Toivon peitot lämmittävät teho-osaston pieniä potilaita

Jokainen silmukka on rakkaudella neulottu. Jokainen peitto on täynnä toivoa. Raskaan korona-ajan keskellä Toivon peittojen neulominen toi merkitystä senioreiden elämään.

− Sopisiko, että petrolin väriset laitetaan tuohon? Tänne lilaa. Tuonne valkoinen.

Kun toisilleen tutut naiset ovat koronarajoitusten tauon jälkeen kasvokkain neulontaryhmässään, heitä ei pitele mikään. Puhe pulppuaa, jutut rönsyilevät, ja nauru raikaa.

− Yhteisöllisyys, ystävyys ja välittäminen ovat taas täällä, Anneli Pirhonen hehkuttaa juhannuksen alla HelsinkiMission Albertin olohuoneella.

Joukko on koolla aivan erityisen urakan päättyessä. Pino värikkäitä peittoja odottaa vielä viimeistelyä. Peitot on neulottu rakkaudella Uuden lastensairaalan pienille potilaille.

Projekti oli neulojille tärkeä, se antoi toivoa myös neulojille itselleen korona-ajan puristuksessa.

KORONA ISKI, MITÄ NYT TEHDÄÄN?

Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Lilli Öhbergin perustamassa ryhmässä on vuosien varrella syntynyt satojen neulomusten lisäksi tuhansittain kohtaamisia.

− Mahtava, pitkään yhdessä toiminut porukka, moni on yli 60-vuotias ja asuu yksin.

Reilu vuosi sitten koronarajoitukset uhkasivat laittaa stopin kokoontumisille, mutta Öhbergin ansiosta toiminta jatkui − kasvokkaisten tapaamisten sijaan etänä.

Tehtiin mallikas digiloikka, perustettiin myös WhatsApp-ryhmä yhteydenpitoa varten.

Kun tautitilanne helpotti, palattiin neulomaan kasvokkain − kunnes pandemiarajoitukset määräsivät jälleen seniorit kotiin neljän seinän sisälle.

TULI SYY NOUSTA YLÖS AAMULLA

Joulun alla Öhberg sai kuulla, että Uuden lastensairaalan teho-osastolle tarvittiin vauvanpeittoja. Samaan aikaan seniorit kaipasivat piristystä ankeaan korona-aikaan. Syntyi idea Toivon peitoista, jonka Öhberg esitteli ryhmälleen.

Ehdotus sai innostuneen vastaanoton. Oitis alettiin ideoida, etsiä malleja ja koota teko-ohjeita. Päädyttiin neulomaan 70 x 70 senttimetrin kokoisia peittoja, langat saatiin Sinelli Oy:n lahjoituksena.

Kun käytiin töihin, joku sanoi, että taas on syy nousta aamulla ylös. Näin merkitykselliseksi työ koettiin keskellä epävarmoja pandemia-aikoja.

SILMUKOIDEN LOMAAN LÄMPIMIÄ AJATUKSIA

− Peitto vauvalle oli ihana ajatus. Se tuli iholle senkin vuoksi, että kuopukseni odotti esikoistaan, Satu Eronen paljastaa.

− Väreiksi valitsin keltaisen ja vaaleanpunaisen. Neuloin mukaan kauneutta, lämpimiä, paranemisen ajatuksia.

Riitta Naukkarinen kertoo, että ryhmässä puhe kääntyi usein lasten teho-osastolle. Lilli Öhbergin tuomat terveiset sairaalasta olivat silta vauvojen ja taaperoiden luo. − Peittoja kutsuttiin myös lohtupeitoiksi.

Anneli Pirhonen kuvaa hyvän kierrettä. Ryhmällä oli lankoja ja neulojia, sairaalalla tarve, johon voitiin vastata.

− Meille neulojille peittojen teko oli viikon pelastusrengas. Se toi sisältöä elämään. Olisimmeko nyt näin pirteitä ilman tätä pelastusrengasta? Jää loppuelämäksi hyvät muistot.

LAPSEN SAIRAUS NOSTAA TUNTEET PINTAAN

Kaikki tunteet on eletty läpi, kun urakka alkaa olla maalissa. Eri värit hehkuvat peitoissa sointuen Uuden lastensairaalan tilojen monivärisyyteen. 

Öhberg ei väsy kiittelemästä tehokasta porukkaansa. Pyöröpuikot kilisivät jaksamista neulojille vaikeana aikana. Samaan aikaan ajatukset lensivät teho-osaston pieniin potilaisiin, joista jotkut joutuvat olemaan hoidossa pitkiä aikoja.

Peitot, kaikkiaan 35 välittämisen ja huolenpidon lahjaa, on määrä luovuttaa Uuteen lastensairaalaan elokuussa. − Niitä odotetaan. Ja me viemme ne ylpeydellä. Tämä on ollut todellinen yhteisprojekti, Lilli Öhberg kiteyttää.