Ystävällisyyden paradoksi

HelsinkiMissiossa tekemämme työ yksinäisyyden vähentämisen parissa ravistelee sellaisia itsestään selvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi aikuisiällä ystävystyä? Miten ystävyys saa alkunsa?

Sosiaalitieteilijä Brené Brownin tutkimus tulee lähelle omaa työtämme. Brown on perehtynyt ihmisten tarinoihin tunteista, jotka liittyvät läheisesti yksinäisyyteen ja ystävyyteen: häpeää ja sen voittamista, haavoittuvuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä kaikista tärkeintä, luottamusta. Hänen tutkimuksensa keskeinen viesti on sama, minkä olemme Yksinäisyystyön keskuksen asiakkaiden kanssa yhdessä havainneet: sosiaalisissa tilanteissa kaipaamamme rohkeus ja yhteenkuuluvuus alkavat muodostua tekemiemme toistuvien valintojen perusteella.

Mutta millaisia valintoja sitten pitäisi tehdä, jotta elämässä olisi enemmän ystävällisyyttä ja ystävyyttä?

1. Tule näkyväksi. Ystävyys syntyy kohtaamisista. Siksi sinun pitää tulla näkyväksi. Ystävystymisen hintaan kuuluvat myös kaikki ne kohtaamiset, joissa emme tule nähdyksi ja kuulluksi. Kukaan ei välty arvostelulta. Maailma on täynnä ihmisiä, joille olet joko liikaa tai liian vähän. Älä silti luovuta, vaan luota ystävyyteen, jatka näkyväksi tulemista ihmisten parissa.

2. Uskalla olla sinä. Luota, että riität tänään. Vertailemalla itseäsi muihin ja arvioimalla kriittisesti muita yhteenkuuluvuus katoaa. Keskity olemaan parhaimmillasi se, kuka sinä olet. Siinä kilpailussa voitat aina.

3. Luota haasteisiin. Elämän on täynnä haasteita, sitä ei käy kierteleminen. Monet tilanteet ovat vaikeita kaikille, eivät vain sinulle. Sinun ei tarvitse osata ja hallita kaikkea. Kaikki ihmiset jakavat lopulta suuren epävarmuuden. Älä siis ota sitä henkilökohtaiseksi ominaisuudeksesi. Rohkeus syntyy tekemällä ja luottamalla, että kuten kaikki muutkin kasvat ja opit kaikista eteesi tulleista haasteista.  Osa tätä luottamusta on hakea apua, jos koet sitä tarvitsevasi.

4. Vastaa ilosta. Tee asioita, jotka ilahduttavat sinua. Harjoita kiitollisuutta sosiaalisissa tilanteissa. Tee muut ihmiset näkyviksi kertomalla heille, kun on kiva jutella, kiittämällä, kun joku on avulias. Paras kiitollisuuden ja arvostuksen osoitus on kuunteleminen ja jakaminen.

5. Omista tekemisesi. Ystävyys pohjautuu siihen, että olet ensin ystävä itsellesi. Muilla on joskus huono päivä, etkä ehkä tule kohdatuksi. Sinä olet ystävällisellä asenteella silti tehnyt sen, minkä voit. Huono kohtaaminen ei ole sinun vikasi. Huomenna on uusi päivä, uusi mahdollisuus. Ravistelemalla tottumuksiasi pysyt uteliaana. Uudet tapahtumat ja kohtaamiset ovat oiva keino pysyä uteliaana.

6. Luota vertaisiisi. Jos voitat itsesi jossakin asiassa, kuten yksinäisyydessä, voi olla, että et tule kuulluksi niiden joukossa, jotka eivät koskaan ole kokeneet mitään sellaista kuin sinä. Hae palautetta ja arvostusta vertaisilta eli niiltä, jotka riittävästi ymmärtävät, mistä puhut, ja sen, miten paljon laitat itseäsi likoon. Tunnistat vertaisen siitä, että hän auttaa sinua ylös, kun kompastut. Hän ei jää etäälle seisomaan ja arvioimaan, miten hyvä tai huono suoritus kaatumisesti ja nousemisesi oli.

7. Ole ystävällinen, koska jokainen, jonka kohtaat, käy läpi omaa taisteluaan. Pohjimmiltaan ystävällisyys on sen tekemistä, mikä on oikein, sen sijaan, että valitsisimme sen mikä on kivaa, nopeaa ja helppoa. Itsen ja muiden arvostelu on helppoa, mutta johtaa armottomaan ja pohjattomaan yksinäisyyteen. Annamme toisillemme mahdollisuuden kasvaa luopuessamme itsesuojelun haarniskasta, tunnistaessamme toisissamme tietoisesti enemmän samankaltaisuutta kuin erilaisuutta, vaaliessamme ja tehdessämme toisillemme pyyteetöntä hyvää ja salliessamme toistemme epätäydellisyyttä.

”Kiinnostava paradoksi on siinä, että kun hyväksyn sen kuka olen, silloin voin muuttua”, sanoo psykologi Carl Rogers.  Elämän suurin muutosvoima on tässä ystävällisyydessä ja ystävyydessä.