Seniorit

LEA TAIVALSAARI

Lukuaika:

2min

15.8.2019

Taakat kevenivät keskusteluryhmässä

– Sain sisäistä ryhtiä. Ja suhteellisuudentaju kasvoi Senioripysäkin keskusteluryhmässä, Pilke Lehto-Kaven sanoo.

– Nyt voi pitää taas lauantait vapaina, Pilke Lehto-Kaven hymyilee.

Siis kuinka! Eivätkö vapaat viikonloput ole päivänselvä asia, kun ollaan eläkkeellä?

Selitys tulee tässä. Hän kirjoitti pitkää näytelmää niin keskittyneesti, ettei halunnut pitää vapaata. Kun näytelmä alkuvuodesta valmistui, on vaihteeksi väljempää.

Hän opiskeli kirjallisuutta nuorena yliopistossa ja myöhemmin kirjoittamista Kriittisen korkeakoulun pitkällä kurssilla. Kirjoituskilpailut poikivat palkintoja. Sosionomin tutkinto, joka takasi varsinaisen leipätyön, on Tampereen yliopistosta.

Kirjoittaminen puski uudestaan kuvioihin vuorotteluvapaalla, samoin teatteri Kultsa, lähiradiotyö, työväenopiston kurssit ja kuorolaulu. Tuli aikaa myös opiskella kiinaa, maailman vanhinta käytössä olevaa kieltä, joka perustuu merkkeihin.

– Vuorotteluvapaasta piti tulla elämäni vuosi. Mutta avioero sekoitti pakan pahan kerran.

EPÄMÄÄRÄINEN OLO KIUSASI PITKÄÄN

Pilke Lehto-Kaven on käynyt kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana läpi avioeron ohella vakavan sairauden. Parisuhteen päätös tuli yllättäen. Siitä kolmen vuoden kuluttua hän sairastui syöpään, jonka vuoksi joutui jäämään 62-vuotiaana eläkkeelle vakuutuslaitoksen suunnittelijan työstä.

Nämä kriisit jäivät käsittelemättä, jättivät epävarman olon. Viime kesänä hän teki päätöksen: haluan jakaa kaaokseni toisten kanssa.

Googlaamalla löytyi tietoa HelsinkiMission Senioripysäkistä ja terapeuttisista keskusteluryhmistä.

– Hakeutuminen oli vaivatonta, sillä oma mielentilani oli valmis.

Ryhmäkeskustelut vastasivat odotuksia. Niitä käytiin kaikessa rauhassa. Perspektiivi alkoi laajeta: Muillakin on ollut vastoinkäymisiä kuin minulla, monenlaisten vaikeuksien jälkeen on mahdollista selvitä.

Menneisyyden jännitteet, taakat tai möykyt voivat selkeytyä. Silloin on mahdollista elää entistä rikkaampaa elämää.

– Peilaaminen auttaa. On vapauttavaa saada puhua rehellisesti vaikeista asioita ja löytää myös hyvää. Ei ollut niin hävettävää tai noloa juttua, mitä ei voinut ryhmässä kertoa.

KOKEMUKSET PITI SANALLISTAA

Vertaistukiryhmässä esiin nousseet asiat, niiden sanallistaminen jatkui kotona, omissa oloissa.

– Jotain lähti liikkeelle, kun ensin puhuttiin yhdessä ja kuunneltiin muita. Jos jokin asia jäi vaivaamaan, siihen oli mahdollista palata, Pilke Lehto-Kaven kertoo.

Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteensa voi vaikuttaa. Tätä läksyä moni opiskelee eläkkeellä. Minkälainen on hyvä itsenäisyys? Minkä verran olen muiden käytettävissä?

Pilke Lehto-Kaven tietää kokemuksesta, kuinka kiltti suorittaja joutuu opettelemaan rajoja välttyäkseen uhrautujan osalta.

– Nyt on viimein uskallettava tehdä sitä, mitä on aina halunnut.

Hän on kotoisin Pohjanmaalta, ahkeruuden ja omin voimin selviytymisen kulttuurista. Perusarvoihin kuului myös se, ettei itsestä pidetty ääntä.

– Lapsuudessa ei ollut aikaa huvituksiin. Kirjojen lukeminenkin oli ajan haaskausta, mikä oli kaltaiselleni intohimoiselle lukijalle kipeä asia.

MISSÄ SOPIVA MUMMO-PARLAMENTTI?

Työvuosien, lasten aikuistumisen ja eron myötä arki muuttui.

– En kärsi yhtään siitä, että olen välillä yksin. Vastapainona on tavoitteellista tekemistä niin paljon, ettei aika kulu vain eläkkeen odotteluun. Senioripysäkin ryhmäkeskusteluja jäi ikävä.

Mitä uutta toivot lähitulevaisuudelta?                  

– Kaipaan vapaata, jäntevää kansalaiskeskustelua yhteiskunnallisista asioista ja globaaleista teemoista. Ja ajatustenvaihdon tuomaa yhteyttä ja jakamista. Mistähän löytyisi sopivankokoinen mummoparlamentti tätä tarkoitusta varten?

LEA TAIVALSAARI

15.8.2019