Yksinäisyyskyselyyn vastanneista oppilaista ja opiskelijoista 25 % kokee yksinäisyyttä oppilaitoksessaan ainakin joskus (n=2442). Tähän ryhmään kuuluvat opiskelijat kertovat kokevansa yksinäisyyttä joskus (16 %), melko usein (5 %) tai jatkuvasti (3 %). Vuoden 2025 kyselyssä ainakin joskus yksinäisyyttä kokeneita oli 34 %. Vaikka tämä viittaa yksinäisyyden vähentymiseen, vastaajajoukon eroista johtuen kyselyt eivät ole täysin vertailukelpoisia. 

On kuitenkin tärkeää huomata, että ajoittainen yksinäisyys ei ole haitallista. Yksinäisyys kuuluu moniin nuorten elämänvaiheisiin, esimerkiksi opiskelupaikan vaihtumiseen ja kaveripiirin muutoksiin. Yleensä yksinäisyys jää tilapäiseksi olotilaksi. 

Kyselyn vastaajista 75 % ei koe yksinäisyyttä koskaan tai vain hyvin harvoin (n=7458). Selkeälle enemmistölle opiskelijoista yksinäisyys ei näyttäydy ongelmana. Tällä joukolla on kuitenkin suuri merkitys siinä, minkälainen oppilaitoksen ilmapiiri on. Tervehtiminen, mukaan pyytäminen ja kaikkien hyväksyminen omana itsenään ennaltaehkäisevät yksinäisyyden syntymistä. 

Yksinäisyyskyselyyn vastanneista oppilaista ja opiskelijoista 8 % (n=837) kokee haitallista yksinäisyyttä. Kyselyssä haitalliseksi yksinäisyydeksi määritellään melko usein tai jatkuvasti koettu yksinäisyys. Satunnaisesti ilmenevä yksinäisyys on hyvin tavallista, mutta ei pääsääntöisesti haitallista yksilön hyvinvoinnille. 

Haitallinen yksinäisyys näyttää vähentyneen viime vuosina, mutta se koskettaa edelleen merkittävää joukkoa nuoria. Vuoden 2025 kyselyssä haitallista yksinäisyyttä koki 14 %, eli yksinäisyyden kokemus on nyt aiempaa alhaisemmalla tasolla. Kyselyiden tulokset eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia, sillä kyselyyn vastataan eri vuosina eri oppilaitoksissa; oppilaitoksissa on eroja ja vastaajajoukko on erilainen. Tästä huolimatta tulos on myönteinen signaali. 

THL:n kouluterveyskyselyn tulokset tukevat havaintoa yksinäisyyden vähentymisestä. Vuonna 2023 yläkoululaisista 15 % ja lukioiden ja ammattiopistojen opiskelijoista 16 % kokivat yksinäisyyttä. Vuonna 2025 yläkouluissa yksinäisiä oli 13 % ja lukioissa ja ammattiopistoissa 12 %. School to Belong -yksinäisyyskysely keskittyy oppilaitoksessa koettuun yksinäisyyteen. 

Haitallista yksinäisyyttä kokevilla oppilailla ja opiskelijoilla (8 %, n=837) on huomattavasti muita useammin omaa sosiaalista tilannetta koskevia kielteisiä kokemuksia. Yksinäisyys ei ole vain epämiellyttävä olotila, vaan monitasoinen kokemus, joka vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hyvinvointiin. 

Yksinäisistä oppilaista ja opiskelijoista 44 % kokee itsensä eristyneeksi muista, ulkopuoliseksi 52 % ja torjutuksi 25 %. Vain 15 % kokee kuuluvansa ystäväjoukkoon. Nämä kokemukset ovat selvästi harvinaisempia oppilailla ja opiskelijoilla, jotka eivät ole yksinäisiä: eristyneisyyttä muista kokee 3 %, ulkopuolisuutta 3 % ja torjutuksi tulemista 2 %. Jopa 75 % kokee olevansa osa ystäväjoukkoa. 

Kielteiset sosiaaliset kokemukset nuoruudessa saattavat johtaa pitkittyneeseen, jopa elämänmittaiseen yksinäisyyteen. Pitkään jatkuvan yksinäisyyden psykososiaaliset seuraukset voivat olla vakavia. Yksinäisyys on kytköksissä mm. mielenterveyden ongelmiin, fyysisiin sairauksiin ja syrjäytymisriskiin. Yksinäisyys liittyy vahvasti yhteisöön kuulumisen kokemukseen. Yhteisöllisyyden vahvistaminen oppilaitoksissa on tärkeä hyvinvointia tukeva tekijä, myös myöhempää elämää silmällä pitäen. 

Jatkuvaa yksinäisyyttä kokevat oppilaat ja opiskelijat (3 %, n=330) kertovat yksinäisyyden vaikuttavan merkittävällä tavalla haluun oppia ja opiskella. Tässä ryhmässä 63 % kokee yksinäisyyden vaikuttavan opiskelumotivaatioon. Vertailukohtana yksinäisyyttä vain joskus kokevista oppilaista ja opiskelijoista 15 % tunnistaa vaikutuksen opiskelumotivaatioon. 

Tulokset kertovat, että opiskelumotivaatio ei ole vain yksilötason ominaisuus, vaan sillä on sosiaalinen ulottuvuus. Oppilas tai opiskelija, joka ei tunne itseään tervetulleeksi oppilaitoksessa, on todennäköisesti heikommin sitoutunut opintoihinsa. Käänteisesti kaverisuhteet saattavat sitouttaa ja kannustaa opintoihin, silloinkin kun opiskelijalla itsellään on heikentynyt sisäinen motivaatio. 

Yhteiskunnallinen keskustelu 2000-luvulla laskeneista PISA- ja muista oppimistuloksista keskittyy usein suoraan opetukseen vaikuttaviin tekijöihin, kuten pedagogiikkaan ja opetuksen resursseihin. Kyselyn tulokset alleviivaavat oppilaiden hyvinvoinnin ja sosiaalisten suhteiden merkitystä yhtenä oppimistuloksiin vaikuttavana tekijänä.