Nuoret

LAURA PÖRSTI

Lukuaika:

2min

22.4.2021

Moni nuori kaipaa tukihenkilökseen miestä

Maximilian Nahi halusi antaa takaisin sitä hyvää, mitä on itse saanut. Hän ryhtyi HelsinkiMission kautta kymmenen vuotta itseään nuoremman miehen tukihenkilöksi.

Sukulaisen Facebook-postauksesta se lähti. Tämä vinkkasi, että HelsinkiMissio kaipaisi uusia tukihenkilöitä.

Maximilian Nahi, 31, oli jo pidempään miettinyt, että haluaisi itselleen sopivan vapaaehtoistyön.

– Nuoren tukihenkilönä toimiminen kuulosti hyvältä, joten päätin lähteä mukaan.

Hän kävi HelsinkiMission vapaaehtoiskoulutuksen seitsemän kuukautta sitten ja sai huomata, että tarvetta tukihenkilöille todella oli. Hän oli ryhmänsä ainoa mies ja uskoo, että sai siksikin tuettavan välittömästi.

– Monet pojat ja nuoret miehet toivovat miestä tukihenkilökseen. Tuettavani on 21-vuotias ja maahanmuuttajataustainen, Maximilian kertoo.

Miehet puhuvat keskenään ruotsia, joka tuettavaltakin sujuu suomea paremmin.

YHTEISIÄ JUTTUJA LÖYTYI HELPOSTI

Haastattelupäivä on aurinkoinen, ja illalla Maximilianilla ja hänen tuettavallaan on tarkoitus lähteä autoilemaan tai puistoon istuskelemaan.

– Olemme molemmat autoilusta kiinnostuneita, joten siitä on riittänyt puhuttavaa, Maximilian sanoo.

Muutenkin yhteisiä juttuja on löytynyt helpommin kuin Maximilian kuvitteli. Ensimmäisellä tapaamisella yhdessä HelsinkiMission työntekijän kanssa tunnusteltiin toisen kiinnostuksen kohteita ja vaihdettiin puhelinnumeroita, mutta sen jälkeen homma on rullannut kuin itsestään.

– Ajattelin, että yhteyden eteen pitäisi nähdä enemmän vaivaa tai että erilaiset kulttuuritaustamme pitäisi jotenkin huomioida. Näin ei ole ollut. Ehkä minulla on vain käynyt tuuri.

Viime aikoina tuettava on pohtinut uuden asunnon etsimistä, ja yhdessä miehet ovat puhuneet vaihtoehdoista. Maximilian on heitellyt asuntoverkkoja tuttavapiirissään.

– Tiedän, että sopivan hintaisen asunnon löytäminen Helsingistä ei ole helppoa, etenkään maahanmuuttajataustaiselle. Hyvä jos voin siinä auttaa, hän sanoo.

Hän uskookin, että ehkä isoin hyöty hänen olemassaolostaan on tuettavan verkostojen lisääntyminen. Tämä on tavannut myös hänen kavereitaan: porukalla ollaan käyty pitämässä hauskaa esimerkiksi lasertaistelupelihalli Megazonessa.

– Jokainen tapaamisemme on aina omalla tavallaan kiva, Maximilian sanoo.

TUKISUHDE TUO MERKITYSTÄ ELÄMÄÄN

Suhteemme muistuttaa nykyään normaalia kaverisuhdetta, Maximilian Nahi kuvailee. Välillä tuettava jakaa enemmän asioistaan, välillä puolestaan hän itse. Miehet tapaavat kerran kahdessa viikossa pari tuntia kerrallaan.

– Kuvittelin, että vapaaehtoistyö veisi enemmän aikaa, mutta eihän se paljon vie. Olen yrittäjä ja aikatauluni ovat joustavat, joten siksikin tämä sopii elämäntilanteeseeni hyvin, Maximilian sanoo.

Maximilian Nahi on kokenut tukihenkilön homman yllättävän luontevaksi, vaikka hänen ja tuettavan kulttuuri ja tausta ovat erilaiset.

Hän on tyytyväinen siitä, että voi tukisuhteen ansiosta kokea olevansa merkittävä jollekin ihmiselle ja auttaa aidosti. Ajan antaminen ja uuteen ihmiseen tutustuminen tuntuu paremmalta tavalta tehdä hyvää kuin vain rahan lahjoittaminen.

– Haluan antaa takaisin sitä hyvää, mitä olen itse saanut.

ERITYISTAITOJA EI TARVITA

Maximilian Nahi on varovaisesti mainostanut tukihenkilöhommaa kaveripiirissään. Hän tietää, että ihmiset voivat olla arkoja sitoutumaan mihinkään mutta pitää toisaalta tukihenkilöyttä sopivana ihan kaikenlaisille tyypeille.

– Tässä ei ole tarkoituskaan olla ammattilainen, vaan ihan tavallinen tallaaja. Hommaa voi tehdä omana itsenään, hän kiittää.

Tärkeää on hänestä sekin, että HelsinkiMissio tarjoaa tukihenkilöilleen täyden tuen. Jos ongelmia tulisikin, Maximilian tietää, että välitöntä apua ja lisäkoulutusta on tarjolla.

– Jo valmistava vapaaehtoiskoulutus oli tosi hyvä. Se vähensi jännitystä ja antoi välineitä yllättävien tilanteiden varalle.

Maximilian Nahi ja hänen tuettavansa viettävät pian suhteensa puolivuotispäivää. Virallista tukisuhdetta on jäljellä vielä toinen puoli vuotta. Maximilian uskoo, että yhteydenpito jatkuu sen jälkeenkin.

– Toisaalta tietysti toivon voivani auttaa niin paljon, ettei tuettavani enää tarvitsisi tukihenkilöä.

LAURA PÖRSTI

22.4.2021