Nuoret

Senni Loikala 8.9.2022

19.9.2022

Sateenkaaritukipari Susanna ja Ada käyvät Lintsillä ja drag show´ssa: ”Keskusteluistamme tulee toiveikas olo”

HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilöt tapaavat tukinuortaan säännöllisesti noin vuoden ajan. Susanna ja Ada kertovat kokemuksiaan tukisuhteesta, joka on ollut antoisa ja inspiroiva molemmille.

Helsinkiläiset Susanna Nurmi ja Ada Sirkiä tutustuivat toisiinsa lähemmäs vuosi sitten HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilötoiminnan kautta. Aiemminkin vapaaehtoistyötä tehnyt Susanna kokee nuoren tukihenkilönä toimimisen hyväksi keinoksi tarjota konkreettista tukea ja apua. Myös hänen elämäntilanteensa on sopiva toimintaan osallistumiseen.

− Ensimmäisellä tapaamiskerralla menimme kahville ostoskeskukseen ja meillä lähti juttu heti hyvin luistamaan. Ada oli saman tien todella avoin ja rohkea, Susanna muistelee.

Sittemmin Susanna ja lukiossa opiskeleva Ada ovat käyneet yhdessä esimerkiksi taidenäyttelyssä, kirpputorilla, kirjastossa lautapelejä pelaamassa, Linnanmäellä ja drag show´ssa. He tapaavat pääsääntöisesti yhdestä kahteen kertaan kuukaudessa ja pitävät välillä yhteyttä myös tekstiviestitse.

− Yleensä tapaamisemme päätyvät aina siihen, että olemme ruoan ja kahvin äärellä, Ada naurahtaa. − Nykyisin ei tunnu, että menisin tapaamaan tukihenkilöäni vaan ennemmin jotakuta kaveriani.

Inspiroivia keskusteluja turvallisen aikuisen kanssa

Mukavan yhdessäolon ja tekemisen lomassa Susannan ja Adan keskustelunaiheet liittyvät usein queer-kulttuuriin sekä heidän ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa sateenkaarevuudesta. Queer-termillä viitataan joustavasti ja laajasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin sekä ajattelumalliin, jossa kyseenalaistetaan yhteiskunnan seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä normeja.

− Minulle oli uutta, että voin puhua näistä asioista itseäni vanhemman ihmisen kanssa tuntien oloni turvalliseksi. Puhumme sateenkaarevuudesta rakentavalla tavalla ja myös vitsailemme paljon. On kivaa puhua sellaisista asioista, jotka ovat yhteisiä, kertoo Ada.

Susanna kokee tärkeäksi kertoa Adalle myös käytännön vinkkejä, millaisissa paikoissa ja ajankohtaisissa tapahtumissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset käyvät Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Tätä kautta myös verkostoituminen ja uusien ystävien löytäminen voivat helpottua.

− En aiemmin tiennyt esimerkiksi, että Helsingissä on queer-kahviloita, Ada sanoo.

− Ja tänään Ada kysyi minulta, voinko vinkata uudelleen erään queer-ystävällisen kampaajan, josta olin aiemmin maininnut, Susanna toteaa.

Ada kuvailee Susannan kanssa käytyjä keskusteluita inspiroiviksi.

− Saan niistä paljon uusia näkökulmia, joita mietin vielä myöhemminkin. Tapaamisten jälkeen oloni on kuitenkin rento ja rauhallinen. Minulle tulee keskusteluistamme myös toiveikas olo, kun ymmärrän, että saan vielä oppia ja kokea paljon tulevaisuudessa.

Mukavan yhdessäolon ja tekemisen lomassa Susannan ja Adan keskustelunaiheet liittyvät usein queer-kulttuuriin sekä heidän ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa sateenkaarevuudesta.

”Sateenkaariyhteisö on eräänlainen kannustusjoukko”

Nuoren tukihenkilönä toimiva Susanna Nurmi kertoo löytäneensä oman queer-yhteisönsä 23-vuotiaana yliopisto-opintojen kautta. 

− Se mullisti koko elämäni. On äärimmäisen tärkeää, että on olemassa ihmisiä, jotka ottavat sinut avosylin vastaan sellaisena kuin olet ja antavat täyden hyväksyntänsä. Joskus ihminen voi näennäisesti hyväksyä queer-identiteetin, mutta toivoo silti sinun käyttäytyvän kuin hetero.

− Sateenkaariyhteisö on eräänlainen kannustusjoukko, joka kannustaa olemaan avoimen queer. Tästä yhteisöstä on tullut minulle toinen perhe ja toinen koti, mikä on korvaamatonta.

Ympäristön ahtaat käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta vaikuttavat puolestaan haitallisesti monen nuoren hyvinvointiin ja osalla ne aiheuttavat myös mielenterveysongelmia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan moni sateenkaarinuori joutuu kokemaan kiusaamista, väkivaltaa ja ulkopuolisuuden tunnetta. HelsinkiMission sateenkaaritukihenkilötoiminnan kautta nuoret saavat tärkeää tukea turvalliselta aikuiselta seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä.

− Minulla on mahdollisuus olla sateenkaarinuorelle sellainen aikuinen, jollaista olisin itse tarvinnut teininä. On ihanaa, että pystyn myötävaikuttamaan myös siihen, että joku toinen voi löytää oman yhteisönsä mahdollisimman hyvissä ajoin, Susanna kertoo.

Filosofian opintoihin ulkomaille tähtäävä Ada kokee, että tukisuhteen ansiosta hän on saanut lisää rohkeutta olla avoimesti oma itsensä ja tuoda sateenkaarevuutta yleisemmin esille myös opiskelupäivien aikana.

− Olen saanut enemmän itsevarmuutta artikuloida ajatuksiani ja tunteitani muille ihmisille. Olen esimerkiksi pitänyt koulussa puheita sateenkaari-aiheista ja alkanut järjestämään kuraattoreiden kanssa sateenkaarikahvilaa. Enää ei tunnu nololta tai provosoivalta puhua näistä aiheista. Aiemmin joidenkin aikuisten suhtautuminen vaikutti tuollaisiin tuntemuksiin.

Tärkeää ja antoisaa vapaaehtoistyötä

Sateenkaarevuutta on välttämätöntä normalisoida, painottavat Susanna Nurmi ja Ada Sirkiä. He muistuttavat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä on kaikkialla ja mitä todennäköisimmin aivan jokaisessa oppilaitoksessa ja työyhteisössä.

− Sateenkaarevilla ihmisillä pitäisi aina olla mahdollisuus olla oma itsensä kaikkialla eikä vaikkapa pelkästään kesäkuussa Priden aikaan. Jokaisella on oikeus olla olemassa ja jokainen on arvokas sellaisena kuin on, Susanna sanoo.

− Olen suositellut myös ystävilleni, että jos heillä vain on aikaa ja energiaa niin kannattaa hakea HelsinkiMissiolle sateenkaaritukihenkilöiksi. Tämä toiminta on todella antoisaa, kiinnostavaa ja inspiroivaa.

HelsinkiMissiolla tukihenkilösuhteet kestävät noin vuoden, mikä tulee pian Susannalla ja Adalla täyteen.

− En häviä mihinkään, jos et halua. Tietysti voit olla, että kiitos vuosi riitti – mutta olen tavoitettavissa jatkossakin, Susanna tuumaa Adalle iloisesti nauraen.

Senni Loikala 8.9.2022

19.9.2022