Nyt on joku, jolle lähettää viesti

Risto Leskinen ja Salla Katajamäki ovat yhteydessä joka päivä, koska se on kivaa. Vielä reilu vuosi sitten Ristolla ei ollut ketään, jolle kertoa kuulumisia.

Ensimmäisellä tapaamisella vuosi sitten joulukuussa Risto Leskinen, 30, katsoi Salla Katajamäkeä, 55, päästä varpaisiin ja takaisin. Sitten hän hymyili.

Näin muistaa Salla. Hänelle hymy oli merkki: Risto on hyvä tyyppi.

Risto itse ei muista tapaamisesta paljonkaan. Hän oli suhtautunut koko juttuun skeptisesti. Tukihenkilö, minulle?

– Olin hakenut sinä keväänä apua mielenterveysongelmiin terveyskeskuksesta. Siellä ei ollut resursseja auttaa, joten minut ohjattiin Nuorten kriisipisteeseen. Kävin siellä juttelemassa, ja minulle ehdotettiin tukihenkilöä, hän sanoo.

Epäilyksistään huolimatta Risto suostui kokeilemaan tukisuhdetta. Hänen ainoa toiveensa oli, että tukihenkilö olisi nainen.

– Varmaan siksi, että lapsena ja nuorena totuin puhumaan vaikeista asioista äidin kanssa.

Sittemmin hän oli jäänyt ilman tukiverkostoja.

– Mulla ei kummoisesti ole kavereita, ja vanhempanikin olen menettänyt. En ollut tuossa vaiheessa pystynyt moneen vuoteen töihin. Ajatukset olivat itsemurhatasolla, hän kuvaa.

”RISTO ON PERHETTÄ”

Salla Katajamäki oli vuoden 2017 jouluna vasta koulutettu nuoren tukihenkilöksi. Hän oli innoissaan siitä, että tuettava löytyi niin pian – vaikka aikuinen mies olikin jotakin ihan muuta kuin 15-vuotias tyttö, jollaisen hän oli mielessään kuvitellut.

– Tässä hommassa pitää olla avoimin silmin, hän toteaa.

Vapaaehtoistöihin hän oli lähtenyt, kun elämään oli tullut aikaa. Kaksi tytärtä olivat lähteneet opiskelemaan ulkomaille, ja Salla asui kaksin koiransa kanssa. Hän arveli, että voisi vielä käyttää elämänkokemustaan nuoren tukemiseen.

– En odottanut mitään, mutta sain Ristosta järjettömän hyvän kaverin, jolle kerron kaikki asiani. Voin vain toivoa, että Ristokin saa tästä suhteesta tarpeeksi itselleen, Salla sanoo.

Sallan ja Riston tukisuhde on siitä poikkeuksellinen, että he ovat yhteydessä yleensä päivittäin. Viestejä kirjoitellaan puolin ja toisin, ja tapaamisiakin on vähintään kerran viikossa. Se on tuntunut molemmille sopivalta tahdilta.

– Mun on vaikea kuvitella, että Risto kuormittaisi mua mitenkään. Hänen kanssaan on helppo olla. Olen omille tyttärillenikin sanonut, että Risto on meidän perhettä, Salla sanoo.

SEKALAINEN PERHEJOULU YLLÄTYSMATKALLA

Purjelentoa, ruoanlaittoa, elokuvakäyntejä ja jousiammuntaa. Siinä muutamia niistä asioista, joita Salla Katajamäki ja Risto Leskinen ovat ehtineet reilun vuoden tuntemisen aikana tehdä.

– Olen käynyt Riston ansiosta katsomassa monta sellaista leffaa, joita en olisi yksin uskaltanut mennä katsomaan, Salla intoilee.

Samanlaisia Salla ja Risto eivät ole, mutta se ei haittaa. Salla on puhelias ja Risto vaitonaisempi, Salla syö lähes vegaanisesti ja Risto on lihansyöjä.

– Jos teemme makaronilaatikkoa, teemme omat versiot. Ja puheliaisuudestanikin Risto sanoo, että se on hyvä: hänen ei sitten tarvitse puhua niin paljon, Salla toteaa – ja Risto nyökkää hymyssä suin.

Syksyllä Risto sai Sallalta viestin, jossa tiedusteltiin, onko hänellä passia. Oli. Sitten Salla kysyi, lähtisikö hän reissuun joulun yli, ja jos, niin kuinka moneksi päiväksi. Risto sanoi, että kyllä, ja kuudeksi päiväksi.

Tapaaminen sovittiin lentokentälle 20. joulukuuta kello 7. Risto ei tiennyt määränpäätä.

– Vähän osasin aavistaa, että se voi olla Wien, koska tiesin Sallan tyttären asuvan siellä, Risto sanoo.

Niin se olikin. Paikan päällä vietettiin ”sekalaista perhejoulua”: mukana olivat Sallan tyttäret ja eräs pariskunta Wienistä. Sen sekä Salla että Risto mainitsevat tukisuhteensa huippukohdaksi.

– Ilman reissua olisin viettänyt joulun yksin kotona, Risto toteaa.

Salla puolestaan oli jo varaamassa matkaa itselleen, kuten hän oli tehnyt vuosien ajan. Sitten alkoi tuntua oudolta.

– Ajattelin, että kyllä minä haluaisin Riston mukaan.

ELÄMÄNILO TULI TAKAISIN

Salla Katajamäen ja Risto Leskisen suhde on muotoutunut vähitellen. Alussa Risto oli huonommassa kunnossa, ja tukipari teki enemmän ihan tavallisia juttuja. 

– Kävimme paljon kävelyillä ja syömässä. Mutta kun huomasin, että Ristolla on avoin mieli, aloin ehdotella kaikenlaista. Haluan tarjota hänelle kivoja kokemuksia, Salla sanoo.

Risto sanoo lähteneensä mukaan kaikkeen mielellään. Samalla vointikin on kohentunut.

– Sain samoihin aikoihin Sallaan tutustumisen kanssa vihdoin myös terapiapäätöksen. Terapia ja Salla yhdessä ovat auttaneet todella paljon.

Salla näkee muutoksen selvästi: Riston olemus on täysin muuttunut vuoden takaisesta ja paino pudonnut. Viime syksynä hän sai töitäkin.

Ristolle puolestaan on ollut tärkeää se, että hän on saanut elämäänsä välittävän ihmisen, jolle voi lähettää viestin tai jonka kanssa voi tehdä kivoja juttuja.

– Sillä on ollut elämänilooni iso vaikutus.