Yksinäisyys

KIRSIKKA MORING

Lukuaika:

3min

22.12.2017

Ritva Oksanen: ”Ihminen tarvitsee toista”

Vuosi sitten ensi-iltansa saanut laulu- ja runoteos Älä jätä sinua yksin pitää näyttelijä Ritva Oksasen kiireisenä. Tunteita herättävä esitys kerää salin täydeltä yleisöä olipa näyttämö teatterissa tai palvelutalossa.

Teatterineuvos harppoo huoneeseen posket purppuraisina.

Hän on noudattanut omaa kunto-ohjelmaansa, johon kuuluu käveleminen paikasta toiseen – kuten nyt Arkadiankadulta Lauttasaareen. Matkaan meni vain 47 minuuttia. Sillalla nappasi jäätävä vastatuuli kulkijaa poskipäistä, mutta siitäkin selvittiin.

Näyttelijätär Ritva Oksanen katsoo suoraan silmiin.

Puhe ei ole mitä tahansa jaarittelua. Hän puhuu selviytymisen taidosta, kansallisesti ja henkilökohtaisesti. Jokainen ajatus nousee itse koetusta ja eletystä. Suomi juhlii, ja on syytäkin.

– Kun on syntynyt vuonna 1939, samana vuonna, jolloin sota alkoi ja vei isän rintaman etulinjoille, tietää mitä on pula. Niinä vuosina ihan kaikesta oli puutetta, tasapuolisesti. Olen sen niin läheltä nähnyt. Paljon puhutaan nyt eriarvoistumisesta, mutta vain yhdessä olemme selvinneet.

Hän haluaa olla jakamassa yhteisyyttä unohtamatta niitä, joiden ääni ei kuulu.

Edessäni istuu rohkea ja säteilevä taiteilija. Hän on karismaattinen, täydesti elämän jokaiseen hetkeen heittäytyvä nainen, sillä hänelle onkin annettu enemmän henkiä kuin tarujen kissalle.

Ritva Oksanen on selvinnyt hengissä syöpäleikkauksesta ja kahdeksasta autokolarista. Ei hän niitä ajanut vaan hänen päälleen ajettiin.

– Kun yhä uudelleen vein ruttuun ajetun autoni luottokorjaajalle, hän oppi lopulta huokaisemaan, että sieltä ne taas tulevat, Ritvan pellit.

ON YKSI AIKA: NYT

Hän oli kauan sitten myös hukkua lasiin. Elämä vaati liikaa, tuli hetkiä, joista selviämiseen tarvittiin lohdukkeita ja korvikkeita. Laulujen lunnaat olivat liian suuret.

Tyttärensä ja tämän perheen luokse Arizonaan jouluksi lähtenyt Ritva kertoo, että siellä hän viettää ennen Jeesuksen syntymää toistakin juhlaa. 20.12. on kulunut 29 vuotta ilman alkoholia.

Hänellä on ”puhelinnumero Jumalalle”: 5015.

Se on psalmin 50 jae 15.  ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Kyllä se kuulemma toimii, jos vain muistaa soittaa.

– Tässä elämän suuressa kellossa on vain yksi aika: Nyt.

Hänen taiteensa tahto ja tarkoitus on tuoda toivoa ja iloa, lohduttaa yksinäisiä ja kaikkia niitä tuhansia ihmisiä, jotka aina uudelleen tulevat konsertteihin.

– Sillä antaessaan saa.

Haluan olla ihmiselle ihminen ja kohdata yleisöni. Vastavuoroisesti saan yleisöltä voimaa, joka täyttää tyhjän paikan sydämessäni.

Konserteissaan Ritva Oksanen rakentaa laulun sillan ihmisestä ihmiseen, että kykenisimme rakastamaan toisiamme. Ja vähän itseämmekin.

Hän on mukana HelsinkiMission työssä, ettei kenenkään tarvitsisi elää vailla lähimmäisen kosketusta.

PALAUTETTU AMMATTIKUNNIA

Omaan perheeseen kuuluu lukuisia lapsenlapsia isineen ja neljä elämässä napakasti paikkansa löytänyttä täysi-ikäistä tytärtä, joiden eteen yksinhuoltajaäiti teki kaikkensa. Keikka seurasi toista tiheään tahtiin. Ei siinä hirveästi kyselty, missä ja mitä, sillä perhe tarvitsi ruokaa, ja taas mentiin. Artistilla oli onneksi kysyntää, ja Suomi oli pitkä ja leveä.

– Pikkuhiljaa olen palauttanut ammattikunniani. En mene televisioon yhtään mummoilemaan jonnekin tuvan nurkkaan.

Ritva Oksanen onkin yksi sukupolvensa viimeisiä mohikaaneja, jotka vielä haluavat ottaa näyttämöt haltuunsa.

– Seela Sellan kanssa ollaan niitä harvoja.

ÄLÄ JÄTÄ SINUA YKSIN

Parhaillaan ympäri Suomea konsertoivan Ritvan menestystarina on hänen itsensä yhdessä rakastetun, pitkäaikaisen työtoverin Pedro Hietasen kanssa kokoama ja esittämä konsertti, jonka nimi jo kertoo kaiken. Älä jätä sinua yksin.

Kun Ritva Oksanen esiintyy, hän avaa katsojalle koko sensuroimattoman tunneskaalansa, jonka mustassa neliössä umpipimeänkin läpi hohtaa valo, voimistuva valo. Ja lopulta toivo.

Omiin laulu- ja monologi-iltoihin Ritva Oksasen yli 50 vuotta jatkunut teatteriura napsahti kuin itsestään. Niin käsittämättömän monen teatterilajin ja ohjaajan, suuren ja pienen teoksen tai näyttämön kokenut taiteilija päätti, että maailma tulvii puhuttelevia tekstejä, jotka huutavat poimijaansa. Yhtään ei tarvitse tyytyä kompromisseihin.

BAKKANTEISTA TUKKIJOELLE

Aina ei nuorella näyttelijättärellä ollut helppoa. Herkullisesti hän kuvaa Näyttelijätär -kirjassa esimerkiksi kokeelliseksi itsensä nimenneen Intimiteatterin esitystä Euripideen Bakkanteista. Ohjaaja Mauno Manninen pani näyttelemään varsin omalaatuisissa lavasteissa leipäkorit päässä, eikä katsomoon hankittujen kollegoiden tirskumisesta tullut loppua. Bakkanttien esitykset kyllä loppuivat lyhyeen.

Kun Intimin sopimus päättyi, Oksanen päätti lopettaa iltatyöt ja siirtyi maan suurimpaan teatteriin, Radioteatteriin.

Ohjaajalle kaikki oli mahdollista, mutta entäpä paikkaansa ja identiteettiään etsivälle nuorelle näyttelijälle? Esikuvia oli maailmalla: Doris Daysta Marilyn Monroeen. Mutta mikä olen minä, Ritva Oksanen?

– Näyttelijän kutsumus on olla elämän tulkki. Tarvitsen omaa tilaa. En ole ohjaajan välikappale vaan taistelen oman näkemykseni puolesta, ja kavereiden. Aina.

Hiljalleen minäkuva avartui ja syveni. Tie vei Tukkijoelta Pirkko Saision Elämänmenon tv-tulkinnan Eila Niemiseksi, Orvokki Aution Pesärikon Laimiksi.  Marlene Dietrichin traaginen hahmo siirtyi Ritva Oksaseen. Näyttelijäntyö sai uusia ulottuvuuksia, kun vaaleiden kiharoiden päälle solmittiin kansannaisen huiveja.  

400 KERTAA TUKKIJOELLA

Hän näytteli teattereissa eri puolilla Suomea, ylitti jopa Kansallisteatterin ja Helsingin Kaupunginteatterin välisen rotkon esiintyen vuorottain molemmissa.

– Niin ei ollut tapana tehdä. Sääntönä oli joko tai.

Kansallisteatterin Tukkijoella-tulkinta sai yli 400 esityskertaa.

Rohkeutta ei tältä oman elämänsä räätäliltä ja uskalikolta puutu. Olemme nähneet Outi Poppin hänelle kirjoittaman Näyttelijätär-näytelmän esityksessä hänen uransa monet vuoristokiipeilyt. Kunnes edessä ovat Bertolt Brechtin sanoin ”tasankojen vaivat”.

Tasamaat ovat vaarallisia, mutta niistäkin hän on selvinnyt. Pro Finlandialla palkittu. Teatterineuvos. Sehän tarkoittaakin neuvokkuutta?

Kun hän näyttelee näyttelijätärtä, hänellä on konkreettisesti yllään menneitä rooleja. Marlene Dietrichin iltapuku ja risti, Medeian ranneke, teatterin ja elämän talismaaneja, joiden ihmisyys kantaa.

Ja kun Ritva Oksanen astuu suurelle näyttämölle, hän kasvaa ja kasvaa.

– Menen aina ajoissa, usein jo iltapäivällä. Valot? Onko flyygeli viritetty? Kuinka kaukana on viimeinen rivi? Seison keskellä näyttämöä ja otan koko salin sisälleni, tulen osaksi sitä. Minusta tulee kokonainen, annan yleisön laulaa kanssani ja tyhjyys minussa täyttyy.

ASKEL KERRALLAAN

Ritva Oksasen voima nousee arvomaailmasta, jota hän nimittää toipumisuskoksi.

– Annoin suurempiin käsiin elämäni, jonka olin sotkenut täydellisesti.

Hän on oppinut noudattamaan teatterikoulun aikaisen opettajansa Marja Korhosen neuvoa. Ota yksi askel kerrallaan.

Digiajan tekniikka tai robotit eivät riitä. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Seuraava askel on valmisteilla oleva 80-vuotisjuhlakonsertti, joka tällä hetkellä kantaa nimeä Ilveilijät esiin. Keitä he ovat? Kukaan ei vielä tiedä.

– Jostain Donald Trumpista se idea lähti. Mihin vienee?

Aikaa on kaksi vuotta. Sitä ennen jatkuvat Älä jätä sinua yksin -konsertit.

– Digiajan tekniikka tai robotit eivät riitä. Ihminen tarvitsee toista. Joskus olen tavannut hoivakodeissa vieraillessani ihmisiä, joita ei kukaan ole halannut tai koskettanut kahteen vuoteen.

Ritva Oksanen toivottaa välittämisen, rakkauden ja rauhan joulua.  Pidetään korva elämän kyljessä.

KIRSIKKA MORING

22.12.2017

Saattaisit kiinnostua myös näistä

Tukea ja rohkaisua digipulmiin

Avun hakemiseen on aina kynnys