Miksi toisen sanat voivat loukata niin syvästi? 

Loukkaantumisen tunne ei synny vain siitä, mitä toinen sanoo. Usein se kertoo siitä, että jokin meille tärkeä asia, kuten hyväksyntä, arvostus, ymmärretyksi tuleminen tai yhteenkuuluvuus, on tai tuntuu olevan vaarassa. 

Usein ihmiset kertovat loukkaantuvansa toisten ihmisten sanoista, teoista, unohtamisista, arvostelusta tai epäoikeudenmukaisuudesta. HelsinkiMission yksinäisyystyössä olen huomannut, että loukkaantumisen taustalla on usein paljon enemmän kuin yksittäinen sana tai teko.  

Usein loukkaantumisen taustalla on kokemus siitä, ettei omaa osaamista, panosta tai merkitystä arvosteta. Esimerkiksi työpaikalla ei saa lainkaan palautetta, kumppani ei kerro ilahtuvansa oikein mistään tai oma osaaminen toistuvasti ohitetaan tai sivuutetaan. Näissä tilanteissa kipu ei synny vain yksittäisistä tilanteista, vaan kokemuksesta: ”En ole tärkeä. Minun tekemiselläni ei ole muille merkitystä.”  

Toinen yleinen loukkaantumisen taustalla oleva kokemus on: ”Minua ei hyväksytä”. Kokemukset, joissa kokee esimerkiksi oman ulkonäön epäsuoraa arvostelua, persoonallisuudelle naureskelua tai toistuvaa kokemusta ryhmän ulkopuolelle jättämisestä, herättävät kysymyksen: ”Kelpaanko tällaisena kuin olen?” Jos en kelpaa, eikä minua hyväksytä, menetän yhteyden muihin.

Loukkaantuminen tulee myös herkästi läheisissä suhteissa kokemuksesta: ”Minua ei ymmärretä”. Kerrot vaikeasta kokemuksesta. Ystävä ei vastaa mitään, tai saat vastaukseksi neuvon tai vähättelyn. Toinen ei ehkä tarkoita pahaa, mutta kokemus on: ”Et tunne minua, et näe minua.”  Syntyy kokemus siitä, ettei saa olla oma itsensä, kun omille ajatuksille, tunteille ja tarpeille ei ole tilaa. 

Yksinäisyyden keskellä kaikkein satuttavin kokemus on: ”Minut on hylätty”. Hylkäämisen kokemus tai pelko voi herätä yllättävän arkisista tilanteista, kuten jos viesteihin ei vastata. Tunne voi hiipiä elämään myös ajan kuluessa ikään kuin varkain: ystävyys hiipuu tai parisuhteessa toinen etääntyy.  

“Ei tuosta voi loukkaantua.” 

Loukkaantumisen tunne ei synny pelkästään siitä mitä on tapahtunut, vaan siitä, mitä ihminen tulkitsee tapahtumasta ja sen merkityksestä. Esimerkiksi perheessä joku sanoo: ”Tämä ruoka kaipaisi lisää maustetta.” Yksi ajattelee: ”Hyvä huomio. Kokeilen sitä ensi kerralla!” Toinen ajattelee: ”En ole koskaan tarpeeksi hyvä.” Sama tilanne, aivan eri merkitys. Monesti loukkaantuminen kertoo siitä, että omanarvontunto tai jokin itselle tärkeä asia on uhattuna. Silloin voi kysyä itseltään, mitä tämä tilanne viestii minulle itsestäni tai mikä tässä oikeastaan sattui. Usein vastaus ei ole se, mitä toinen sanoi, vaan se, mitä sanat herättivät minussa. 

Joskus kyse on siitä, että toinen kohtelee meitä huonosti ja joskus omasta epävarmuudesta. Loukkaantuminen ei automaattisesti kerro kummasta on kyse. Loukkaantumisen tunne ei ole aina merkki väärästä tulkinnasta. Joskus se on merkki siitä, että jokin tärkeä raja on ylitetty tai meitä kohdellaan tavalla, jota ei pitäisi joutua hyväksymään. 

Hyvin usein yksinäisyyden taustalla on ihmissuhteita, joissa ihminen tulee toistuvasti sivuutetuksi, torjutuksi tai väärinymmärretyksi. Silloin on vaikea rakentaa tervettä käsitystä itsestä. Muiden odotukset ja vaatimukset voivat loukata ja olla kohtuuttomia. Kieltämättä joskus yksinäisyyttä kokevana odotan itse muilta liikoja. 

Loukkaantuminen auttaa tunnistamaan omia rajoja 

Loukkaantumisen tunne on tarpeellista meille tärkeissä sosiaalisissa suhteissa. Sen avulla on mahdollista tunnistaa omia rajoja ja viestiä niistä muille. Ihmiset loukkaantuvat usein herkimmin niistä asioista, jotka koskettavat jotain itselle tärkeää tai keskeneräistä kohtaa. Kriisin keskellä harmittomatkin sanat voivat satuttaa syvästi.  

Joku ylpeilee, ettei koskaan loukkaannu. Ettei kukaan tai mikään horjuta omaa tasapainoa. Minulle se kertoo usein enemmän etäisyydestä tunteisiin kuin vahvuudesta. Ihminen, joka ei koskaan loukkaannu muihin, on harvoin itseensä tai muihin emotionaalisessa yhteydessä. 

Yksinäisyys ei synny vain siitä, että ympärillä ei ole ihmisiä. Joskus se syntyy siitä, että alkaa uskoa muiden ihmisten käytöksen kertovan omasta arvosta. Silloin jokainen torjunta vahvistaa kokemusta siitä, ettei kelpaa eikä kuulu joukkoon. Jos tulee aina torjutuksi saattaa eristäytyä, ettei enää tulisi satutetuksi. 

Miten päästä loukkaantumisen tunteen yli? 

Olen itse opetellut kantapään kautta: se, miten sinä kohtelet minua, kertoo sinusta. Ja myös, että se, miten minä kohtelen sinua, kertoo minusta. Loukkaantumisen tunne ei helpotu pelkästään tarkkailemalla sitä, kohteleeko toinen meitä oikein vai väärin. Kipeä ulkopuolisuuden tunne helpottuu itselläni silloin, kun kiinnitän enemmän huomiota siihen, miten itse kohtelen muita, kuin siihen, miten tulen kohdelluksi.  

Toipuminen toistuvasta loukkaantumisen tunteesta ja emotionaalisesta yksinäisyydestä alkaa siitä, että oppii erottamaan toisistaan kaksi asiaa. Sen, mitä toinen ihminen tekee, ja sen, mitä se kertoo minusta. Toisen ihmisen käytös voi kertoa hänestä, mutta se ei lopulta määritä minun arvoani.  

Loukkaantumisen tunteen kokeminen ei ole minun valintani. Sen sijaan se, mitä teen tunteella seuraavaksi, on usein enemmän omissa käsissäni kuin aluksi ajattelin. Ikävä tunne ei aina kerro siitä, että jossain on vika tai jokin on mennyt pieleen. Joskus se kertoo siitä, että jokin asia tai joku on meille tärkeää.