Mustasukkaisuus yllätti yli 50 avioliittovuoden jälkeen

Katri ja Martti Vastela törmäsivät mustasukkaisuuteen kultahääpäivänsä jälkeen. He hakivat apua, jotta elämä olisi niin onnellista kuin mahdollista.

Yhdestä tekstiviestistä se alkoi. Katri Vastela, 74, lähetti miehelleen kuvan itsestään ystävättären parvekkeella.

– Tarkoitus oli sanoa, että täällä on hauskaa ja minä rentoudun, Katri kertoo muutaman vuoden takaisista tapahtumista.

Mutta Martti Vastelalle, 78, kuva tuntui uhkaavalta. Hänestä oli alkanut vaikuttaa siltä, että vaimon ystävyyssuhteet olivat tälle niin tärkeitä, että ne uhkasivat heidän avioliittoaan.

– Minulla oli tunne, että jos Katrin pitäisi valita ystävät tai minä, hän valitsisi ystävät. Pelkäsin, että hän loittonee minusta, Martti toteaa.

Vaikka Vastelat ovat 53 aviovuoden aikana selättäneet monta erimielisyyttä, saaneet viisi lasta ja asuneet eri puolilla maailmaa, mustasukkaisuus oli ihan uutta.

– Yhtäkkiä tavallinen kommunikaatiomallimme ei enää toiminutkaan. Puolustauduin tarmokkaasti, kun koin, että Martti vaati minua luopumaan omasta elämästäni, Katri kertoo.

Hän ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. Jopa hänen sunnuntainen kirkossa käyntinsä aiheutti Martissa epäilyksiä: miten siellä saattoi vierähtää niin monta tuntia?

Kun tilanne jatkui kuukausia, oli selvää, että pariskunta ei pääsisi siitä yli omin avuin.

MOLEMMAT HALUSIVAT APUA

Katri Vastela oli käynyt HelsinkiMissiossa Senioripysäkin terapeuttisessa keskusteluryhmässä ja tiesi, että tarjolla olisi keskusteluapua myös parisuhdekysymyksiin. Martti pyysi vaimoaan varaamaan ajan.

Molemmilla oli halu selvittää asia, sillä parisuhteen onnellisuus on heille tärkeää.

– Sairastan viidettätoista vuotta eturauhassyöpää. Nyt kannattaa keskittyä enemmän elämän leveyteen kuin pituuteen, Martti sanoo.

– En ymmärrä lainkaan sitä, että kauan yhdessä olleet parit alistuvat nalkuttamaan toisilleen. Minä haluan pitää hyvän elämän tämän miehen kanssa niin kauan kuin mahdollista, Katri lisää.

Pian he pääsivätkin HelsinkiMissioon seksuaaliterapeutti, ryhmänohjaaja Sari Judénin juttusille.

– Ensin kävimme pari kertaa yksinämme ja sitten jatkoimme yhdessä, Martti kertoo.

Pariskunta totesi heti, että tästä olisi heille hyötyä. Terapeutti kuunteli heidän asiansa eikä pyrkinyt toimimaan vastausautomaattina. Se tuntui hyvältä.

– Hän luotti meihin ja siihen, että pystymme itse ratkaisemaan ongelmamme, Katri sanoo.

KÄYTÄNNÖN NEUVOT AUTTOIVAT ARJESSA

Kuuntelemisen lisäksi Sari Judén antoi konkreettisia ehdotuksia arkeen. Katri Vastela alkoi kirjoittaa menemisensä ruutupaperille, jotta aviomies tietäisi, milloin hän palaa.

– Opin, että kannattaa mieluummin arvioida, että menee vähän pidempään kuin olin ajatellutkaan, Katri toteaa.

Judénin ehdotuksesta pariskunta alkoi syödä enemmän yhdessä ja käydä läpi valokuviaan: muistella elämänsä tärkeitä hetkiä, matkoja, oopperoita ja teattereita. He olivat aina halanneet paljon, mutta nyt sitäkin lisättiin tietoisesti.

– Sari kehotti halaamaan joka päivä oikein pitkään, Martti toteaa.

Samoihin aikoihin hän varasi itselleen ajan geriatrille. Perhe oli nimittäin alkanut pohtia, voisiko mustasukkaisuus olla oire alkavasta Alzheimerin taudista.

– Geriatri sanoi heti, että ei kuulosta tyypilliseltä. Hän passitti magneettikuvaan, josta löytyikin sitten etuaivolohkon rappeumaa. Se aiheuttaa kuulemma juuri tällaisia tuntemuksia, Martti Vastela kertoo.

Diagnoosi oli tärkeä. Se vakuutti myös puolison siitä, että kyse ei ole henkisestä väkivallasta vaan sairaudesta, jolle Martti ei voi mitään.

­– Silloin oli helppo päättää tulla toista vastaan, Katri toteaa.

TOISEN ERILAISUUS AVAUTUI

Käytännössä vastaan tuleminen tarkoitti sitä, että Katri Vastela luopui tietyistä ystävistään – sellaisista, joiden kanssa vietetty aika aiheutti Martille erityisen pahoja oireita. Martti Vastela puolestaan lisäsi omaa osuuttaan kodin töistä.

– Nykyään teen enemmän ruokaa kuin ennen. Pyrimme huomioimaan toisiamme yhä paremmin, Martti toteaa.

– Sarin kanssa keskustellessamme opimme ymmärtämään paremmin keskinäistä erilaisuuttamme. Hän tutustutti meidät enneagrammimalliin, joka on avannut silmät monessa asiassa. Siihen perehtymistä olemmekin jatkaneet kursseilla.

Vähitellen luottamus alkoi palautua pariskunnan välille. Katrin kirjaukset ruutupaperille ovat vähentyneet, ja hän pääsee nykyään rauhassa jumppiinsa ja muihin menoihinsa. Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin konserteissa pari käy yhdessä, ja yhteisiä matkahaaveitakin on vielä.

– En tiedä, missä olisimme ilman Sarin kanssa käytyjä keskusteluja. Ne avasivat silmät, kun koin olevani ihan sokea, Katri Vastela kuvaa ja ottaa miestään kädestä kiinni.

Nyt arki on taas oikein hyvää. Läheisyyttä ei säästellä. Parhaita ovat aamut, pari sanoo.

– Otamme toisiamme kädestä kiinni ja luemme lehteä ääneen sängyssä. Joka päivä sanomme monta kertaa toisillemme ”rakas”, siitä pidämme huolen, Vastelat kertovat.

Minä haluan pitää hyvän elämän tämän miehen kanssa niin kauan kuin mahdollista.

SENIORIPYSÄKILTÄ SAA PEILIN PARISUHTEESEEN

Senioripysäkin alaisuudessa toimiva seksuaaliterapeutin keskusteluapu on tarkoitettu yli 60-vuotiaille pariskunnille, jotka haluavat peilata suhdettaan ulkopuolisen kanssa.

– Suhde voi olla vanha tai uusi. Jos puoliso ei halua osallistua, yksinkin voi tulla, kertoo seksuaaliterapeutti ja ryhmänohjaaja Sari Judén.

Ikääntyminen tuo suhteeseen omat haasteensa. Koskaan ei ole liian myöhäistä kohentaa epätyydyttävää tilannetta.

– Parisuhteen dynamiikka muuttuu paljon esimerkiksi silloin, jos toinen sairastuu ja toisesta tulee hänen omaishoitajansa. Joitakin alkaa eläkeiässä hiertää vanha uskottomuus, toiset haluavat vain syventää suhdettaan, Judén sanoo.

Yleensä keskustelusuhde alkaa yksilökäynneillä ja etenee pariskunnan yhteisiin käynteihin, joita on noin viisi. Ensimmäisen yhteydenoton jälkeen apua saa nopeasti ja se on maksutonta.

HelsinkiMission Senioripysäkki tarjoaa yli 60-vuotiaille ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä sekä seksuaaliterapeutin apua. Ota meihin yhteyttä: helsinkimissio.fi/senioripysakki