Lavalla vedetään kovaa settiä

Lavalle astuessa päästän irti, annan kaikkeni, Resonaarin musiikkikoululainen Inka Timgren sanoo. Tukea antaa räppäävä kihlakumppani Olli-Pekka Lappinen. ­

­Resonaarin musiikkikoululla vallitsee harvinainen aamurauha. Olli-Pekka Lappinen, 34, ja Inka Timgren, 30, ovat paikalla sovitusti.

Molemmat asuvat Arabianrannan Käpytikassa, joka on aikuisten kehitysvammaisten asuintalo.

– Pääsy omaan kotiin oli aikanaan minun ja vanhempieni yhteinen haave, Inka muistelee.

Itsenäistyminen toi yksityisyyttä, rauhaa ja mukavan naapuruston. On myös yhteisiä juttuja Olli-Pekan kanssa, kuten musiikki, Salkkarien katselu televisiosta ja sählytunti sunnuntaisin. Olli-Pekalla on judonsa.

– Piti opetella hallitsemaan rahankäyttönsä, mikä oli uutta. Myös herkkujen ostoa on tarkkailtava, painonhallinnan takia, Inka hymyilee.

Oppivuodet eri bändeissä

– Bändi panee sielunsa lauluun.

– Aika kovaa settiä.

– Hymyilen ääneen.

– Hyvin ne vetää.

Tällaista palautetta on tippunut Youtubessa Resonaarin bändien kappaleille.

Olli-Pekka on laulanut ja soittanut kitaraa useissa porukoissa, kuten Resisposse, Tähtien sota, Hemmot ja Neulatyyny, rockia, poppia, iskelmää ja räppiä. Virve Rostin Sata salamaa, J. Karjalaisen Me ollaan sankareita, Antti Tuiskun Tyhjä huone ovat keikkalauluina tulleet tutuiksi.

Hän luettelee pyynnöstä musiikillisia esikuviaan: Kirka Babitsin, jolla oli sydän paikallaan, Pate Mustajärvi, Tiktak. Inkan listan kärjessä ovat Celine Dion, Whitney Houston, Shakira ja Elton John.

Myös Inka soittaa kitaraa. Bändi on tällä hetkellä Class Beat. Toive olisi oppia soittamaan ilman kuvionuotteja. Vaikka vain yhden kaikkien tunteman kappaleen.

– Mutta se on kuitenkin hyvä, että Resonaarissa saa opiskella sellaisena kuin on, harjoitella eri instrumentteja ja näyttää mitä osaa. Aina saa apua harjoittelijoilta ja opettajilta. Paremmaksi oppiminen vaatii kovaa työtä.

Riemua taitojen kehittyessä

Musiikkikoulun opettajista Petri Sämpi pitää pitkään tuntemiaan Inkaa ja Opaa äärimmäisen positiivisina ja huumorintajuisina bändioppilaina.

– Heillä on hyvä asenne. He kuuntelevat, kun opetetaan ja huomioivat hyvin bändikaverinsa.

Opettajan ilo on, kun oppilaan taidot ja yleismuusikkous kasvavat ja kehittyvät.

– Alkaen teknisten laitteiden hallinnasta. Sitten on hienoa nähdä, kun soittaja seuraa itse nuotteja. Edistynyt soittaja huomaa myös virheen ja korjaa sen.

Puutarhanhoitoa ja radio-ohjelmia

Musiikin rinnalla paiskitaan ansiotöitä. Olli-Pekka suuntaa työmaalleen Pitäjänmäkeen, missä sijaitsee Lyhty ry:n ulkotyöpaja Lato. Pienryhmissä hoidetaan piha- ja puutarhatöitä.

Inkan työpaikka on Kivimedia Alppilassa. Siellä tehdään radio-ohjelmia suomeksi ja ruotsiksi. Kivimedia ja sen edeltäjä Radio Valo ovat niin ikään Lyhty-yhdistyksen kehitysvammaisille tarkoitettua palkallista päivätoimintaa.

Radioasemia on viety eri puolille Suomea, Lappia myöten. Kerran tehtiin ohjelmaa Maltalla.

– Tulin hirveän onnelliseksi, kun sain radiotoimittajan työn. Olen juontanut hyväntekeväisyyskonsertteja ja ollut kutsuvieraana Emma-gaalassa, Inka hehkuttaa.

Honey, oli hyvä aamu!

Inka ja Olli-Pekka ovat olleet jo vuosia myös kihlapari.

– Rakkaus roihahti liekkiin, jota ei voi sammuttaa, Inka kuvaa. Arki on sitä, että me viihdytään yhdessä.

Mistä vielä unelmoitte?

– Että voisin edelleen soittaa Resonaarissa. Ja kun elää parisuhteessa, haaveilee perheen kasvamisesta, Inka sanoo.

– Minä haaveilen moottoripyörästä, omasta harrikasta, Olli-Pekka kertoo.

Puolentoista tunnin haastattelun päättyessä odottaa kyyti kaupunkiin.

– Oli hyvä aamu, honey, Olli-Pekka huikkaa kihlatulleen ja hipaisee Inkan selkää.