Älä jää yksin ruuhkavuosina

Isämentori Karlos Kotkas puhuu Erkka Laakson kanssa muustakin kuin perhehuolista.
– Meillä on usein hauskaa yhdessä.

Siistin lähiökaksion jääkaapin oveen on kiinnitetty valokuvia. Yhdessä kameraan katsoo neljä alle kouluikäistä taaperoa, kuopus uinuu vielä kantokassissa.

– Oli töistä vapaapäivä. Lapset olivat minulla, sanoo pitkänhuiskea rauhallisen oloinen, huonekaluverhoilijaksi opiskellut Erkka Laakso.

Vireillä on avioero. Alle kolmekymppinen itähelsinkiläinen perheenisä muutti elokuussa pesueensa luota vuokra-asuntoon. Alkuvuodesta Laakso oli ollut pari kuukautta työtön. Tällä hetkellä hän työskentelee kauppa-alalla.

Erkka Laakson isä kuoli neljä vuotta sitten tapaturmaisesti 51-vuotiaana. Se oli shokki.

– En osannut käsitellä tapahtuneen aiheuttamia tunteita. Ainoa ihminen, jonka kanssa olin ylipäätään kelannut asioitani, oli nyt poissa.

Meni kuitenkin muutama vuosi ennen kuin paineet ajoivat hakemaan apua HelsinkiMissiosta. Viime vuonna henkilökohtaiseksi isämentoriksi löytyi Karlos Kotkas.

– Isämentorille en ole asiakas tai numero tilastoissa. Tavatessa ei tarvitse noudattaa virastoaikaa eikä varoa joka sanaa. Karloksesta tuli minulle kaveri, jonka kanssa saan peilata asioitani. Voin kysyä eri asioissa, onko tässä mitään järkeä, Erkka Laakso kuvaa.

RAKKAUDESTA HELSINKIIN

Kehityspäällikkönä työskentelevä Karlos Kotkas oli jo pidempään miettinyt vapaaehtoishommia. Tieto HelsinkiMission isämentoreista tuli vastaan sosiaalisessa mediassa ja kiinnostus asiaan alkoi kypsyä mielessä.

– Järjestön arvopohja oli arvojeni mukainen. Olen kolmannen polven helsinkiläinen ja halusin myös rakkaudesta Helsinkiin lähteä työhön yksinäisyyttä vastaan.

Kolmen lapsen isä haki HelsinkiMission mentorikoulutukseen ja osallistui työnohjaukseen kunnes aloitti mentoroinnin Erkka Laakson kanssa tämän vuoden alusta.

– Alku jännitti. Keskinäinen yhteys syntyi kuitenkin luontevasti. Olemme saamanhenkisiä ja nuoren isän perhetausta tietenkin yhdisti.

– Lähden siitä, että Erkka on jo löytänyt vastaukset ja perustelut kysymyksiinsä. Minun roolini on kuunnella ja kysellä, mutta ei syöttää valmista mallia tai sanoa, mikä on oikein, mikä väärin.

HelsinkiMissio aloitti isä- ja äitimentoritoiminnan vuonna 2012, ja koulutettuja mentoreita on jo sata. Toiminta laajentui päättyvän vuoden keväällä Espooseen. Yhteistyötä tehdään kaupunkien lapsiperhepalvelun kanssa. Kaikki tehtävään valmennetut eivät vielä ole päässeet tositoimiin.

Tavoitteena on, että mentori ja mentoroitava tapaavat vuoden ajan, tarvittaessa pidempäänkin.  Päiväsaikaan pari kertaa kuukaudessa sekä kaksin että mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa.

Kotkaksen ja Laakson vuoteen on kuulunut yhteisiä aterioita, lenkkeilyä, kirjasto- ja uimahallikäyntejä sekä taidenäyttely. Kesällä tehtiin kimpassa Laakson huoneiston pintaremonttia. Haastatteluiltana kaksikko oli sopinut, että otetaan kitarat esiin ja tapaillaan soittamista.

KYNNYS KORKEALLA

Erkka Laakso myöntää, että hänelle kynnys lähteä hakemaan apua oli korkea. Sitä ennen hän kävi masennuksen pohjamudissa. Kuluneen vuoden anti on siihen nähden vähintään edistysaskel. Isämentorin tuki on parantanut elämänlaatua niin paljon, että Laakso puhuu elämänhallinnasta.

– Kun jää yksin paikoilleen, asiat jumiutuvat päässä. Nyt voin ottaa isämentorin kanssa puheeksi lastenkasvatuksen asioita ja kysyä, miten sinä teit. Vaikeista asioista on helpompi puhua myönteisessä hengessä, kun ei tarvitse pelätä tuomiota.

Kotkas kuvaa mentorointia vuoropuheluksi ja summaa kulunutta vuotta näin:

– Työn saaminen oli sinulle suuri asia. Pärjäät siinä hyvin ja arvostat tehtävääsi, mikä myös näkyy sinusta. Toinen tärkeä siirto oli muutto omaan asuntoon. Se laukaisi pattitilanteen. Sen sijaan, että olisit jäänyt kotiin makaamaan, olet tutkinut asioita analyyttisesti, pähkäilet ja teet päätöksiä.

Kotkas näkee roolikseen omien kokemuksiensa ja tuoreiden näkökulmien tuomisen.

– Kaikissa parisuhteissa on rosoiset aikansa. Näen, että me vapaaehtoiset ja yhteiskunnan ammatillinen tuki täydennämme toisiamme.  

Erkka Laakso lisää, että mentorointi on muutakin kuin perhetilanteen puimista. Puhutaan yhteiskunnallista asioista, politiikasta ja vaikkapa siitä minkälaisessa kuplassa itse kukin elää.

TERVETTÄ ITSEKKYYTTÄ

Joko se meni? Erkka Laakso yllättyi miten nopeasti mentoroinnin puolivuotiskeskustelu oli käsillä kesän alussa. Paikalle ilmestyi tyytyväinen mies, jonka perhekuviot olivat selkiintymässä.

– Tuntui, että minuus oli löytynyt. Olin oivaltanut, kuinka helposti hukkaan itseni ja uhriudun isän roolin ja odotusten paineessa.

– Minun on aina ollut vaikeaa olla minä. Muistan hyvin syyllistyneeni, kun lähdin avioerokodista 18-vuotiaana, enkä jäänyt tukemaan äitiä.

Erkka Laakso sanoo isämentoroinnin aikana tunnistaneensa, että viimeksi kuluneet viisi vuotta olivat imeneet hänestä kaikki mehut.

– Nyt opettelen olemaan terveellä tavalla itsekäs ja uskon, että silloin voin olla myös parempi isä. Pidän kynsin hampain kiinni itseni huolehtimisesta, yritän nukkua kunnolla ja teen virkistäviä asioita. Toivon löytäväni omannäköisen vanhemmuuden.