Korona-aikana Skype korvaa sushitreffit

Ida Korpela kaipasi tukihenkilöä antamaan ulkopuolista näkökulmaa perheasioihin. Maria Jauhiaisesta hän sai ylimääräisen isosiskon.

Korona-aikana haastattelu tehdään tietysti verkossa. Se on Ida Korpelalle, 20, ja Maria Jauhiaiselle, 26, tuttua. He ovat soitelleet Skypellä koko poikkeusajan.

– Aluksi puhuimme tavallisia puheluita, mutta totesimme videoyhteyden kivemmaksi. Kaipaan sitä, että näen Idan kasvot. Se korvaa puuttuvaa fyysistä läheisyyttä, sanoo Maria.

Reilun vuoden tukisuhteessa ollut kaksikko tapaa toisiaan yleensä lounaan merkeissä.

– Tykkäämme molemmat ruoasta. Minä olen kokki, ja suunnitelmissa on myös laittaa ruokaa yhdessä, Ida kertoo.

Lounastelussa on hyvä puoli, joka näille naisille sopii: ruoan äärellä voi jutella rauhassa. He eivät kaipaa toimintaa piristämään suhdettaan, vaan jakaminen on tärkeintä.

– Marialle voin puhua ihan kaikesta. Hän on minulle vähän niin kuin isosisko, mutta näkökulma on kuitenkin ulkopuolisen. Siitä on hyötyä, Ida sanoo.

”ENNEN OLIN TOSI YKSIN”

Alkujaan Ida Korpela hakeutui HelsinkiMission alle kolmekymppisille tarkoitettuun Krisjouren för ungaan joitakin vuosia sitten, kun hänellä oli ongelmia perheessä. Keskustelutapaamiset kriisityötekijän kanssa helpottivat oloa.

–  Kriisityöntekijä ehdotti minulle tukihenkilöä, kun aloin voida paremmin. Oli tosi hyvä, etten siinä kohtaa jäänyt tyhjän päälle, Ida sanoo.

Käynnit Krisjourenilla antoivat hänelle uusia näkökulmia omaan elämään ja rohkaisivat puhumaan vaikeuksista entistä avoimemmin. Sillä oli iso merkitys.

– Ennen olin tosi yksin asioideni kanssa. Se, että nyt olen voinut puhua Marialle, on tuonut tukea ja turvaa.

HÖPSÖJÄ JUTTUJA RUOTSIKSI

Maria Jauhiainen pitää tärkeänä sitä, että hän on saanut Idan myötä uuden merkityksellisen ihmissuhteen elämäänsä.

– Tämä ei ole terapiasuhde, ja minäkin puhun Idalle asioitani. Mutta tässä on terapeuttisia ulottuvuuksia ainakin sikäli, että olemme sitoutuneet jatkamaan yhteydenpitoa.

Sosiaalipsykologiaa opiskeleva Maria halusi HelsinkiMissiolle nuoren tukihenkilöksi, sillä hän kaipasi vapaaehtoistyötä, jossa saa syvän kontaktin yhteen ihmiseen.

– Sekin oli kiva plussa, että saan toimia tunnekielelläni ruotsiksi, vaikka jouduin jonkin aikaa odottamaan saadakseni tuettavan, hän sanoo.

Ruotsi on myös Idan äidinkieli. Ihan ensitapaamisella naiset eivät kuitenkaan olleet varmoja, miten kemiat osuvat yksiin. Molempia jännitti, kun he tapasivat ensi kertaa HelsinkiMission tiloissa.

– Olen niin rempseä, että mietin, pärjääkö Maria kanssani, Ida sanoo.

Hän antoi kuitenkin Marialle mahdollisuuden, ja kahdenkeskiset tapaamiset osoittivat, että se kannatti. Naisissa voi olla eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä.

– Me ollaan molemmat vähän höpsöjä ja saatetaan nauraa ihan omille jutuille, Ida kuvaa.

Myös perusarvot yhdistävät.

– Olemme molemmat tosi perhekeskeisiä, ja kuulen mielelläni, miten Idan pikkusiskoilla menee, Maria sanoo.

Suuria hankauksia tukiparille ei toistaiseksi ole tullut, mutta jos tuleekin, ne eivät pelota.

– Ihailen Idassa sitä, että hän sietää hyvin konflikteja. Siksi tiedän, että voin itsekin sanoa suoraan, jos jokin asia vaivaa, Maria toteaa.

KAKSI TUNTIA KUULUMISIA

Tavallisesti Ida Korpela ja Maria Jauhiainen tapaavat kerran kahdessa tai kolmessa viikossa, mutta korona-aikana jutustelu Skypessä on ollut tiiviimpää. Molemmat odottavat kuitenkin jo, että poikkeustilan rajoitukset lievenevät ja elämä palaa normaaliksi.

Mitä he aikovat tehdä ensimmäiseksi?

– Varmaan me mennään syömään. Yhteinen suosikkipaikkamme on Dixin thairavintola, jonka lounasbuffetista saa myös sushia. Poistumme sieltä aina isoina ilmapalloina, Ida paljastaa.

– Sitten iskee makeanhimo ja siirrymme vielä kahville jonnekin, Maria lisää.

– Minimissään tapaamiseen menee yleensä kaksi tuntia. Juteltavaa on paljon, Ida tarkentaa. Haastattelupuhelu on lopussa, mutta Marialla on vielä asiaa Idalle. Toimittaja poistuu linjoilta ja kieli vaihtuu ruotsiksi. Korona tai ei, yhteys kantaa.