×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy

Senioripysäkki on monelle elämän käännekohta

#Myötätuntouutisia

Senioripysäkki on monelle elämän käännekohta

Kuva: Jani Laukkanen

Yksinäisyys ja läheisyys, itsetunto ja häpeä, ihmissuhdetaidot ja ihmissuhteet. Senioripysäkillä avataan koko elämän kirjoa. Ja sitä enemmän saa, mitä rohkeammin jakaa.

Jokainen sen tietää, että toinen, joka on läpikäynyt tai elänyt jotain samankaltaista, ymmärtää.

Senioripysäkillä saa jakaa ja pohtia niin menneitä kuin elämää tässä ja nyt toisten samanikäisten kanssa.

Ammattilaisen ohjaamassa terapeuttisessa keskusteluryhmässä ohjaaja ei selitä asioita vaan vastuu on osallistujilla itsellään.          

Senioreiden omia asioita

HelsinkiMission senioriluokkaan ”pääsee” 60-vuotiaana, yläikärajaa ei ole. Vanhimmat Senioripysäkillä kävijät ovat tällä hetkellä 90-vuotiaita. Nykyinen keski-ikä, 72 vuotta, on hieman alempi kuin alkuvuosina.

–  Vaikka vaihteluväli on iso, tällä joukolla on samankaltaisia sukupolvikokemuksia. He muun muassa muistavat, millaista oli, kun Suomea alettiin sodan jälkeen jälleenrakentaa, ryhmänohjaaja, tiimivastaava Satu Pajanne-Alanko toteaa.

Myös nykyiseen elämäntilanteeseen liittyvät aiheet yhdistävät. Niihin eivät enää kuulu biologinen kello, opiskelupaikka tai työpaikan ongelmat.

Eläkeläisyys sinänsä ei ole kriteeri, mutta lähes kaikki Senioripysäkille tulijat ovat eläkkeellä; päivällä pidettävät tapaamiset eivät työssäkäyvälle useinkaan sovi. 

– Ja kun eläkeläisellä on yhtäkkiä liikaa aikaa, ”nousevat sudet kellareista”, kuten aiempi toiminnanjohtajamme Olli Valtonen kuvasi.

Jakaessaan saa enemmän

Kun Senioripysäkki 20 vuotta sitten käynnistyi, vastaavanlaista maksutonta palvelua ei ollut muualla tarjolla.  

– Eikä ole paljolti vieläkään, Pajanne-Alanko heittää.

Aluksi uutuutta ”markkinoitiin turuilla ja toreilla”, sittemmin tie pysäkille alkoi löytyä terveyskeskusten kautta.

– Vuosien kuluessa puskaradiolla on ollut iso merkitys. Nykyään etenkin facebook-ilmoittelu suorastaan räjäyttää kysynnän: tulijoita olisi enemmän kuin meillä on mahdollisuus perustaa ryhmiä.

Toiminta leviää ympäri Suomen myös Senioripysäkki-ryhmäohjaajakoulutusten myötä. Osa koulutetuista hyödyntää saatua pätevyyttä omassa ammatissaan, osa vapaaehtoisena ryhmänohjaajana.

Senioripysäkkiryhmiin tullaan haastattelujen kautta. Koska 15 kerran tapaamisjaksoon sitoudutaan koko kaudeksi, on tärkeä ymmärtää, mihin on lähdössä mukaan.

– Haastatteluissa käydään läpi seniorin elämää ja persoonaa ja pohditaan, hyötyykö hän tällaisesta ryhmästä vai olisiko jokin muu tapa sopivampi. Vaikkapa virkistysryhmää kaipaavan tarpeisiin näin syvälle henkilökohtaisiin asioihin menevä ryhmä ei vastaa, Pajanne-Alanko painottaa.

Toisaalta haastatteluilla pohjustetaan myös ryhmän toimivuutta.

– Tässä ryhmässä ohjaaja ei selitä asioita, vaan kaiken pohjana on vertaistuki ja keskinäinen dialogi. Siksi osallistujilla täytyy olla sekä halu että kyky jakaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan.

– Sen lisäksi on osattava kuunnella toisia ryhmäläisiä. Oma ääni on vain osa kokonaisuutta eli käytettävissä oleva aika on kyettävä jakamaan. Rikkaushan syntyy juuri kokemusten vaihtamisesta.

Teemoja elävästä elämästä

Jokaisella kokoontumiskerralla on oma teemansa. Vuosia toiminutta listaa on äskettäin uudistettu osallistujien esiin nostamilla aiheilla: riippuvuudet, kivut ja sairaudet, rakkaus ja läheisyys, itsetunto, pelot, katkeruus, myötätunto ja anteeksianto, ihmissuhdetaidot sekä ilo ja toivo. Ajankohtainen on myös kysymys, jota pohtivat kaikenikäiset: kelpaanko, riitänkö.

Tilanteiden sanelemana puheenaiheeksi nousee välillä konfliktien käsittely.

– Pakosta vastaan tulee tilanteita, joissa tunteet saavat vallan, järki kytkeytyy pois ja liskoaivot ottavat ohjat. Silloin kukin reagoi omalla tavallaan: joku taistelee, joku ”pakenee” henkisesti tai jopa konkreettisesti, tekee tai sanoo jotain, mitä myöhemmin katuu. Ja jälkeenpäin nousee häpeä, Satu Pajanne-Alanko kuvaa.

– Tällaiset tilanteet on tärkeä avata. Nykyään avuksi otetaan niin sanottu mentalisaatioajattelu: lähdetään pohtimaan, millaisia mielentiloja on päällepäin näkyvän käyttäytymisen takana niin itsellä kuin toisella. Eli sen lisäksi, että yrittää ymmärtää itseä, yritetään ymmärtää, miten toinen näkee ja kokee asiat – ehkä hyvinkin eri tavalla.

Etäryhmäkin poistaa yksinäisyyttä

Kestoteemana vuodesta toiseen on kulkenut yksinäisyys – jota on hyvin monenlaista, Pajanne-Alanko korostaa.

– Joku huomaa eläkkeelle jäädessään ihmissuhteiden kaikonneen vahvan työorientaation myötä. Iäkkäämmät tervaskannot taas ovat menettäneet monet ystävänsä muistisairaudelle tai kuolemalle. Tällä sukupolvella on myös paljon emotionaalista yksinäisyyttä: ystävyyssuhteita ei ole päässyt edes syntymään rankkojen lapsuudenkokemusten takia.

Korona-aika teki yksinäisyydestä entistäkin konkreettisempaa.

– Seniorit ottivat ohjeet etäisyyden pitämisestä hyvin tosissaan. Seinät kaatuivat päälle, kun ei uskaltanut tavata ketään eikä lähteä mihinkään. Ja eihän pitkään aikaanhan mitään ollut tarjollakaan.

Korona kahlitsi ihmisiä ikään katsomatta, mutta senioreiden elämään se toi vielä omat painotuksensa.

– ”Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lasta kasvattaa”, kuvasi negatiivista vaikutusta eräs 77-vuotias ryhmäläiseni, Pajanne-Alanko kertoo.

Vaan ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Koronan myötä Senioripysäkillä käynnistyivät verkon tai puhelin kautta toteutuvat etäryhmät.

– Toki osa kieltäytyi tästä mahdollisuudesta ja tekniikan kanssa oli haasteita. Itsekin jouduin tyttären ja miehen opastuksella opettelemaan, miten selitän senioreille, mitä pitää missäkin laitteessa painaa, että lähetetty linkki avautuu. En olisi ikinä uskonut, että kaikki onnistuisi näin hyvin.

Niin hyvin, että valtakunnallinen hybridimalli tuli jäädäkseen.

Ryhmä täynnä elämänkokemusta

Satu Pajanne-Alanko on ohjannut ryhmiä jo lähes 15 vuotta. Hän tietää, että puhuminen vaikeista asioista on vaikeaa – edelleen, vaikka on muutostakin tapahtunut.

– Nyt ihmisillä alkaa olla kokemuksia vaikkapa psykoterapiasta tai työnohjauksesta. Mutta vieläkin on heitä, jotka eivät ole ikinä aiemmin jakaneet henkilökohtaisia asioitaan kenenkään kanssa.

Ohjaajalle ryhmän ohjaaminen on välillä haasteellista, raskastakin, mutta parhaimmillaan ”aivan mahtavaa” eikä koskaan tylsää.

– Esimerkiksi silloin, kun joku rohkenee antaa kriittistä palautetta, Pajanne-Alanko yllättää.

– Ihan äskettäin aiemmin työpaikkakiusattu ryhmäläiseni kertoi kokevansa ryhmässä vahvaa alemmuutta. Sen myötä avautui upea keskustelu ja löytyi vaikka kuinka monta työpaikkakiusattua. Siinä sitten jaettiin tuskaa, pohdittiin syitä ja seurauksia. Tulee ihan kylmät väreet, kun ajattelen, miten hieno kerta ja keskustelu se oli.

– Monesti olen miettinyt, että mikäs tässä on ohjata ryhmää, jossa on valtava elämänkokemus – kun sen vain saa sieltä käyttöön. Itsekin voi oppia vaikka mitä.

Senioripysäkki on HelsinkiMissiossa kehitetty keskusteluryhmämalli yli 60-vuotiaille. Senioripysäkki täyttää tänä vuonna 20 vuotta.

 

KESKUSTELUAPUA ELÄMÄN SOLMUKOHTIIN

 

Tilaa #Myötätuntouutisia-uutiskirje

Tilaa #Myötätuntouutisia-uutiskirje

 

Tilaamalla sähköisen uutiskirjeemme saat uusinta tietoa HelsinkiMission toiminnasta ja auttamistavoista. Voit milloin tahansa perua viestinnän.

Uutiskirjeen tilaajan tiedot tallennetaan HelsinkiMission asiakasrekisteriin. Tietoja ei luovuteta ulkopuolisille toimijoille.

Kiitos tilauksesta!

Saat uutiskirjeen jatkossa sähköpostiisi.