×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Ystävällisyyden paradoksi

Maria Lähteenmäki
13.02.2019

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

Sosiaalitieteilijä Brené Brownin tutkimus tulee lähelle omaa työtämme yksinäisyyden parissa. Hän on perehtynyt ihmisten kertomuksiin tunteista, jotka liittyvät läheisesti yksinäisyyteen ja ystävyyteen: häpeää ja sen voittamista, haavoittuvuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä kaikista tärkeintä, luottamusta. Brown on tutkinut erityisesti ihmisiä, jotka osallistuvat omaan elämäänsä niin sanotusti täysin sydämin.

Mutta millaisia valintoja sitten pitäisi tehdä, jotta elämässä olisi enemmän ystävällisyyttä ja ystävyyttä?

1. Tule näkyväksi. Ystävyys syntyy kohtaamisista. Siksi on tärkeää tulla näkyväksi. Ystävystymisen hintaan kuuluvat myös ne kohtaamiset, joissa emme tule nähdyksi ja kuulluksi. Kukaan ei välty arvostelulta. Maailma on täynnä ihmisiä, joille olet joko liikaa tai liian vähän. Älä silti luovuta, vaan luota ystävällisyyteen, jatka näkyväksi tulemista.

2. Uskalla olla sinä. Luota, että riität tänään. Vertailemalla itseäsi muihin ja arvioimalla kriittisesti muita yhteenkuuluvuus katoaa. Keskity olemaan parhaimmillasi se, kuka sinä olet. Siinä kilpailussa voitat aina.

3. Luota haasteisiin. Elämän on täynnä haasteita. Monet tilanteet ovat vaikeita kaikille, eivät vain sinulle. Sinun ei tarvitse osata ja hallita kaikkea. Kaikki ihmiset jakavat lopulta suuren epävarmuuden. Älä siis ota sitä henkilökohtaiseksi ominaisuudeksesi. Rohkeus syntyy tekemällä ja luottamalla, että kuten kaikki muutkin, kasvat ja opit kaikista eteesi tulleista haasteista.  Osa tätä luottamusta on hakea apua, jos koet sitä tarvitsevasi.

4. Vastaa ilosta. Tee asioita, jotka ilahduttavat sinua. Harjoita kiitollisuutta sosiaalisissa tilanteissa. Tee muut ihmiset näkyviksi kertomalla heille, kun on kiva jutella, kiittämällä, kun joku on avulias. Paras kiitollisuuden ja arvostuksen osoitus on kuunteleminen ja jakaminen.

5. Omista tekemisesi. Ystävyys pohjautuu siihen, että olet ensin ystävä itsellesi. Muilla on joskus huono päivä, etkä ehkä tule kohdatuksi. Sinä olet ystävällisellä asenteella silti tehnyt sen, minkä voit. Huomenna on uusi päivä, uusi mahdollisuus. Ravistelemalla tottumuksiasi pysyt uteliaana. Uudet tapahtumat ja kohtaamiset ovat oiva keino pysyä uteliaana.

6. Luota vertaisiin. Jos voitat itsesi jossakin asiassa, kuten yksinäisyydessä, voi olla, että et tule kuulluksi niiden joukossa, jotka eivät koskaan ole kokeneet mitään sellaista kuin sinä. Hae palautetta ja arvostusta vertaisilta eli niiltä, jotka riittävästi ymmärtävät, mistä puhut, ja sen, miten paljon laitat itseäsi likoon. Tunnistat vertaisen siitä, että hän auttaa sinua ylös, kun kompastut. Hän ei jää etäälle arvioimaan, miten hyvä tai huono suoritus kaatumisesti ja nousemisesi oli.

7. Ole ystävällinen, koska jokainen, jonka kohtaat, käy läpi omaa taisteluaan. Pohjimmiltaan ystävällisyys on sen tekemistä, mikä on oikein, sen sijaan, että valitsisimme sen mikä on kivaa, nopeaa ja helppoa. Itsen ja muiden arvostelu on helppoa, mutta johtaa armottomaan ja pohjattomaan yksinäisyyteen. Annamme toisillemme mahdollisuuden kasvaa luopuessamme tarpeettomasta itsesuojelusta, tunnistaessamme toisissamme tietoisesti enemmän samankaltaisuutta kuin erilaisuutta, vaaliessamme ja tehdessämme toisillemme pyyteetöntä hyvää ja salliessamme toistemme epätäydellisyyden.  

Olemme asiakkaiden kanssa huomanneet, miten yksinäisyydessä kipeästi kaivattu rohkeus ja yhteenkuuluvuus alkavat syntyä ja syvetä itse tehtyjen valintojen kautta. Niiden valintojen, joissa päättää toimia vähemmän yksin.

”Kiinnostava paradoksi on siinä, että kun hyväksyn sen kuka olen, silloin voin muuttua”, sanoo psykologi Carl Rogers.

Elämän suurin muutosvoima on tässä ystävällisyydessä ja ystävyydessä.

 

Kuuntele myös Havaintoja ihmisestä -ohjelman jakso ystävyydestä Yle Areenasta!

Maria Lähteenmäki

yksinäisyystyön päällikkö

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Rakkolainen

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

Näytä lisää ›