Yksinäisyys

LEA TAIVALSAARI

Lukuaika:

2min

13.9.2022

”Tässä Aamukorva, hyvää huomenta”

– Kerta toisensa jälkeen ihmettelen yksinäisyyden määrää ja laatua, sanoo HelsinkiMission Aamukorva-puhelimessa päivystänyt Raili.

Samaan hengenvetoon Raili lisää, etteivät kaikki soittajat suinkaan ole surkeita. – Melkein kuulen, kuinka joku hymyilee puhelimessa. Toisinaan nauramme ääneen yhdessä.

Senioreille tarkoitettu puhelinlinja on auki kello 5–8, neljä aamutuntia.

– Päätä itse, milloin työskentelet! Tämä väliaikaistyövoiman välitystoimiston mainos sopii Aamukorvaankin. Toivon, että yhä useampi lähtisi mukaan ja sitoutuisi tehtävään, josta saa niin paljon iloa.

Alun perin Aamukorva avautui yksinäisyydestä kärsiviä yli 60-vuotiaita varten. Monen tarpeet ovat vyöryneet vastaan.

– Jollekin soitto on aamun avaus, kun kotona ei ole muuta kuin seinät, jotka eivät vastaa puheeseen. Aamukorva vastaa, kun ahdistus tai ihmisen kaipuu iskee silloin kun kukaan muu ei ole hereillä. Sitten on soittajia, jotka eivät koe tulevansa kuulluiksi, vaikka heillä on ystäviä.

OLEN OPETELLUT MYÖTÄKUUNTELUA

Aamukorvalaisen tehtävä on kuunnella, mikä on Railin mukaan vaikeampaa kuin pelkkä kuuleminen.

– Olen temperamentiltani nopea. Sen vuoksi olen joutunut opiskelemaan aktiivista myötätuntoista kuuntelemista, myötäkuuntelun taitoa, kuten psykiatri Jukka Mäkelä asiaa kuvaa.

– Tärkeintä on, että soittaja saa tilaa omille sanoituksilleen.

Olennaista on myös rajaaminen ja unohtaminen.

– Soittaja voi vaatia sellaista, mitä emme voi antaa, jolloin tarvitaan ystävällistä rajaamista. Kuullut ongelmat voivat tarttua empaattisen ihmisen ajatuksiin. Kun tekee parhaansa, on päivystämisen jälkeen lupa tyhjentää mielensä ja jatkaa elämäänsä.

Hän kiittää päivystyksen infokansiota, josta löytyy myös muiden auttavien puhelimien numerot. Työnohjaus on hieno juttu ja järjestön koordinaattori on tukena virka-aikana. HelsinkiMissio järjesti aamukorvalaisille mielenterveyskysymyksiin liittyvän kurssin, josta Railikin sai työkaluja vapaaehtoistyöhönsä.

– En kuitenkaan ajattele päivystystä auttamisen näkökulmasta. Sen sijaan olen ihminen, joka on läsnä. Työnohjauksessa on vahvistunut se, etten ole ratkaisemassa ihmisen ongelmia. Se helpottaa. Ongelman ratkaisun avaimet ovat ihmisellä itsellään.

JOKAINEN SOITTO ON AINUTKERTAINEN

Soittajien kertomuksissa kulkee koko elämän kirjo. Vakiosoittajat ovat yksi ryhmä.

– Olet kuullut heidän tarinansa useaan kertaan. Siitä huolimatta tulisi pysyä freesinä. Jos kyllästyttää, on oman asenteen tarkistamisen paikka. Vakiosoittajaa joutuu muistuttamaan ajan kulusta. Moni muukin odottaa saavansa puheenvuoron.

– Parhaimmillaan vakiosoittaja sanoo, että eiköhän se tärkein tullut jo puhuttua. Voi olla, että hän on ottanut askeleen eteenpäin.

Elämänkokemus auttaa, jos mielii Aamukorvan päivystäjäksi. Ihan myöhäisinä eläkevuosina, jos vielä on sairautta, voi säästää itseään kolmen neljän aikaan nousuilta.

– Iän myötä huomaan, että aamuyöstä herääminen ja päivystyksestä toipuminen vie loppupäivän.

Raili kävi joku vuosi sitten Roomassa Sant’ Egidio -yhteisössä ja siteeraa yhteisön periaatteetta: Jokainen tekee sen verran kuin haluaa ja jaksaa.

”SINÄ OLET IHMINEN PAIKALLASI”

Aamut ovat aina erilaisia. Railin mieleen on jäänyt vuosia sitten soittanut henkilö, jonka puoliso oli vakavasti sairaana. Silloin keskustelu kesti vähän pidempään.

– Sinä olet ihminen paikallasi, soittaja sanoi lopuksi. Tunsin käyväni täydestä arvosta. Toteutui vanha sanonta: antaessaan saa.

Mikä on muuttunut soittajien viesteissä?

– Kokeilevia ja seuraa hakevia soittoja tuli alkuun enemmän. Nykyisin keskustelua seksuaalisuudesta käydään mielestäni asiallisemmin ja niiden puhelujen määrä on minimissään.

– Oma kokemukseni on, että soittoja, joissa kuulee itsetuhoisuuden ja toivottomuuden, tulee entistä useammin. En tiedä, tukeeko mikään tilasto tätä mielikuvaani.

– Onneksi kuulee, miten joku vakiosoittaja voi paremmin. Ja moni sanoo, että teette tärkeää työtä.

LEA TAIVALSAARI

13.9.2022