×
Käytämme evästeitä (cookies) parantaaksemme sivujemme toimivuutta ja käyttäjäystävällisyyttä. Lisätietoja ›

Miten yksinäisyys aiheuttaa yksinäisyyttä?

#Myötätuntouutisia

Miten yksinäisyys aiheuttaa yksinäisyyttä?

Miten yksinäisyys aiheuttaa yksinäisyyttä?
Kuva: Dan Dry

Sosiaalinen eristyneisyys tappaa. Valitettavasti yksinäisyyden prosessin edetessä yhteyden löytäminen lähimmäiseen tulee yksinäiselle aina vain vaikeammaksi.

Yksinäisyys on ilmiö, joka on nousemassa huomion kohteeksi kaikkialla teollistuneissa maissa. Viime vuonna USA:n korkein lääkintäviranomainen Vivek Murthy kutsui yksinäisyyden leviämistä epidemiaksi.

”Vallitsevin terveysongelma maassamme ei ole syöpä, eivät sydänsairaudet eikä ylipaino. Suurin terveysongelma on eristyneisyys.” Yksinäisyyden uhkaa pidetään niin vakavana, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa on perustettu maanlaaja kampanja sitä vastaan (Campaign to End Loneliness).

Erityisessä vaarassa ovat miehet. Iän myötä heillä on taipumusta antaa vanhojen kaveruuksien raueta. Cambridgen yliopiston psykiatrian professori Richard S. Schwartz kutsuu ilmiötä ”erilleen ajelehtimiseksi”. Se liittyy oravanpyörään, joka panee aikataulut hengästyttäviksi, varsinkin lapsiperheissä. Kun elämä ja aikataulut ovat ylikireät, lapsiperheissä leikkaus kohdistuu ystävyyksiin.

Kierre toimii salakavalan huomaamattomasti. Somessa vanhat kaveruudet ovat olemassa. Näennäistä yhteyttä ruokkii peukunanto Facebookissa. Mutta se ei voi korvata ystävyyttä. Vuosien kuluessa vanhat ystävyydet vain haihtuvat.

Mutta miksi yksinäisyys on niin vaarallista? Yksinäisyystutkimuksen kärkinimi maailmassa on Chicagon yliopiston sosiaalisen neuropsykologian professori John Cacioppo, joka on tutkinut yksinäisyyttä yli kaksikymmentä vuotta. Hän on erikoistunut ihmissuhteiden biologiaan. Hänen pääviestinsä on pysynyt samana: Ihmissuhteilla on biologiset vaikutuksensa. Yksinäisyys vaikuttaa ihmisen fysiologiaan. ”Sosiaalinen eristyneisyys vaikuttaa terveyteen yhtä tuhoisasti kuin korkea verenpaine, liikunnan puute tai tupakointi.”

Huomattava ylipaino nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä kahdellakymmenellä prosentilla ja alkoholin liikakäyttö kolmellakymmenellä – mutta yksinäisyys jopa 45 prosentilla, Cacioppo kertoi 2013 Des Moinesissa Yhdysvalloissa pitämässään TED-esitelmässä.

Hän perustelee yksinäisyyden haittoja Homo sapiensin evoluutiolla. Ihmislaji kehitti selviytymisstrategiansa tiiviillä yhteisöllisyydellä. Turva löytyi laumasta. Lauman ulkopuolelle ajautunut – ilman että hän osaa sitä analysoida – elää kuin jatkuvassa hengenvaarassa. Se näkyy yksinäisyyden biologiassa. Stressihormonien määrässä, immuunijärjestelmän toiminnassa ja sydämen terveydessä. Koko kehoon rankasti vaikuttavan stressihormonin kortisolin tasot ovat yksinäisyydestä kärsivillä jatkuvasti koholla.

John Cacioppo on ollut pari vuotta sivussa vakavan sairauden takia. Syövästä toipuva yksinäisyysguru antoi tämän vuoden huhtikuussa haastattelun amerikkalaiselle The Atlantic -lehdelle.

Haastattelussa hän kertoi yksinäisyyden kasvaneen 20 vuoden aikana tutkimusten mukaan 20 prosentista vähintään 27 prosenttiin. Sen mittaamisessa on ongelmia. Yksittäisten tutkimusten mukaan kasvua on jopa 48 prosenttiin maasta riippuen. Huippuna on Lontoo, jossa joidenkin tutkimusten mukaan jopa 50 prosenttia ilmaisee ongelmakseen yksinäisyyden. Cacioppo tosin toteaa, että tuloksilla ei ole vielä takanaan pitkäkestoista, laajaa tutkimusta.

Cacioppo tähdentää, että yksineläminen, yksinoleminen ja sosiaalisen verkoston koko eivät ole suoraan yhteydessä. ”Ajattele vaikka potilaita sairaalassa. He eivät ole yksin. Heillä on kaikki se tuki, mitä tarvitaan, mutta silti he kokevat suurta yksinäisyyttä. He eivät ole yksin, mutta kokevat itsensä yksinäisiksi,” Cacioppo sanoo. ”Meidän on erotettava objektiivinen yksinäisyys ja koettu yksinäisyys toisistaan.”

Tässä tullaan ytimeen. Yksinäisyys terveyttä uhkaavassa merkityksessä on kokemus. Mielentila. Tunne. Sitä ei voida mitata vain kontaktien määrällä.

Kuva: Dan Dry
Cacioppo sanoo, että tutkimusten mukaan yksinäisyys on kasvanut 20 vuoden aikana 20 prosentista vähintään 27 prosenttiin maasta riippuen.

Cacioppon mielestä yksinäisyys muistuttaa ihmistä samasta asiasta kuin fyysinen nälkä. Se vaatii ravinnon etsimistä. Yksinäisyys tuo esille ”yhteyden nälän”, tarpeen sielun ruokkimisesta. Mutta alkuihminen ymmärsi, ettei voi syödä mitä tahansa. He pelkäsivät pistäviä, katkeria makuja, jotka liittyivät myrkyllisyyteen. Siksi katkera oli viisainta sylkeä suusta.

Samaa pelkoa kokee yksinäisyyden nälkäinen. Ihmislajilla on kokemusta lajitoverien ”myrkyllisyydestä”. Tästä on pitkä historia. Osa lajitovereista osoittautuikin vihollisiksi. Se sai ihmislajin ymmärtämään, ettei kannata asettua yhteyteen kenen kanssa tahansa. Sehän saattoi olla lajitoverin sijasta vihollinen.

Tässä pulma. ”Toisaalta on halu yhteyteen, mutta umpimähkäinen yhteys saattoi myös tuoda kuoleman. Tätä dilemmaa kannamme. Joillakin se on vahvempi kuin toisilla”, Cacioppo sanoo.

Hän toteaa, että monilla yksinäisillä olisi kaikki edellytykset sosiaalisten taitojensa puolesta yhteyden rakentamiseen.Miljardöörillä esimerkiksi. Tai huippu-urheilijoilla. Monet haluaisivat heidän ystävyyteensä. Mutta he kokevat – kuten tavallisemmatkin ihmiset – muitten vain haluavan hyötyä heistä. Yksinäisyys on kierre, joka ruokkii itseään. Mitä epäluuloisempia olemme suhteessa lähimmäisiimme, sitä yksinäisemmiksi kehitymme. Miten siis auttaa ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä, ja jotka pelkäävät yhteyttä lajitovereihinsa? Cacioppo on kehittämässä ohjelmaa tätä ongelmaa varten.

”Opetamme taitojen moninaisuutta. Miten lukea lähimmäisen ilmeitä? Kuunnella äänensävyjä? Elekieltä? Ja samalla pyrimme osoittamaan, kuinka vajavaisesti näitä osaamme tulkita. Ja kuinka helposti vedämme tulkinnoistamme vääriä johtopäätöksiä.”

HelsinkiMission keväällä 2017 käynnistyvässä uudessa yksinäisyys-hankkeessa pureudutaan juuri näihin kysymyksiin.

Cacioppolla on lopulta aika yksinkertainen resepti yksinäisyyden ja epäluulon voittamiseksi. Ryhdy vapaaehtoistyöhön jossakin, mitä rakastat. Palvele köyhiä, auta yksinäisiä, mutta tee se varovaisesti ja itseäsi varjellen. Pieni askel kerrallaan. Ja huomaa, että näitten ihmisten ei tarvitse pitää sinusta, mikä voi olla vapauttavaa. Anna keskustelun kulkea heidän ehdoillaan ja tyydy kuuntelemaan.

Samalla pääset yhteisöön. Vapaaehtoistyötä tekevien erilaisten ihmisten yhteisöön. Ja apua tarvitsevien ihmisten yhteisöön.

Näin syntyy kokemus: minustakin voi olla hyötyä laumalle.