Artisti Robin Packalen pohtii avoimuuttaan: ”Pelkään yksinjäämistä”

Supersuosittu artisti Robin Packalen on mukana HelsinkiMission ja Prisman Kaverisukka-kampanjassa. Hän tuntee itsensä erittäin onnekkaaksi, sillä hän voi aina jakaa ajatuksiaan läheistensä kanssa. Artistia kuitenkin pelottaa yksinjääminen ja myös siksi hän pyrkii suhtautumaan uusiin ihmisiin avoimesti.

Robin Packalenilla, 23, on paljon kilometrejä takanaan menestyneenä artistina ja suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi jo noin kymmenen vuotta sitten ensimmäisellä singlellään Frontside Ollie. Monista hiteistään tunnettu Robin vaihtoi laulukielensä suomesta englanniksi koronapandemian alla vuonna 2019 ja keskittyy nyt kansainvälisen uran luomiseen.

Eriparin kengät ovat kuuluneet Robinin tyyliin jo pitkään, mutta erityisesti viime aikoina artistin jaloissa on ollut myös eriparin sukkia. Yksittäiset iloisen väriset printtisukat ovat hänen itsensä suunnittelemia, sillä hän on HelsinkiMission ja Prisman Kaverisukka-kampanjan kummina ja keulakuvana.

− Vetelen jo nyt kaverisukat jaloissani pitkin maita ja mantuja. Vaatekaapissani on todella paljon yksittäisiä sukkia, sillä olen todellinen sukkasäästäjä. Kun sukkaparista toinen sukka kuluu puhki, en heitä molempia roskiin, vaan säästän ehjän. Tein aiemmin niin, että yhdistelin jossain vaiheessa yksin jääneistä sukista uusia pareja, Robin naurahtaa.

Prismoissa yksittäisinä myytävien kaverisukkien ideana on, että parinsa kadottaneet sukat pääsevät uudelleen käyttöön niiden kanssa. Ne välittävät ennen kaikkea tärkeää viestiä: samalla tavoin kun sukka kaipaa paria, tarvitsee ihminen ystävyyttä. Kaverisukalla voi osoittaa, että haluaa taistella yksinäisyyttä vastaan.

− Pukeutuminen on samalla myös sanatonta viestintää. Esimerkiksi hiustyyleillä, vaatteiden printeillä tai vaikkapa Roosa nauhalla voi kertoa itselle tärkeistä asioista ilman sanoja. Itse koin kaverisukat heti omaksi jutukseni.

Jo yksi läheinen ihminen riittää

Robin tuntee itsensä erittäin onnekkaaksi, sillä hänellä on pitkäaikaisista ystävistä, perheestä ja kollegoista koostuva tiivis tukiverkosto.

− Myös sen takia toivon, ettei kukaan joutuisi kokemaan yksinäisyyttä. Olisi lamauttavaa, jos ei olisi ketään ihmistä, johon tukeutua ja jolle voisi jakaa tuntemuksiaan.

Kun Robinin mieltä painaa mikä tahansa asia, hän haluaa vaihtaa ajatuksia jonkun läheisensä kanssa mahdollisimman pian.

− Niissä tilanteissa minulle tulee pakottava tarve soittaa heti jollekin läheiselleni. Kun pääsen juttelemaan mieltä vaivaavista asioista, se helpottaa ja en enää murehdi niistä. Minulle on tärkeää jakaa myös aivan pieniä arkisia asioita muiden kanssa.

− Huomasin koronapandemian aikana, että kaikkein läheisin lähipiirini on loppujen lopuksi aika pieni. Koen perheen ja ystävien merkityksen kuitenkin kasvaneen viime vuosina ja olemme viettäneet entistä enemmän aikaa yhdessä. Ihminen ei mielestäni tarvitse erityisen paljon porukkaa ympärilleen, kunhan jokaisella olisi edes yksi henkilö, jonka kanssa voisi jakaa tuntemuksiaan.

”Ystävät tuntevat minut Robbena”

Ystäviensä kanssa Robin nauttii tavallisesta yhdessä olemisesta ja tekemisestä, johon heillä kuuluu esimerkiksi pleikkarin pelaamista, mökkeilyä, reissaamista ja purjehtimista. Hänestä on hienoa, että ystäville hänen artistiudellaan ei itsessään ole merkitystä.

− Lapsuudenystäväni eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä teen ammatikseni vaan he tuntevat minut Robbena. Meillä on ollut pitkä yhteinen taival ja tietysti myös he tekevät nykyään omannäköisiään juttuja työelämässä.

Tästä huolimatta julkisuus heijastuu Robinin elämään vahvasti, sillä ihmiset tunnistavat hänet jatkuvasti julkisilla paikoilla.

− Hyvin usein huomaan, etteivät lapsuudenystäväni ota huomioon, etten aina voi lähteä esimerkiksi yökerhoon hillumaan ilman, että minun täytyisi vetää joku kommandopipo päähän, jotta saisimme olla rauhassa.

− Tietysti haluan silti lähteä mukaan, vaikka tiedän että siitä saattaa seurata pientä hässäkkää. Ystäväni ovat monet kerrat todenneet jälkikäteen, että sori – he eivät ollenkaan ajatelleet tätä puolta. Se on mielestäni pelkästään hienoa, sillä ei heidän pidäkään sitä ajatella.

Uusiin ihmisiin Robin tutustuu erittäin mielellään, kunhan vuorovaikutus on vastavuoroista ja juttu luistaa luontevasti.

− Nuoresta asti olen oppinut lukemaan ihmisiä ja katsomaan, millä asialla ollaan liikenteessä. Eihän kukaan hengaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on outoa olla tai tilanteessa on oudot energiat. Kyllä sen vastaavasti huomaa, kun jonkun tyypin kanssa klikkaa. Lähestyn itsekin usein uusia ihmisiä ja siitä saattaa parhaimmillaan syntyä jopa elämänmittainen kaveruussuhde.

Robin kertoo, että hän pyrkii kertomaan avoimesti itsestään ja ajatuksistaan myös uusille ihmisille. Hän on huomannut, että tällöin myös toisen osapuolen on yleensä helpompaa olla rennosti oma itsensä.

− Pelkään yksin jäämistä ja ehkä se on jokin alitajuinen juttu, että yritän antaa uusille ihmisille heti paljon itsestäni ja haluan myös kuulla heistä mahdollisimman paljon. Silloin pääsee aika nopeasti sellaiselle tasolle, että voi sanoa tuntevansa toista ja myöhemmin kaveruussuhde voi syventyä todennäköisemmin.

Artistin suuri vastuu tärkeistä päätöksistä

Robin on kiitollinen siitä, että hänellä on ympärillään hieno tiimi ja työhön ja uraan liittyvistä asioista keskustellaan yhdessä lähes päivittäin. Joskus hänestä kuitenkin tuntuu, että artisti on viime kädessä kovin yksin tehdessään lopullisia tärkeitä päätöksiä.

− Se luo omanlaistaan ehkä turhaakin stressiä, kun on niin paljon valtaa tehdä päätöksiä. Meillä on esimerkiksi palkkalistoilla porukkaa, joka tekee minulle töitä ja jos sanon vaikkapa, että julkaistaan jokin biisi ja jos se ei lopulta toimikaan, on muidenkin työ vaakalaudalla. Se on inhottava tilanne.

Keikoilla Robin on esiintynyt saman bändin kanssa jo pidempään ja artisti iloitseekin, että silloin hänellä on myös tuo yhteisö ympärillään. 

− Tämä ala on kuitenkin paljon muutakin kuin esiintymisiä, välillä on tv-hommia, välillä studiohommia ja välillä pitäisi päättää, mikä biisi pistetään seuraavaksi ulos ja sen sellaista. Joskus tuntuu, että olisi ehkä helpompaa olla jossakin bändissä jäsenenä kuin olla artisti, joka on loppujen lopuksi tietyllä tavalla yksin vetovastuussa koko paletista.

Robinin, HelsinkiMission ja Prisman yhteisen Kaverisukka-kampanjan myötä artisti on päässyt tutustumaan järjestön monipuoliseen työhön yksinäisyyden vähentämiseksi.

− On ollut hienoa nähdä, miten laajalle HelsinkiMission toiminta ulottuu, jopa ihan tällaisiin kampanjoihin, joissa tehdään eriparisia sukkia tärkeän asian eteen, artisti sanoo ja jatkaa:

− Mielestäni yksinäisyyden kitkemiseksi täytyykin tehdä töitä, koska tämä maa jos mikä on sellainen, jossa yksinäisiä ihmisiä valitettavasti on paljon ja näin ei pitäisi missään nimessä olla. Hienoa työtä on tehty myös siinä, että yksinäisyydestä kärsivien ihmisten on helppoa ottaa yhteyttä HelsinkiMissioon ja oikeat kontaktit ovat nopeasti löydettävissä.