Yksinäisyys
Uusin keinoin irti yksinäisyydestä
Jopa joka viides suomalainen kärsii yksinäisyydestä. HelsinkiMission uusi Näkemys-ohjelma auttaa ihmisiä uuteen alkuun ainutlaatuisella tavalla.
– Meidän on pureuduttava ja vaikutettava yksinäisyyden ytimessä oleviin syihin: ihmisen kielteisiin käsityksiin itsestään ja toisista, sanoo Ari Marjovuo.
Hän kehittää Jenny Julkusen ja Maria Rakkolaisen kanssa oma-apuohjelmaa yksinäisyydestä irtautumiseen. Ohjelma sai nimekseen Näkemys.
Syvästä yksinäisyydestä kärsii kroonisesti joka kymmenes ja väliaikaisesti jopa joka viides suomalainen.
– Minulle on ollut yllättävää ja koskettavaa huomata, miten kipeä ja vahingoittava, jopa ihmistä invalidisoiva asia yksinäisyys on monelle, sanoo HelsinkiMission uuden pioneerihankkeen projektikoordinaattori Jenny Julkunen.
Yksinäisyys voi olla monien muiden ongelmien, esimerkiksi masennuksen ja ahdistuksen, taustalla.
ITSEHOITO-OHJELMA YKSINÄISYYDESTÄ VAPAUTUMISEEN
HelsinkiMission Näkemys-ohjelma on ainutlaatuinen yksinäisyyden vähentämishanke, jollaista millään muulla sosiaalialan toimijalla ei ole tarjolla.
Täysi-ikäisille asiakkaille suunnattu maksuton palvelu sisältää kahden kuukauden aktiivisen työskentelyn. Siinä käytetään Näkemys-työkirjaa, tehdään itsenäisesti välitehtäviä ja keskustellaan ammattilaisten kanssa. Asiakkaat eli yksinäiset tulevat auttamaan auttajiaan.
– He kertovat meille toiveistaan ja siitä, miten meidän kannattaa toimia, jotta pystymme auttamaan heitä parhaiten. Lähdemme avoimin mielin kuuntelemaan ja tutkimaan, mitä meidän pitää tehdä, Jenny Julkunen sanoo.
KÄRSIMYKSEN EI TARVITSE JATKUA
Sosiaalipsykologi Jenny Julkusen mukaan yksinäisyys juontaa usein juurensa jo lapsuudesta. Siihen voi liittyä menetyksiä, kaltoin kohtelua, kiusaamista ja traumoja.
– Yksinäisyyden kokemus saattaa syntyä lapsuuden turvattomista kiintymyssuhteista, joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa huomiota, yksin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Siitä tilanne lähtee kehittymään pahemmaksi.
Toisaalta yksinäisyyttä tuottavat elämän siirtymävaiheet ja kriisit, kuten muutto uuteen kaupunkiin tai avioero.
– Jotkut luulevat, että yksinäiset ovat syrjäytyneitä ja eristäytyneitä, mutta yksinäisyys on hyvin yleistä ja se voi liittyä aivan tavallisiin elämänvaiheisiin, Julkunen korostaa.
HelsinkiMission tavoitteena on saada yksinäinen ihminen havahtumaan, ymmärtämään ja uskomaan, että tilanteelle on paljonkin tehtävissä.
Ei auta, vaikka yksinäiselle olisi tarjolla toimintaa, ryhmiä ja aktiviteetteja, jos erilaiseksi ja epäsosiaaliseksi itsensä tunteva ihminen ajattelee muiden olevan epäystävällisiä ja haluttomia ottamaan hänet mukaan.
– Yksinäisen on oivallettava, miten omat ajatukset ja tunteet vaikuttavat käyttäytymiseen. Hän voi löytää uusia vaihtoehtoisia näkemyksiä ja selitystapoja – ehkä nuo toiset ihmiset eivät olekaan vihamielisiä ja naureskele minulle vaan jollekin ihan muulle asialle, Julkunen havainnollistaa.
HAITALLINEN KÄSITYS ON KUMOTTAVA
HelsinkiMission kehitysjohtaja ja Näkemys-ohjelman isä Ari Marjovuo kutsuu yksinäisyyden perimmäistä syytä ”yksinäisyyden dna:ksi”.
Yksinäisyydestä kärsivälle on muodostunut kielteinen käsitys itsestään. Kun minä olen vain tällainen, miksi kukaan ottaisi minuun yhteyttä? Ja kun muut ihmiset ovat tuollaisia, ne eivät ota minuun yhteyttä.
– Pysyvät muutokset edellyttävät näiden kielteisten käsitysten kumoamisen, Marjovuo näkee.
Yksinäisyyden taustalla on monessa tapauksessa ihmisen varhainen elämänhistoria päiväkodista ja koulusta lähtien.
– Sosiaaliset lapset alkavat heti tutustua toisiinsa ryhmässä ja verkostoitua. Joku ei ehdi tähän prosessiin mukaan vaan jää joukosta ulos. Hän ei löydä kavereita, jolloin hänelle alkaa syntyä yksinäisyyden kokemus, elleivät opettajat ja vanhemmat huomaa tilannetta ja puutu siihen.
Yksinäisyyden dna voi rakentua myös elämän varrella muuttuvien olosuhteiden myötä. Uuteen ympäristöön joutunut ihminen ei löydä ystäviä. Yhteys vanhoihin ystäviin ohentuu. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa ypöyksin.
– Yksinäisyyden molemmat perustyypit ovat haitallisia ja vahingollisia.
NAKERRA KOLO NEGATIIVISEEN NÄKEMYKSEEN
Yksinäisyyden syihin syventyviä kunnollisia oma-apumalleja tai itsehoito-oppaita ei löytynyt kansainvälisestä aineistosta, jota Marjovuo kahlasi läpi.
HelsinkiMission piti kehittää Suomeen oma mallinsa. Työryhmään Marjovuon rinnalle liittyivät projektikoordinaattorit, sosiaalipsykologit Jenny Julkunen ja Maria Rakkolainen.
Kolmikko tekee digitaaliseen muotoon tulevaa työkirjaa. Sen avulla yksinäinen voi muuttaa negatiivisia ajatus- ja toimintamallejaan.
– Kuvitteellisten henkilöiden tarinoiden kautta asiakas oppii tunnistamaan, analysoimaan ja pikku hiljaa myös muuttamaan niitä malleja, jotka ylläpitävät yksinäisyyttä.
– Asiakas oppii kyseenalaistamaan ne uskomukset, joiden mukaan yksinäinen ”Matti” on läpeensä huono tai kyvytön luomaan sosiaalisia suhteita eikä kukaan voi olla kiinnostunut hänestä. Tarkoituksena on nakertaa koloja tällaiseen ajattelumalliin, Marjovuo selvittää.
LÄHDE LIIKKEELLE OMALTA TASOLTASI
Asiakas kartoittaa aluksi sosiaalista verkostoaan ja miettii, millainen hän haluaisi sen olevan. Ihmisillä on kovin erilaisia sosiaalisia tarpeita ja toiveita ihmiskontaktien määrän ja laadun suhteen.
– Olennaista on, että yksinäinen lähtee liikkeelle omalta tasoltaan ja yksilöllisistä tarpeistaan. Hän laatii oman sosiaalisen suunnitelmansa ja ottaa askeleita, joilla pääsee pikku hiljaa ihmisten ilmoille, Ari Marjovuo painottaa.
Yksinäisen ympärillä saattaa olla ihmissuhteita, jotka odottavat aktivoimistaan, sukulaisia ja vanhoja tuttuja valmiina yhteydenottoon. Kontakteja voi löytyä myös uusista harrastuksista, vaikkapa vapaaehtoistyöstä.
PIENIKIN ASKEL VIE ETEENPÄIN
Yksinäinen kokee itsensä monesti avuttomaksi. Muutos lähtee siitä, kun hän saa työkaluja omaan toimijuuteen.
– Pienikin liikahdus voi merkitä paljon. Ihminen tajuaa, että hän voi tehdä tälle asialle oikeasti jotain, psykoterapeutti Ari Marjovuo tietää.
Myös Näkemys-ohjelman toinen projektikoordinaattori, sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Maria Rakkolainen haastaa yksinäistä lähtemään liikkeelle pienin askelin. Jollekin jo naapurin tervehtiminen tai tutulle soittaminen voi olla ensiaskel ulos yksinäisyydestä.
Vaikka pyrkimyksenä on yksinäisen ihmisen ajattelun avartuminen ja uusien positiivisten näkymien löytäminen, ketään ei haluta HelsinkiMission hankkeessa pakottaa mihinkään muottiin.
– Korostamme ihmisen omaehtoisuuden kunnioittamista. Yksinäisen on saatava itse päättää asioistaan. Hän ei välttämättä halua mennä mukaan mihinkään ryhmään tai hioa vuorovaikutustaitojaan, vaan haluaa tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
– Uskon, että tarjoamamme omaehtoinen työskentelytapa sopii monille. Itsekseen ihminen ei kuitenkaan pääse ehkä eteenpäin, ja siksi tarjoamme tukea, tietoa, työkaluja ja uusia näkökulmia, Rakkolainen sanoo.
ME OLEMME LAUMAELÄIMIÄ
Yksinäisyys ei ole diagnoosi vaan subjektiivinen kokemus siitä, etteivät toisten ihmisten yhteyteen liittyvät toiveet ja tarpeet ja todellisuus kohtaa.
– Moni yksinäinen tuntee olonsa näkymättömäksi: minua ei kuulla eikä nähdä. Läheiset muuttuvat kuin vieraiksi, ja ihminen voi muuttua vieraaksi itselleenkin.
– Vieraantunut ihminen ei tiedä, mistä hän puhuisi muiden kanssa tai mikä häntä kiinnostaa. Hän saattaa mennä muiden ihmisten ja työelämän ehdoilla ja unohtaa itsensä, Maria Rakkolainen kuvailee yksinäisyyteen johtavaa kehitystä.
Tilanne vaikeutuu entisestään, jos henkilö alkaa hävetä itseään ja uhriutuu.
– Ellei ihminen löydä ymmärrettävää syytä yksinäisyydelleen, hän voi päätellä olevansa itse se syy ja ongelma. Yksinäisyydelleni ei voi tehdä mitään, koska minä olen syypää siihen. Tämä on ikävä ja perustavaa laatua oleva kehäpäätelmä.
– Yksinäinen saattaa tulkita tilannettaan mustavalkoisesti ja fatalistisesti. Me haluamme HelsinkiMissiossa avata hänen ikkunansa ja sanoa, ettei yksinäisyys ole sinun syysi. Siihen löytyy ratkaisuja, joita me voimme pohtia yhdessä.
Yksinäisyys aiheuttaa usein paljon kipua, jolle on myös yksi tehtävä.
– Yksinäisyys tuottaa psykologisen hälytystilan. Se aktivoi samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu. Me olemme laumaeläimiä ja sosiaalisia eläimiä, ja kivun tarkoitus on palauttaa meidät mahdollisimman nopeasti takaisin laumaan, Maria Rakkolainen muotoilee.
TARVITSEMME TOIVON NÄKÖALAN
Pitkällinen yksinäisyys saattaa Maria Rakkolaisen mukaan herättää ajatuksia omasta arvottomuudesta ja kelpaamattomuudesta. Tämä ei edesauta sitä, että ihminen ottaisi jatkossa kontaktia muihin.
Yksinäinen voi viestiä ympäristölleen, ettei hän halua olla vuorovaikutuksessa vaan rauhassa. Etäisyyttä ottavalle henkilölle saatetaan antaa hienotunteisesti oma tila, jossa kukaan ei lähesty häntä.
– Yhteyttä kaipaavan ihmisen täytyisi antaa toiselle signaali: tule vain lähelleni! Toistuvasti yksin olohuoneen sohvalle jääminen tai toisten lähestymisyritysten torjuminen voi vain syventää omaa yksinäisyyden kokemusta, Rakkolainen toteaa.
Vaikka piinaavasta yksinäisyydestä pois pääseminen vaatii yksilön omia ponnisteluja, tämän pyrkimyksen tukeminen on myös lähiyhteisön ja yhteiskunnan tehtävä. Yksinäinen saattaa tarvita yhteiskunnan tukipalveluita, HelsinkiMission kaltaisten järjestöjen tarjoamaa ammattiapua ja vapaaehtoistyötä – sekä ennen kaikkea ympärillä olevien ihmisten välittämistä ja arkista lähimmäisenrakkautta.
– Jokaisella meistä on vastuu ihmissuhteista. Luonko ympärilleni hyvinvointia vai mielipahaa? Yritänkö huomioida myös niitä ihmisiä, jotka eivät huomioi minua? On liian helppoa unohtaa ne, jotka eivät ole luonnostaan sosiaalisia.
– Yksinäinen tarvitsee toivon näköalan, ja toivon, että me HelsinkiMissiossa voimme auttaa sen löytämisessä, Maria Rakkolainen summaa.
Kärsitkö yksinäisyydestä? Jos olet täysi-ikäinen ja asut pääkaupunkiseudulla, ota rohkeasti yhteyttä meihin: helsinkimissio.fi/nakemys