Nuoret

Michaela von Kügelgen

22.9.2022

Kuva: Riku Laukkanen / Suomen Palloliitto

Tim Sparv on aito joukkuepelaaja: ”Muut ihmiset ovat avain siihen, että tuntee itsensä vähemmän yksinäiseksi”

Uusia kaupunkeja ja maita, uusia kieliä ja ihmisiä. Huippujalkapalloilija Tim Sparv tietää, miltä tuntuu muuttaa uuteen maahan. Kun ei tunne ketään, tai tiedä miten asiat toimivat.

Tänä vuonna hän toimii Helsinki Mission School to Belong -ohjelman lähettiläänä. Ohjelma vähentää yksinäisyyttä koulumaailmassa.

Joulukuussa 2021 jalkapalloilija Tim Sparv ilmoitti pitkän pelaajauransa olevan ohi. Päätös tuli monen vuoden loukkaantumiskierteen jälkeen. Vuodesta 2005 vuoteen 2021 hän pelasi eri seuroissa ympäri Eurooppaa. Uraan mahtui myös 12 vuotta Huuhkajissa, joista viimeiset vuodet kapteenina.

Pohjanmalta, pienestä Oravaisten kunnasta kotoisin oleva Sparv on asunut ammattilaisuransa aikana Englannissa, Hollannissa, Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa ja Kreikassa.

– 16-vuotiaana muutin ulkomaille ensimmäistä kertaa. Oli rankkaa muuttaa pois tutuista ja turvallisista ympyröistä, vanhempien ja ystävien luota.

Sparvin mukaan on luonnollista tuntea itsensä yksinäiseksi sellaisessa tilanteessa. Varsinkin, kun ei ole vielä integroitunut ja saanut uusia kavereita.

– Jalkapallon hyvä puoli on kuitenkin se, että uutena pelaajana tullaan suoraan pukukoppiin, jossa odottaa 20–25 muuta pelaajaa, Sparv sanoo.

Vaikeita hetkiä hän on kokenut myös loukkaantumisten jälkeen.

– Silloin en ole pystynyt treenaamaan ja osallistumaan peleihin yhdessä muun joukkueen kanssa. Sen sijaan olen ollut salilla kuntouttamassa vammaa ja tuntenut itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, hän kertoo.

Ole aktiivinen ja utelias

Vieraassa maassa ei välttämättä ole ketään, jolle voisi tarvittaessa soittaa ja kysyä neuvoa. Kun Sparv muutti Hollantiin, pienetkin asiat, kuten kaupassakäynti, olivat hankalia. Hän ei tiennyt, miten asiat toimivat, tai ymmärtänyt mitä ihmiset hänen ympärillään puhuivat.

– Enhän minä voinut soittaa äidille Suomeen ja kysyä, miten saan mobiililiittymän. Joukkuekaverit saivat tulla apuun.

Jokainen muutto uuteen paikkaan on tehnyt uuteen tottumisesta hieman helpompaa. Sparv on myös oppinut ymmärtämään oman vastuunsa yhtälössä, vaikkei kuvaile itseään kaikista sosiaalisimpana tyyppinä.

– Ole aktiivinen ja utelias. Aloita keskusteluja. Kun olet kiinnostunut ja avoin, myös muut ovat kiinnostuneita sinusta.

Auta muita hyvään alkuun

Jalkapallossa muutamalla pelaajalla on yleensä vastuu joukkueen uusista pelaajista. Vastaavan järjestelmän Tim Sparv toivoisi löytyvän myös kouluista. Jos jollain on selkeä vastuu varmistaa, että jokainen saa näkyä ja kuulua, yhä harvempi tuntee itsensä yksinäiseksi.

– Taitekohdissa, kuten uuden kouluvuoden alkaessa, vastuunottajan pitäisi olla korvat herkällä ja keskittyä uusien oppilaiden hyvinvointiin, ja auttaa heidät hyvään alkuun, Sparv sanoo.

Toinen vinkki on tehdä jotain koulun – tai jalkapallokentän – ulkopuolella.

– Tehkää asioita yhdessä koulupäivän jälkeen ja opetelkaa tuntemaan toisenne paremmin. Erään joukkueen kanssa menimme Norjaan hiihtämään, ja minä olin yksi harvoista, jolla edes oli ollut sukset jalassa aikaisemmin, Sparv sanoo hymyillen, ja vakuuttaa yhteisöllisyyden kasvaneen reissun myötä.

Puhu vaikeista asioista

Alkusyksystä lähtien Tim Sparv on toiminut apuvalmentajana Sparta Praha -seuran juniorijoukkueessa uudessa kotikaupungissaan Prahassa. Valmentajana hänelle on tärkeää, että jokainen pelaaja kokee voivansa puhua hänelle – myös kentän ulkopuolella.

– Pohdin paljon, miten saisin luotua hyvän suhteen pelaajiin. Kieli panee hieman kapuloita rattaisiin, mutta suurin osa pelaajista ymmärtää ja osaa puhua englantia.

Esimerkkinä Sparv kertoo pelaajasta, jonka isoisä oli vastikään menehtynyt, ja jolla oli mieli maassa. Jalkapallokaan ei sujunut toiveiden mukaan. Treenien jälkeen Sparv jutteli pojan kanssa ja sai illalla tekstiviestin, jossa tämä kiitti saamastaan tuesta.

– Haluan olla valmentaja, joka tekee pelaajista parempia jalkapalloilijoita, mutta tahdon myös olla heidän tukenaan, jos heillä on tarvetta puhua vaikeista asioista.

Varsinkin nyt koronapandemian jälkeen on tärkeää olla ystävien ja luokkakavereiden tukena. Ja tavata taas kasvotusten – myös pakollisten tapaamisten, kuten oppituntien ja treenien, ulkopuolella, Sparv sanoo.

– Moni on tehnyt töitä tai opiskellut kotona, ja samalla jäänyt yhteisön ulkopuolelle. Muut ihmiset ovat avain siihen, että tuntee itsensä vähemmän yksinäiseksi.

Yksinäisyyden tunteet ovat luonnollisia

Tim Sparv muistuttaa myös sosiaalisen median kaksijakoisuudesta.

– Täydellisessä maailmassa somen kautta voi olla yhteydessä ystäviin, mutta se on myös keinotekoinen kuva todellisuudesta, joka voi stressata, masentaa ja lisätä yksinäisyyttä, Sparv sanoo.

Jokainen tuntee kuitenkin itsensä yksinäiseksi joskus – ja se on Tim Sparvin mielestä täysin luonnollista. Suurin osa on joskus muuttanut uudelle paikkakunnalle tai tullut uutena jäsenenä jo ”valmiiseen” porukkaan. Maltti on silloinkin valttia, kaikki ei välttämättä suju toiveiden mukaan heti alussa.

– Jossain vaiheessa kyllä löytää ryhmän, johon tuntuu kuuluvansa. Mutta meillä jokaisella on yhteinen vastuu siitä, että kaikki voivat hyvin.

– Esimerkiksi, jos huomaat, että uusi luokkakaveri on ruokatunnilla aina itsekseen, mene juttelemaan hänelle, jottei hänen tarvitse olla yksin.

Michaela von Kügelgen

22.9.2022