Tukea ja rohkaisua digipulmiin

Eläkeläiset Seija Ylönen ja Pirjo Hölttä ovat päässeet tietokonepelostaan digiystävä Anssi Lehdon opastuksessa. Toiveena on oppia hoitamaan edes osa asioista digitaalisesti.

Viime lokakuussa Seija Ylönen, 78, yllättyi iloisesti. Hänen poikansa oli lähettänyt hänelle sähköpostiin kuvan koirastaan ja videon mökiltä. Lystikkyys on siinä, että viesti oli tullut kolme vuotta sitten, vuonna 2019.

– Sähköpostiosoite minulla on ollut mutta en ole saanut sitä kolmeen vuoteen auki, joten siellä oli paljon mukavia viestejä, Ylönen nauraa.

Lokakuussa sähköpostiasiakin selvisi, kun Ylönen aloitti yhtenä opiskelijoista HelsinkiMission ja Helsingin kaupungin Pihlajamäessä järjestämässä Digiystävä-pilottihankkeessa. Oppitunteja on ollut joka keskiviikko lokakuusta joulukuulle, vuorotellen luentoja ja henkilökohtaista opastusta vapaaehtoisen digiystävän kanssa.

– Nyt minulla on sähköposti käytössä omassa puhelimessani ja tässä tabletissa, Ylönen kertoo ja esittelee tablettitietokonetta, jollaiset DNA sponsoroi parinkymmenen pilottiin osallistuneen opiskelijan käyttöön.

Lähiopetus on välttämätöntä

Marraskuisena keskiviikkoaamuna Seija Ylönen ja hänen naapurinsa Pirjo Hölttä, 75, istuvat Pihlajamäen asukastalon musiikkihuoneessa digiystävä Anssi Lehdon, 72, opastettavina. Ensimmäisestä digitaalisesta kynnyksestä on kuukauden opintojen jälkeen jo päästy ainakin melkein yli. Se oli pelko kaikenlaisia laitteita kohtaan. Eihän niihin uskaltanut edes koskea, naiset huudahtavat kuin yhdestä suusta.

Nyt ollaan jo tasolla kaksi, ainakin.

– Olen kotona yrittänyt päästä Ilta-Sanomien sivuille, mutta edelleenkään en pääse siitä kuvakkeesta minnekään, Hölttä kertoo ajankohtaisesta digiongelmastaan.

Anssi Lehto lupaa tänään selvittää asian.

Hölttä on tähän saakka onnistunut hoitamaan asiansa varsin menestyksellisesti ilman minkäänlaista tietokonetta tai älypuhelinta, pankkitunnuksista nyt puhumattakaan.

– Laskut maksan niin, että postitan tilisiirron allekirjoitettuna. Se toimii kyllä, hän kertoo.

Junalippujen kanssa tosin meinasi tulla ongelma. Ne osti tyttärenpoika netistä, ja maksamiseen olisi tarvittu pankkitunnuksia.

– Toimimme sitten tyttäreni tunnuksilla ja minä maksoin rahalla hänelle.

Hölttää ärsyttää se, että vanhoiltakin ihmisiltä vaaditaan näinä aikoina verkkopankkitunnuksia ja digitaitoja. Silti hän uskoo, että jotakin hyödyllistä voi vielä hommasta oppia.  

– Monesti kuitenkin tuntuu uusien asioiden kohdalla, että opetus etenee liian nopeasti, hän harmittelee.

Henkilökohtainen digiystävä auttaa tässä pulmassa. Hän istuu vieressä ja opastaa kädestä pitäen. Anssi Lehto selittää rauhallisesti, mistä pitää painaa, mihin nettiosoite tulee kirjoittaa ja mitä tarkoittaa päivitys. Selaimen kautta Ilta-Sanomatkin saadaan auki.

”Rauhallisin liikkein”, Hölttä kirjoittaa Lehdon vinkin vihkoonsa.

Tavoitteena Maisan seuraaminen

Seija Ylönen on edellisellä opetuskerralla kirjautunut Anssi Lehdon avustuksella Facebookiin ja harjoittelee nyt ottamaan hyvää profiilikuvaa.

– Lapsenlapsi kyllä sanoi, että Facebookiin et mummi mene, hän paljastaa.

Parikymppisistä lastenlapsista on kuitenkin ollut Ylöselle kovasti iloa, kun kotona on tullut digiongelmia. He osaavat selittää asiat hitaasti ja kärsivällisesti. Tabletti hämmentää minkä ehtii jatkuvasti uusilla ponnahdusikkunoilla ja kysymyksillä. ”Sallitko evästeet?”, se kysyy nytkin. Kukaan ei tiedä, mitä ne oikeastaan ovat, mutta no, sallitaan.

– Nyt olen jo käynyt netissä jonkin verran ja lukenut esimerkiksi synnyinpaikkakuntani Rautalammin sanomalehteä. Käyn myös huvikseni vakoilemassa, kuinka paljon asuntojen vuokrat Rautalammilla ovat, Ylönen kertoo.

Facebookistakin Ylösen jo erottaa kaimojensa joukosta. Hänen elämänsä ensimmäinen profiilikuva on nyt ladattu palveluun. Jouluun mennessä hän toivoo laajentaneensa osaamistaan hupipalveluista hyötyyn: tavoitteena on oppia käyttämään Maisaa.

– Sieltä voisin sitten seurailla, mitä lääkärit ovat minusta kirjoittaneet.

Tärkeän asian puolella

Anssi Lehdosta digiystävän homma on antoisaa, sillä tässä hän kokee olevansa ”digitalisaation ytimessä”. Hän on itse käyttänyt tietokoneita jo työelämässä, mutta tablettia hänellä ei omana ole. Silti niiden logiikka on älypuhelimista sen verran tuttu, että opastus sujuu kyllä – ja jos jotakin ei osata, sitä ihmetellään yhdessä.

– Olen korona-aikana nauttinut paljon siitä, että olen voinut seurata luentoja ja seminaareja kotisohvalta. Se mahdollisuus pitäisi kaikilla olla. Kotona katselen tietokoneelta myös Ylen kanavia, kun vaimo katsoo taulutelevisiosta muuta, hän paljastaa.

Lehto on toiminut HelsinkiMission vapaaehtoisena digiopastajana toukokuusta lähtien ja pilottihankkeen alkaessa hän halusi ehdottomasti mukaan. Jo aiemmin hän on ehtinyt kartuttaa opastamiskokemustaan Enter ry:ssä.

– Eläkkeelle jäätyäni tuntui, että on vähän tekemisen puutetta. Nämä hommat ovat auttaneet, aiemmin pankissa työskennellyt Lehto sanoo.

Opastus on lopuillaan. Päivän saldo: yksi Facebook-kuva (ja kaksi Facebook-kaveria!), Ilta-Sanomien nettisivujen pläräystä, tietoisku monenmoisista päivityksistä ja kirsikkana kakun päällä yksi sähköpostiosoite. Pirjo Hölttäkin on nyt astunut digitaalisen postin maailmaan.