Yhteiskunta havahtui yksinäisyyteen

Olemme tehneet töitä yksinäisyyden parissa jo vuosituhannen alusta. Meillä on satakunta työntekijää ja lähes tuhat vapaaehtoista lievittämässä yksinäisyyden tuskaa. Mutta missiomme on muutakin. Kysymys on vaikuttamisesta.

Tiedät ehkä, että HelsinkiMissio julisti 17 vuotta sitten sodan yksinäisyyttä vastaan.

Olin juuri tullut toiminnanjohtajaksi. Järjestömme hallituksen silloinen puheenjohtaja Ahti Hirvonen asetti visioryhmän, joka yhdessä toimivan johdon kanssa pohti järjestön työnäkyä, perustehtävää ja uudistamista tulevia vuosia varten.

Keisarillisen senaatin hyväksymissä säännöissä vuodelta 1883 yhdistyksen perustehtäväksi oli kirjattu toiminta kaupunkilaista köyhyyttä vastaan. Visioryhmä määritteli köyhyyden uuden vuosituhannen yksinäisyydeksi. Halusimme olla tarkkoja siitä, että emme tee niitä tehtäviä, jotka kuuluvat kunnalle ja valtiolle. Halusimme keskittyä siihen, missä kansalaistoimintaa tarvitaan eniten, ja siihen mitä Helsingin kaupunki ei itse pysty tekemään.

Yksinäisyyden lievittäminen oli juuri sitä. Siinä työssä olemme edelleen.

Sitä et ehkä tiennyt, että visioryhmä kirjasi missiomme kaksiosaiseksi.

Toisaalta on tämä työ, jossa etsimme, tuemme ja autamme yksinäisiä. Mutta toinen osa missiotamme liittyy haastamiseen. Tehtävämme on havahduttaa yhteiskunta, yritykset ja yksityiset kansalaiset yksinäisyyden ongelmalle.

Miten siinä olemme onnistuneet? Pystyykö pieni paikallinen järjestö havahduttamaan yhteiskunnalliset päättäjät yksinäisyyden ongelmalle? Entä yritykset?

Tässä pieni raportti siitä.

Aloitan perusviestistämme, jota olemme rummuttaneet vuotuisissa kampanjoissamme, pitäneet esillä kabineteissa ja johdonmukaisesti toistaneet:

Yksinäisyys on yhteiskunnallinen ongelma, joka heikentää suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä voimakkaammin kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Tutkimusten mukaan itsensä jatkuvasti yksinäiseksi kokevia on yli 400 000. Yksinäisyys on jopa kolme kertaa vaarallisempaa kuin ylipaino. Tai tupakointi.

Aloitimme vuosituhannen alussa vanhusten yksinäisyydestä. Suuri yleisö ei välttämättä muista nimeä HelsinkiMissio, mutta kaikki pääkaupunkiseudulla muistavat kampanjamme.

Esimerkiksi sen kauniin, vanhan rouvan, joka surullisena katsoo metroaseman isossa taulussa etäisyyteen. Ja otsikkoteksti kysyy: Voiko yksinäisyyteen kuolla? Ja sen alla kerrotaan, että joka toinen päivä Suomessa yli 65-vuotias tekee itsemurhan. Suurimpana selittävänä tekijänä yksinäisyys.

Sitä ennen vanhukset eivät nousseet otsikoihin. Nyt Suomessa ei käydä yksiäkään vaaleja ilman keskustelua vanhusten tilasta.

Tai muistatte ehkä ne kaksi lasta, tyttö ja poika silmät kyynelissä? Isona minusta tulee sekakäyttäjä. Kampanja kiinnitti huomiota lapsiperheiden yksinäisyyteen, ja kerroimme uudesta hankkeestamme kouluttaa isä- ja äitimentoreita tueksi heille, joilta tukiverkostot puuttuvat. Hanke toteutettiin yhdessä Helsingin neuvolaverkoston kanssa, ja yhteistyö jatkuu edelleen. Myös Espoo lähti hankkeeseen mukaan. Tänä syksynä mentoritoiminta laajenee Vantaalle.

Ehkä kattavimmin viestimme meni läpi Eila-nimisen vanhuksen tarinalla.

Vanha rouva karkasi pakkaspäivänä yöpuvussaan dementiaosastostaan. Kulki suomalaisen pikkukaupungin läpi ruuhka-aikana ilman että kukaan kiinnitti häneen huomiota. Hänet löydettiin kuolleena kaupungin laidalta. Rekonstruoimme saman Helsingissä. Panimme näyttelijän kävelemään Hakaniemen torilta Hämeentietä ruuhka-aikaan yöpuvussa. Halusimme nähdä kuinka pitkälle hän saa kävellä ennen kuin joku auttaa. Keskeytimme ihmiskokeen Kurvin kohdalla kun hänen huulensa olivat muuttuneet kylmästä sinisiksi. Yksikään ei puuttunut asiaan eikä tarjonnut apua.

Kaikki kampanjamme saivat mediat valppaiksi. Lehdet kirjoittelivat. Televisio haastatteli. HelsinkiMissiota pyydettiin ministeriöiden erilaisiin työryhmiin. Yhteiskunta havahtui yksinäisyyteen mediahuomion takia.

Suuret puolueet Kokoomus, SDP, Vihreät ja Keskusta ottivat yksinäisyyden omalle agendalleen 2013–2014.

Ministeri Laura Räty oli avainasemassa sosiaaliministerinä. Hän nosti yksinäisyyden sosiaalipolitiikan keskiöön. Hän perusti yksinäisyysfoorumin ja piti asiaa esillä ministeriön toiminnassa.

Kun valta vaihtui ja uudet hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa, toimitimme pääneuvottelijoille HelsinkiMission myötätuntosukat, joita vapaaehtoiset meille vuosittain kutovat. Lausuimme toivomuksen, että tulevalla hallituksella olisi myötätuntoa yksinäisyydelle.

En tiedä johtuiko sukista, mutta hallitusohjelmaan kirjattiin kohta: ”Käynnistetään kansallinen mielenterveyttä edistävä ja yksinäisyyden ehkäisyyn tähtäävä ohjelma.”

Näemme asiamme menevän eteenpäin. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Poliittinen päätöksenteko ei ole osannut käsitellä aihetta. Yksinäisyyden osalta valtion- ja kunnanhallinnossa puuttuu toimiva organisaatiorakenne. Hallitusohjelman linjaus on toteutumatta, koska sosiaali- ja terveysministeriö ei löytänyt tapaa konkretisoida toimintaa.

Eli jatkamme ”huutamista”. Kampanjoimme yksinäisten puolesta ja yritämme kehittää painetta yhteiskunnallisille toimijoille ryhtyä konkreettisiin tekoihin.