin kaupungissa asuvia yksinäisiä. Ihmisten ympäröimänä, vaikkapa kahvilassa, jossa kaveriporukat tai pariskunnat juttelevat keskenään, yksinäinen tuntee olevansa näkymätön. Yksin voi jäädä omien ajatustensa ja huoliensa kanssa, jos ei ole ketään, jonka kanssa niitä jakaa tai tuntuu, etteivät ne ketään kiinnosta.
Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.
Kun nuori ja hänen vapaaehtoinen tukihenkilönsä kohtaavat, he tekevät yhdessä asioita, jotka tuntuvat nuoresta kivalle. Yhdessä voidaan yhtä hyvin pitää hauskaa kuin pohtia, miten mahdollisesta vaikeasta tilanteesta pääsee eteenpäin. Tukihenkilömme varaavat aikaa kalenteristaan nuorelle parin viikon välein, vähintään vuoden ajan.
Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.
Olemme oppineet välttelemään yksinäisyyttä itsessä ja muissa. Olemme oppineet kulkemaan ohi. Ajattelemme: ”Hän varmaan haluaa olla aina yksin”, ”en minä ehdi, joku muu voi jutella”, ”kun kukaan muukaan ei kohtaa, niin en minäkään.”
Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää.
Kun tarkemmin miettii, nämä useimmille meistä tutut lausahdukset kertovat mielestäni enemmän yksinäisyydestä ja kaipuusta tulla autetuksi kuin sisusta. Sisu kun valitettavan usein kääntyy ankaraksi voimaksi itseä ja muita vastaan. Voimaksi, jolla oma tarvitsevuus vähätellen väistetään kuin lammikko syksyisellä asfaltilla. Voimaksi, joka lennättääkin meidät kauemmaksi toisista ja myötätunnon mahdollisuudesta.
För en tid sedan läste jag en intressant artikel om den brittiske hjärnkirurgen Henry Marsch. Han berättade om sitt krävande jobb, sin fru, sitt samarbete med kolleger. Jag rev ut artikeln som pryddes av en stor bild av Marsh.
Urklippet låg vid min säng och varje morgon studerade jag hans ansikte, främst hans panna som var full av rynkor på längden och på tvären. Ett rutverk av rynkor som fortsatte ner mot munnen och halsen och som innehöll nyfikenhet, åldrande, karaktärsdrag. Ett sympatiskt och tilltalande erfaret ansikte.
Jag har fått en hyresgäst. Det är en kvinna med hög röst, bestämda åsikter, ivrig tv-tittare, anlag för narkolepsi (jag hittar henne ofta sovande på min säng), en person som skriver listor om de mest triviala saker. Uppenbarligen har hon dåligt minne och måste påminna sig själv om att äta, promenera, lyssna på nyheterna i radio.
Nu har hon försatt sig i verkligt trångmål som påverkar både hennes och mitt humör. Hon har köpt sig en ny dator, som om den gamla inte varit tillräckligt fin för henne. Det var den förstås inte heller, den krånglade och bråkade och hon lärde sig en massa svärord på kuppen.
Jag är besatt av en orosande som springer omkring i min kropp, klättrar på ryggraden, kittlar mig under fötterna, rör om i mitt huvud som om den var vispen i gröten. Jag har inte bjudit in den. Jag föddes med den.
Den vaknar före mig på morgonen. När jag vaknar sitter den på min bröstkorg, blockerar andningen och gnuggar händerna. ”Är det inte något du har glömt?” frågar den illvilligt. ”Hade du inte lovat någon att vakna i tid idag, så att ni skulle hinna träffas på stan? Eller var det på bio ni skulle gå? På en tidig föreställning? Om du skyndar dig riktigt ordentligt så kanske du hinner.”
Jag minns dina signaler helt stumma
Hur jag tystades ner till noll minus allt
Och att du krävde min skamskit
För att ömsa mig bit för bit tusenfalt
Då jag var mindre fanns det många emotionella yttringar som länge förblev främmande företeelser för mig. Jag minns hur jag hängde i trappräcket vid källaringången till vårt hus och grubblade över stress. Hur kändes huvudvärken som så många vuxna, speciellt mammor, så ofta led av? Jag knep ihop ögonlocken till små skrutt och pressade alla kroppens muskler för att skapa ett enormt lufttryck i huvudet. Den eftersträvade värken uteblev. Istället blev jag bara yr och plommonröd i ansiktet. Sedan gick jag in och åt en smörgås.
Aiemmin neljästi vuodessa ilmestynyt HelsinkiMissio-lehti on uudistunut #Myötätuntouutisia-verkkolehdeksi. Lue verkkolehteä helsinkimissio.fi/myotatuntouutisia
HelsinkiMissio järjestää muutaman matkan vuodessa. Italian Assisissa on järjestetty kesäseminaari jo useiden vuosien ajan.
Lisäksi järjestämme Viroon matkoja kerran vuodessa. Luennot, opastukset, keskusteluryhmät, musiikki ja yhteiset tilaisuudet kuten aamuviritykset tai illanvietot tekevät matkasta monella tavalla rikastuttavan kokemuksen.
Osa matkojen tuotosta käytetään yksinäisten vanhusten auttamiseen.
