Vapaaehtoiset

ERJA SAARINEN

Lukuaika:

2min

18.11.2021

Vapaaehtoistyö lisää hyvinvointia ja sosiaalista luottamusta

Järjestöjen koordinoima vapaaehtoistoiminta tuottaa osallistujalle hyvinvointia, jollaista julkinen sektori tai mikään yritys ei voi yhteiskunnassa tarjota.

HelsinkiMissiossa on noin 100 palkallista työntekijää. Vapaaehtoisia on lähes 900. Korona-aika vielä entisestään lisäsi ihmisten kiinnostusta vapaaehtoistoimintaan, vaikka se toisaalta myös sulki toimintamahdollisuuksia.

– Kun kasvokkaisia kohtaamisia piti rajoittaa, ihmiset lähtivät valtavan ketterästi mukaan etätoimintoihin, mutta haasteitakin riitti. Kontaktien katkeaminen lisäsi yksinäisyyttä myös vapaaehtoisten keskuudessa, HelsinkiMission seurannan ja arvioinnin erityisasiantuntija, sosiologi Hanna Falk kertoo. 

Nyt toimintaa kehitetään taas uudella innolla HelsinkiMission vapaaehtoisille suunnatun kyselyn pohjalta.

VASTAVUOROINEN HYVÄ LEVIÄÄ

Vapaaehtoisuutta voi lähestyä joko toimijan tai toiminnan vastaanottajan näkökulmasta. Tosin sen vaikutukset leviävät paljon laajemmalle. 

– Tutkitusti tiedetään, että kun ihminen osallistuu vapaaehtoistoimintaan tai vastaanottaa sitä, vastavuoroisesti koettu hyvä ei jää kahdenväliseksi. Kokemuksesta kerrotaan lähipiirille, joka ehkä innostuu osallistumaan toimintaan. Ja ainakin vahvistuu usko ihmisessä olevaan hyvään ja rohkeus luottaa toiseen ihmiseen, Hanna Falk painottaa.

Nyt olisi Falkin mielestä aika keskittyä toiminnan merkitykseen vapaaehtoisten kannalta.

– Tuskin voi liikaa korostaa sitä, kuinka paljon vapaaehtoistoiminta hyödyttää tekijää tuottamalla hänelle hyvinvointia. Se, että joku haluaa ottaa vastaan aikaa ja toinen haluaa sitä antaa, on timanttinen ydin, joka jo itsessään tuottaa ainutlaatuisen kokemuksen, jota ei voi rahalla ostaa. Kokemus siitä, että olen hyödyllinen, minulla on merkitystä jonkun toisen elämälle, on myös yksinäisyyttä ennalta ehkäisevä asia.

Äskettäin tehdyn kyselyn mukaan HelsinkiMission vapaaehtoisten keskeisiä motivaatiotekijöitä ovatkin yhteisöllisyys, kohtaamiset ja vuorovaikutus muiden kanssa. Ei velvollisuudentunne vaan toiminnan tuottama ilo.

– Tuntui tosi hyvältä, että oma hyvinvointi nousi listalla top kolmoseen. Merkittävä oli myös halu vaikuttaa yhteiskuntaan. Vapaaehtoisuus vastaa todella hyvin tähän yhdistämiseen: tarjoaa osallisuuden ja mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämään, yhteiseen hyvään sekä omaan ympäristöön.

YHTEISKUNNALLISESTI ARVOKASTA

Falkin mukaan on kiinnostavaa miettiä, millainen yhteiskuntamme olisi ilman vapaaehtoistoimintaa.

– Vuonna 2018 jokainen vapaaehtoistoimintaan sijoitettu euro on tullut yhteiskunnalle takaisin kuusinkertaisena – vaikka kaikkea ei tietenkään voi mitata rahassa.

Siitä huolimatta vapaaehtoistoiminnan paikka ja arvo on jäänyt yhteiskunnallisessa keskustelussa syrjään. Mukaan tulisi nostaa myös kysymys kolmannen sektorin roolista.

– Järjestöissä mietitään jatkuvasti, miten voitaisiin vahvistaa ihmisten osallisuutta erilaisten elämäntilanteiden, motiivien ja tarpeiden pohjalta. Sillä tavalla tuotamme tähän yhteiskuntaan hyvinvointia, jollaista julkinen sektori tai mikään yritys ei pysty tarjoamaan. Kolmas sektori kun on lähellä ihmistä.

Falkin mukaan kansalaisjärjestöt voisivat toimia yhteisöllisyyden ja sosiaalisen luottamuksen ilmapiirin ylläpitäjinä, mahdollistaa erilaisten ihmisten yhteen tulemista ja löyhempää organisatorista kansalaisvaikuttamista. Profiloitua yhteisönä, joka ylläpitää sosiaalista luottamusta, joka on ollut Suomessa vahvaa.

Vapaaehtoistoiminnassa on tärkeää kehittää monipuolisia osallistumisen mahdollisuuksia.

– Siihen tarvitaan ammattimaisesti järjestettyä laadukasta toimintaa, jossa ihmiset voivat omista lähtökohdistaan käsin tulla vapaaehtoisesti saamaan osallisuuden ja vastavuoroisuuden kokemuksia. Siten vaikutetaan yhteiseen hyvään ja luodaan uusia sosiaalisia verkostoja.

– Ja tämän laadun takaamiseen tarvitaan vakaata rahoitusta, Falk viittaa keskusteluun tukien jakamisesta.

ELÄMÄNTILANTEIDEN MUKAAN

HelsinkiMission yhtenä vahvuutena on sekä vapaaehtoistehtävien että kohderyhmien monipuolisuus. 

– Täällä on myös turvallista toimia, sillä toiminta on ammattimaisesti ja tarkasti suunniteltua. Meillä on pitkä perinne siinä, että vapaaehtoisista pidetään hyvää huolta muun muassa tarjoamalla tukea työnohjauksen ja yhteisten tapaamisten myötä. Haluamme todella saada vapaaehtoiset kokemaan itsensä arvokkaaksi osaksi yhteisöä. Toimintaa myös kehitetään yhdessä vapaaehtoisten kanssa, Hanna Falk korostaa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet kokikin tehtävän itselleen sopivaksi sekä sisällön että ajankäytön osalta. Noin neljäsosa kertoi olevansa mukana ”täydellä sydämellä”, mutta aikataulusyistä epäsäännöllisesti. Vain neljä prosenttia harkitsi lopettamista.

– Tyytyväisyydestä huolimatta toimintaa voi aina parantaa, Falk sanoo.

Toiminnan järjestäjän tehtävä on aistia tuntosarvet herkillä, millaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja tarvitaan, jotta mahdollisimman moni voisi niihin osallistua. Moni haluaa ehkä liikkua oman tutun yhteisön sisällä, mutta toki voisimme verkostoitua vahvemmin myös muiden järjestöjen kanssa, Hanna Falk pohdiskelee. 

– Tulisi myös varmistaa, ettei osallisuus jää kiinni esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta. Bussilipusta ei saisi tulla kynnyskysymys. Samoin tulee pysyä kartalla muuttuvassa toimintaympäristössä.

Vapaaehtoisille täytyy jakaa tietoa eri toimintamahdollisuuksista. Yhteen ja samaan tehtävään ei tarvitse lukittautua.

– Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuvat. On ihan ok, että muutoksen syynä on vaikkapa halu kokeilla tai oppia jotain, kokeilla omia rajojaan haasteellisemmissa tehtävissä tai liittää vapaaehtoisuus osaksi opintoja.

– Vapaaehtoistoiminta ei saa muuttua puurtamiseksi, sillä silloin hyvinvointivaikutukset eivät enää toteudu, Falk muistuttaa.

ERJA SAARINEN

18.11.2021