Nuoret

LEA TAIVALSAARI

Lukuaika:

2min

26.3.2018

Itsemyötätunto tuo sisäistä voimaa

Jospa alkaisin suhtautua itseeni yhtä lempeästi kuin ystäviini. Tätä harjoiteltiin Minä riitän -ryhmässä.

Haluaisitko päästää irti liiallisesta vaativuudesta suhteessa itseesi? Annatko anteeksi itsellesi virheet ja keskeneräisyyden?

Tutut kysymykset naulitsivat Annan huomion netti-ilmoituksessa, joka kertoi itsemyötätuntoa vahvistavasta ryhmästä nuorille aikuisille. Anna otti yhteyttä järjestäjään, HelsinkiMission Nuorten kriisipisteeseen, sai kutsun haastatteluun ja pääsi sitä tietä mukaan. Nyt hän kertoo hymyssä suin, mitä yhteinen ryhmä hänelle antoi.

– Sain eväitä ja työkaluja itsekriittisyyteni työstämiseen ja reflektointiin.

Ryhmään meno jännitti hiukan.

– Millaisia muut ovat? Onko heillä samankaltaisia kokemuksia, ajatuksia ja vaatimuksia kuin minulla? Oli kuitenkin myös luottavainen olo. Olimme lähteneet mukaan omasta tahdostamme. Toisella kerralla en enää jännittänyt. Aloin samaistua muihin.

– Tuntui hyvältä, ettei möyritty menneiden pohjamudissa. Painotus oli tässä hetkessä ja katse kohti tulevaisuutta. Yhteinen matka toi tunteen, etten ole yksin pohdintojeni kanssa. Häkellytti kuulla omin korvin, miten esimerkilliset ihmiset kamppailevat samojen asioiden kanssa kuin minä.

Seitsemän hengen ryhmä tapasi kuusi kertaa. Oli keskustelua, teoriaa, kehollisia harjoituksia ja kotitehtäviä. Työskentelyä luotsasivat Nuorten kriisipisteen kriisityöntekijät Saara Ahtola ja Heidi Rouhiainen. Heidän vastuullaan oli ryhmässä tapahtuvan keskustelun ja kokemusten ylläpitäminen ja jäsentäminen. Keskeistä ohjaajien näkökulmasta oli myös turvan ja itsemyötätuntoisen ilmapiirin mallintaminen ryhmässä.

– Tutustumisen myötä alkoi muotoutua ryhmähenki. Se vahvistui kerta kerralta, yllättävän lämpimäksi, jos vertaan vaikka johonkin harrastusryhmään, Anna kuvaa.

RIITÄNKÖ, VAIKKA ON PAHA OLO?

Ahdistuneisuus, itseen kohdistuvat kovat vaatimukset ja stressi ovat yleisiä syitä, joiden vuoksi nuoret hakevat apua Nuorten kriisipisteeltä. Täydellisyyden tavoittelu on lisääntynyt nuorilla, tämän vahvistavat myös tutkimukset.

Viime syksyn Minä riitän -ryhmä oli pilottiryhmä, lajissaan ensimmäinen. Se syntyi kriisityöntekijöiden havainnoista, jotka pohjautuivat lukuisiin kohtaamisiin nuorten kanssa.

– Käytyäni erään työpäivän jälkeen mielessäni läpi erilaisten ihmisten kertomuksia huomasin, kuinka niistä nousi esiin samoja inhimillisiä peruskysymyksiä. Kelpaanko minä? Olenko riittävä kaikkine puolineni? Olenko rakkauden arvoinen myös silloin kun voin huonosti? Tähän tarpeeseen halusimme vastata, Nuorten kriisipisteen kriisityöntekijä Saara Ahtola kuvaa.

Ryhmässä käsiteltiin ahdistuneisuutta, stressiä, kehon huomioimista ja itsemyötätuntoa, mikä tarkoittaa taitoa kohdella itseään ystävällisesti, etenkin vaikeissa tilanteissa.

Tietoista läsnäoloa, ymmärrystä siitä mitä minussa juuri nyt tapahtuu, harjoiteltiin aistiharjoituksin.

– Myötätunto itseä kohtaan herättää ja liikuttaa ihmisiä. Samalla se on myös monelle meistä todella vaikeaa, Ahtola sanoo.

Itsemyötätunto on tutkimukseen pohjautuva näkökulma ihmisen hyvinvointiin, ja se on nousussa maailmalla. Ronnie Grandellin kirja Itsemyötätunto on ensimmäinen kotimainen teemaa avaava teos.

– Itsemyötätunto on sisäistä voimaa, joka auttaa meitä selviytymään pehmeämmin elämään kuuluvista pettymyksistä ja vaikeista tilanteista. Ihan jokainen meistä on sen arvoinen. Tutustuttamalla nuoria itsemyötätuntoiseen ajattelutapaan istutimme toivottavasti siemeniä tämän oivaltamiseen, Ahtola kiteyttää.

– Jokaisen on hyvä pysähtyä pohtimaan tapaansa suhtautua itseensä, Saara Ahtola sanoo.

MYÖTÄTUNTOLAUSEISTA TULEE LÄMMIN OLO

– Oli ilo olla ryhmässä. Mihinkään ei ollut pakkoa. Jos ei sanonut mitään, siihen suhtauduttiin myötätuntoisesti. Kun ajatukset juoksentelivat minne sattuivat, sekin oli ok. Tämä kaikki lähensi meitä toisiimme, Anna kiittelee.

Hän uskoo, että harjoitus tekee mestarin, jopa liiallisesta itsekritiikistä pois pyristelevästä. Hän opetteli ryhmässään myötätuntoisia lauseita, joita on jatkettu Facebook-ryhmässä.

– Niistä tulee aina lämmin olo.

Ryhmän jälkeen hänellä oli vielä muutama yksilötapaaminen ryhmän toisen vetäjän kanssa.

– Siitä tuli tunne, että minusta välitetään.

Hän toivoo vastedes tunnistavansa paremmin itsekriittisyyden, jolloin voi ehkä vähän hellittää siitä. Hän sanoo olevansa onnekas, sillä hänellä on tukenaan hyvä perhe, ystäviä ja kurssin jälkeen teemaa syventäviä kirjavinkkejä.

Mitkä oivallukset jäivät elämään?

– Se ettei kukaan pysty kaikkeen. Ei tarvitse yrittää hallita elämää. Kärsimys kuuluu ihmisyyteen, mutta minä voin vaikuttaa, miten suhtaudun siihen.

OMIA REAKTIOITA EI TARVITSE SÄIKÄHTÄÄ

Saara Ahtola kertoo, että vaikeassa tilanteessa ihminen lähtee helposti murehtimaan tai kritisoimaan itseään ja yrittää ikään kuin ratkoa vaikeaa tunnetilaa oman mielen sisällä, ajattelun keinoin. Ahtolan mukaan tämä ei kuitenkaan ole toimiva menetelmä. Usein oloa helpottaa, kun tulee tietoiseksi kaikesta itsessä tapahtuvasta, pystyy rauhoittamaan kehon reaktioita ja saa sopivaa etäisyyttä vaikeisiin tunteisiin sekä ajatuksiin.

– Olemme biologisia olentoja, ja ymmärrys aivojemme toiminnasta sekä meissä jokaisessa olevasta sisäisestä uhka- ja turvajärjestelmästä voi auttaa ymmärtämään omia kokemuksia vaikeina hetkinä. Tästä keskusteltiin paljon ryhmässä.

– Perusasioiden tunteminen auttaa. Silloin ei niin herkästi säikähdä omia reaktioitaan vaan näkee niiden inhimillisyyden ja voi yrittää tehdä jotain omaa oloa helpottaakseen.

Monia ryhmäprosesseja ohjannut Ahtola kuvaa Minä riitän -ryhmää ainutlaatuiseksi.

– Myötätunto eli nuorissa erityisellä tavalla. Se oli meille ohjaajille ilahduttavaa. Haluamme Nuorten kriisipisteen työssä jatkaa tärkeän itsemyötätunto-teeman esiin nostamista.

Ryhmän palautteessa nuoret kiittivät viikkotapaamisia luottamuksellisesta ja lämpimästä ilmapiiristä, vertaisuuden voimasta ja ymmärryksen lisääntymisestä suhteessa omiin kokemuksiin.

Yksi ryhmän jäsen antoi palautteen Eeva Kilven runon sanoin:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä urhea pieni nainen,
minä luotan sinuun.

 
Nuorten kriisipiste tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua kriisityöntekijän kanssa 12–29-vuotiaille nuorille, aikuisille, pareille ja nuorten perheille.. Lue lisää: nuortenkriisipiste.fi

LEA TAIVALSAARI

26.3.2018