Anna Puu: “Yksinäisyys on kulttuuriimme rakennettu ongelma”

HelsinkiMission kuukausilahjoittaja, artisti Anna Puu kertoo, että hänen sisällään asuu vieläkin eräänlainen maailmanparantaja.

Outokummusta lähtöisin oleva Anna Puustjärvi sai ensikosketuksensa hyväntekeväisyystyöhön 14-vuotiaana, kun hän asui perheensä kanssa useamman vuoden Chilessä Etelä-Amerikassa.

– Kävimme kaverini kanssa leikittämässä ja pitämässä seuraa lapsille, jotka joutuivat sairautensa vuoksi asumaan lastensairaalassa. He näyttivät olevan siellä melko toimettomina ja oman onnensa nojassa, ja paikka vaikutti surulliselta.

Nuo lapset varmasti kokivat myös yksinäisyyttä, Anna pohtii. Hän kertoo olevansa onnekas, ettei ole itse ikinä tuntenut olevansa yksinäinen. Sen sijaan ulkopuolisuuden tunne tuli pikkukaupungissa joukosta erottautuneelle Annalle tutuksi jo nuorena. Se ei kuitenkaan horjuttanut itsetuntoa, sillä hänellä oli samanhenkisiä ystäviä.

– Olen aina ollut näkyvä persoona enkä mahda sille mitään. Olen sosiaalinen, utelias, kova puhumaan ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Nämä ovat usein ehkä epätyypillisiä piirteitä suomalaiselle lapselle.

– Muutto Etelä-Amerikkaan vähensi ulkopuolisuuden tunnetta, sillä siellä oli paljon erilaisia kulttuureita ja persoonia esillä. Sain Chilessä sellaista energiaa, joka auttoi minua myöhemmin löytämään oikeanlaiset tyypit ympärilleni myös Suomessa.

Annalle musiikki on aina ollut tärkeä matkakumppani. Hän kuulee säännöllisesti myös faneiltaan, miten hänen musiikkinsa on tuonut ilon ja onnen lisäksi toivoa ja lohtua vaikeissakin elämäntilanteissa.

– Musiikin kanssa en koskaan tunne olevani yksinäinen. Lauluntekijänä koen merkittäväksi myös sen, että musiikkini on toiminut muille ihmisille tietyllä tapaa olkapäänä ja auttanut kohti valoa.

Huoli eri ikäpolvien yksinäisyydestä

Anna Puu on huolissaan senioreiden kokeman yksinäisyyden lisäksi erityisesti nuorten yksinäisyydestä. Koronapandemian aikana nuorten yksinäisyys onkin kasvanut entisestään, selviää HelsinkiMission teettämästä tutkimuksesta.

– Moni nuori on olevinaan todella sosiaalinen ruutujen kautta, mutta se ei korvaa fyysistä kanssakäymistä. Sosiaalisessa mediassa moni voi luoda itsestään valheellisen ihannekuvan, mutta todellisuus on usein täysin toisenlainen.

Anna Puu toivoo, että jokainen nuori uskaltaisi olla oma itsensä niin sosiaalisessa mediassa kuin elävässä elämässä.

– Jos pohtii liikaa, millaisena tyyppinä muut haluavat minut nähdä ja yrittää täyttää tällaisia kuviteltuja odotuksia, voi helposti unohtaa kuka todellisuudessa on.

Toisinaan Anna kiinnittää huomiota senioreihin, jotka ovat esimerkiksi syömässä lounasta yksin. Silloin hänen tekisi mieli mennä rupattelemaan ja kyselemään kuulumisia.

– Harvoin kuitenkaan teen niin, sillä niissä tilanteissa minuun iskee tyypillinen suomalainen tuntemus siitä, etten voi tuppautua toisen lounashetkeen. Tällaisten tilanteiden jälkeen soitan kuitenkin omille iäkkäille mummuilleni ja he ilahtuvat joka kerta. Molemmat heistä onneksi pitää vieläkin kiinni aktiivisesta seuraelämästään.

Anna Puu kertoo, että hänen äitinsä työskenteli edunvalvojana Helsingissä ennen eläkkeelle jäämistään ja kohtasi tuolloin paljon yksinäisiä ihmisiä. Äiti ja tytär ovat yhdessä jutelleet myös yksinäisyyteen liittyvistä aiheista.

– On pohjattoman lohdutonta, että järjestetään hautajaisia, joihin kukaan ei tule. Oman elämäni kauhuskenaario olisikin, että jäisin todella yksin. On surullista, että sellainen on todella yleistä.

Artisti pohtii vaikeaa ja monisyistä kysymystä siitä, kenelle yksinäisyyden vähentäminen kuuluu suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Mielestäni tässä asiassa ei voi osoittaa sormella ketään, sillä yksinäisyys on kulttuuriimme rakennettu ongelma ja sitä tulisi pyrkiä yhdessä ratkomaan vähitellen.

Usein ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten aktiiviseksi oma sosiaalinen elämä muodostuu, Anna Puu uskoo. Lähialueilta voi löytyä esimerkiksi monenlaista järjestettyä toimintaa, jonka kautta pääsee kohtaamaan muita ihmisiä.

Myös hyvää keskusteluyhteyttä ja vuorovaikutusta läheisten, kuten oman perheen, kanssa on artistista tärkeää vaalia läpi elämän.

“Yksikin hyvä ystävä riittää”

Ystävyydellä on Anna Puulle suuri merkitys ja lähimmät ystävät muodostavat hänelle arvokkaan tukiverkon.

– Olemme jutelleet ja sopineet lapsuudenystävieni kanssa siitä, että jos meiltä vanhemmalla iällä kuolee puolisoita ja jäämme yksin, muutamme yhdessä kommuuniin. Hermot meillä varmasti menisi toisiimme harva se päivä, mutta jos se on meistä kiinni, emme jää yksin.

Uusia ystäviä on mahdollista löytää myös aikuisena, Anna Puu ajattelee. Hän kokee, että erityisesti uusille ystäville on tärkeää järjestää säännöllisesti yhteistä aikaa – muuten nämä ystävyyssuhteet voivat helposti hiipua, kun toista ei vielä tunne kunnolla.

– Erityisesti aikuisiällä on usein niin, että laatu korvaa määrän. Ei ystäviä tarvitse montaa olla, yksikin hyvä ystävä riittää.

Hyväntekeväisyystyön tukeminen on palkitsevaa

Anna on jo pidempään tukenut hyväntekeväisyystyötä kuukausilahjoittamisen avulla. Hän lahjoittaa säännöllisesti muun muassa yksinäisyystyötä tekevälle HelsinkiMissiolle.

– Suomessa on paljon yksinäisyyttä ja jos sitä pystyy vähentämään, koen sen olevan tärkeä asia. En laita lahjoituksiin satoja euroja kuussa, mutta uskon että pienemmistäkin panostuksista on jo apua, Anna Puu sanoo.

Hän kokee, että yleisesti ottaen hyväntekeväisyystyön tekeminen ja sen tukeminen ovat välttämättömiä asioita.

– Valtio ei tue niitä tarpeeksi ja siksi ne jäävät meidän vastuulle. On myös tutkittu fakta, että yksi ihmisen hyvinvoinnin osa-alue on muiden auttaminen. On ihanaa, että omaan napaan tuijottamisen sijaan katse ohjautuu välillä muualle.

HelsinkiMissio on tehnyt työtä yksinäisyyden vähentämiseksi jo 140 vuotta. Tutustu HelsinkiMission kuukausilahjoittamisen vaihtoehtoihin ja millaista konkreettista apua lahjoituksilla saadaan aikaan.