×
Käytämme evästeitä (cookies) parantaaksemme sivujemme toimivuutta ja käyttäjäystävällisyyttä. Lisätietoja ›

On aika olla itselleen armollinen

#Myötätuntouutisia

On aika olla itselleen armollinen

On aika olla itselleen armollinen
Kuva: Jani Laukkanen

– Toivon, etten vanhetessani sulkisi pois itselleni tärkeitä asioita, sanoo viidettä eläkevuottaan viettävä Marita Komi.

– Saanko ottaa? pieni poika kysyy. Piparin saatuaan hän kirmaa veljensä luo painimaan, piirtämään ja katsomaan lastenohjelmia tabletilta.

Ollaan Länsi-Pasilassa, Yleisradion linkkitornin naapurissa, Marita Komin kotona, jonne flunssaiset pojanpojat ovat päässeet päivähoitoon.

– Tyhjää olisi, ellei olisi pojanpoikia.

Puoliso askaroi työhuoneessa tietokoneellaan, kunnes ilmoille purkautuu ärtynyt palaute.

– Miksi pankki uuvuttaa asiakkaita teknologialla, perussivut muuttuvat yhtenään. Vanhenevalle käyttäjälle tulee olo, että hankipa hiilet ja mene valmiiksi krematorioon.

Äkämystynyt aviopuoliso on ollut vapailla 14 vuotta, Marita Komi jäi kustannusalalta eläkkeelle reilut neljä vuotta sitten.

Markkinointipäällikölle ja kustannusjohtajalle työ, viimeksi Kustannus Oy Duodecimissa, oli rakas. Siitä huolimatta hän vähensi kuusikymppisenä työaikaansa ja alkoi paiskia hommia kolmen viikon jaksoissa, joita seurasi kolmen viikon vapaa. Tämä järjestelyn tarkoitus oli valmentaa eläkkeelle. Taustalla väikkyi myös tunne, että olen liian vanha, en oikein kelpaa.

Varsinaisten eläkepäivien koittaessa mielessä vilahti suuttumus ja loukkaantuminen.

– Oli tietoa uuden tilanteen tuomista tunteista, mutta en ollut vielä sisäistänyt sitä, mitä kaikkea työn päättyminen tuo mukanaan. Sopeutuminen vie näköjään jokaiselta aikansa.

Nyt hän komppaa teknologian ylivoimaa moittinutta puolisoaan.

– Usein tuntuu, että asiat menevät nuorten ehdoilla: liikenne, kaupat, tietoliikenne. Ihan kuin vanhat haluttaisiin pois jaloista. Digitalisaation vuoksi ei löydy enää edes puhelinnumeroa, mistä kysyä apua elävältä ihmiseltä.

Kuva: Jani Laukkanen
HelsinkiMission joulukampanjan teemaa Kuka täällä uskaltaa vanheta? Marita Komi pitää osuvana.

Eläkkeelle jäämiseen kannattaa valmistautua

Kun Komin eläkeläisparia kuuntelee pidempään, tulee olo, että he elävät onnellisen ikääntymisen oppikirjojen mukaan.

– Alussa oli ihana vain nukkua pitkään ja lukea rauhassa aamun Hesari, Marita Komi myöntelee.

Hänen mielestään vanhenemiseen on hyvä valmistautua ja tehdä suunnitelmia kaiken varalle. Koskaan ei tiedä, mitä asioita voi tehdä pitkäänkin, mutta sekin on kohdattava, ettei osa unelmista toteutunutkaan.

– Sosiaalinen elämä, liikunta, talkoisiin osallistuminen ja kulttuuriharrastukset tekevät kaikkien tutkimusten mukaan hyvää niin fyysiselle kuin henkiselle terveydelle, itsekin hyvän elämän tietokirjoja toimittanut Komi tähdentää.

Siitäkin on jo esimakua, että toimintakyky rappeutuu, vaikka sisällä ilakoisi teinityttö.

Päivittäiseksi liikuttajaksi löytyi Pohjanmaalta tiibetinterrieri Riiko. Koiran edellisestä omistajasta sekä sen lastenkirjailija-äidistä, tuli hyviä ystävä.

Entä jos jään yksin

Ikääntyvälle, joka pelkää ystävyyssuhteiden totaalista häviämistä työuran jälkeen, Komi vakuuttaa: Ystäviä saa, kun ei sulje itseään pois yhteydestä muihin.

Kirjojen suurkuluttaja käy kahdessa ystävien ja työtovereiden kesken syntyneessä lukupiirissä ja seurakunnan tilaisuuksissa. Kulttuurielämyksiä haetaan tutun porukan kanssa muun muassa kesällä Mäntän musiikki- ja kuvataideviikoilla.

Kuva: Jani Laukkanen
Vertaisryhmät ovat tärkeitä. Niissä voi antautua kuuntelemaan muita ja puhua sen verran kuin haluaa. Pääasia ettei enää moiti itseään.

Facebookista on tullut tärkeä kuulumisten vaihtokanava.

Uusin, vuosia muhinut haave tuli todeksi, kun HelsinkiMissiosta tuli kutsu naisten vertaisryhmään.

Olen tällainen ja sillä siisti

Oppia ja kasvaa! Se on ollut Etelä-Karjalasta lähteneelle, Jyväskylässä opiskelleelle Marita Komille elämän punainen lanka. Saamista ja antamista, puhumista avoimesti ja luottamuksellisesti, hän on saanut äsken mainitulta eläkkeelle jääneiden naisten ryhmältäkin.

– Viimeistään tässä iässä, kovan työn tekemisen ja vastuiden jälkeen, on aika olla armollinen itselleen. Ja pyrkiä hyväksymään, että olen tällainen. Jos on saamaton, saa olla. Jos viihtyy omissa oloissa, sekin käy. 

Sitten tullaan arvoihin.

– Enemmän voisi suuntautua omien arvojen mukaiseen elämään kuten mindfullness- tai hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) kannustavat.

– Keskeistä hyväksymisterapiassa on myötätunto, etenkin silloin kun käsittelen heikkouksia, virheitä ja epäonnistumisiani. Myötätunto ja omien arvojen mukainen elämä lisäävät ymmärtäväisyyttä itseä kohtaan.

Jo keski-iän hektisinä vuosina avautui tie seurakuntaan.

– Henkilökohtainen usko toi pohjan elämälle ja se on osa identiteettiäni.

Seurakuntayhteys poiki ystäviä, luottamustehtäviä ja rientoja pitkäksi aikaa.

Sitten vielä se vaikein kysymys. Pelkäätkö kuolemaa?

– Olen utelias näkemään, mitä on toisella puolella. Toivon, että minua käytäisiin katsomassa loppuun asti, ettei tarvitsisi lähteä yksin.