Yksinäisyys
Yeboyah käsittelee rasismia terapiassa: ”Joskus niissä tilanteissa vaan lamaantuu”
Rap-artisti Yeboyah kohtaa usein rasismia ja ajattelematonta käyttäytymistä kotikaupungissaan Helsingissä. Yksinäisyyden kokemuksiaan hän käsittelee terapiassa ja ystäviensä kanssa. Suosittu artisti on mukana HelsinkiMission Kannattelijat-kampanjassa.
Räppäri Yeboyah, oikealta nimeltään Rebekka Kuukka, 25, julkaisi syksyllä Perhosefekti-esikoislevynsä. Pari vuotta sitten ilmestynyt Elovena-EP toi hänelle Emma-ehdokkuuden ja sittemmin hän on vieraillut myös Vain elämää -ohjelmassa.
Yeboyah käsittelee musiikissaan myös isoja yhteiskunnallisia aiheita, kuten rasismia ja naisten oikeuksia. Nuo teemat ovat vahvasti läsnä hänen arjessaan.
− Yksinäisyyteni liittyy toivottomuuteen siitä, että luultavasti naisen ja ruskean ihmisen asema yhteiskunnassa eivät tule muuttumaan radikaalisti elämäni aikana. Toki pienempiä muutoksia parempaan tapahtuu koko ajan.
YKSIN RASISTISTEN TILANTEIDEN KESKELLÄ
Helsingin Ruoholahdessa kasvanut räppäri kertoo, että hän kohtaa jatkuvasti asiatonta kohtelua ihonvärinsä takia. Hänen äitinsä on suomalainen ja isä on kotoisin Ghanasta.
− On tavallista, että esimerkiksi raitiovaunussa joku sanoo jotain rasistista ja kukaan ei reagoi siihen. Niissä hetkissä tuntuu erittäin yksinäiseltä. Kaikki paikalla olijat tietävät, ettei tapahtunut ole oikein ja kaikki huomaavat tilanteen, mutta kukaan ei tee mitään.
Yeboyah joutuu säännöllisesti muihinkin ikäviin tilanteisiin, jotka johtuvat tapauksesta riippuen ihmisten ajattelemattomuudesta tai rasistisista asenteista.
− Moni minulle tuntematon ihminen tulee koskettelemaan hiuksiani ilman lupaani. Monet myös alkavat juttelemaan englanniksi ja vaikka sanon useamman kerran, että puhun myös suomea, he jatkavat englanniksi puhumista.
Artistin työhön kuuluu välillä myös kuvauksia, joihin laittaudutaan maskeerauksessa. Yeboyahin mukaan kaikilla maskeeraajilla ei kuitenkaan ole tietoa, taitoa ja välineitä kaikennäköisten ihmisten meikkaamiseen ja hiustenlaittoon.
− Sekin aiheuttaa yksinäisyyttä, kun joku sanoo maskeerauksessa, ettei hän osaa tehdä hiuksilleni mitään tai minua pyydetään ottamaan omat meikit mukaan. He ovat kouluttautuneet ammattiinsa ja heillä pitäisi mielestäni olla valmius palvella kaikennäköisiä ihmisiä.
− Kukaan meistä ei voi osata kaikkea, mutta uskon, että voisimme toimia monissa tilanteissa paremmin.
OMA TERVEYS JA TURVALLISUUS EDELLÄ
Yeboyah kertoo reagoivansa häneen kohdistuviin rasistisiin purkauksiin tai ajattelemattomaan kohteluun vaihtelevasti.
− Joskus niissä tilanteissa vaan lamaantuu ja menee hämilleen, kun taas välillä jaksan sanoa vastaan. Aina en myöskään voi reagoida voimakkaasti, sillä oman terveyden ja turvallisuuden suojeleminen on tärkeintä.
On tavallista, että joku sanoo jotain rasistista esimerkiksi raitiovaunussa, eikä kukaan reagoi siihen. Silloin tuntuu erittäin yksinäiseltä.
Räppäri on pohtinut, kertoisiko kohtaamastaan rasismista ja epäasiallisesta kohtelusta muille sosiaalisessa mediassa.
− Ne ovat kokemuksina niin raskaita, että oma jaksaminen menee niistä selviämiseen. Vaatisi valtavasti voimia kertoa niistä sosiaalisessa mediassa, mutta se voisi toki olla monelle silmiä avaavaa. Se tarkoittaisi kuitenkin, että minun pitäisi olla valmis jatkamaan keskustelua aiheesta ja resurssini eivät aina riitä siihen.
APUA TERAPIASTA JA YSTÄVIEN VERTAISTUESTA
Yeboyah käsittelee kohtaamaansa rasismia ja naiseuden tuomia haasteita terapiassa. Keskusteluavun saaminen ei kuitenkaan ollut helppoa.
− Kun yritin päästä terapiaan puhumaan rasismikokemuksista ja naiseuteen liittyvistä ongelmista, sieltä vastattiin, että kaikki kokevat sellaista ja kokemusta vähäteltiin.
− On tärkeää päästä terapiaan. Mielestäni jokaisen olisi hyvä päästä keskustelemaan, käsittelemään ja purkamaan oman elämän haasteitaan.
Räppäri on kiitollinen ystävistään. Hän saa voimaa siitä, kun voi jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan muiden ruskeiden ihmisten kanssa.
On tavallista, että esimerkiksi raitiovaunussa joku sanoo jotain rasistista ja kukaan ei reagoi siihen. Niissä hetkissä tuntuu erittäin yksinäiseltä.
− Usein käy niin, että koen yksinäisyyttä ollessani ainoa ruskea ihminen valkoisessa ympäristössä. Mutta aina kun näen muita ruskeita ystäviäni ja alamme puhumaan, huomaamme, että meillä jokaisella on samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia.
Alakoulussa Yeboyah jätettiin ulkopuolelle ystäväporukasta, minkä jälkeen pelko yksinäisyydestä ja ulkopuoliseksi jäämisestä varjosti elämää pitkään. Uusia ystäviä löytyi kuitenkin harrastusten kautta. Nuorena aikuisena räppäri huomasi, että hän pystyi vaikuttamaan omalla aktiivisuudellaan ystävyyssuhteisiinsa.
− Aloin tekemään niin, että kun huomasin tuttujen ihmisten pitävän jossain hauskaa yhdessä, olin heihin yhteydessä ja kysyin, voinko tulla mukaan. Joka kerta vastaus oli, että totta kai.
YEBOYAH: ”OLEN YLPEÄ RUSKEUDESTANI JA NAISEUDESTANI”
Räppäri kertoo saaneensa tärkeitä oivalluksia tutustuttuaan feminismiin. Nykyään hän kiinnittää tarkasti huomiota myös siihen, kenen tekemille media- ja kulttuurituotteille hän antaa aikaansa.
− Kulutin nuoruudessani paljon valkoisten miesten tekemiä kirjoja ja elokuvia, koska niitä Suomessa usein tarjotaan. Äitini kuitenkin antoi luettavakseni myös erityisesti ruskeiden naisten kirjoittamia kirjoja. Havahduin ajan myötä siihen, että on olemassa paljon myös naisten ja ruskeiden ihmisten tekemiä upeita kirjoja ja elokuvia.
− Kun olen tutustunut itseeni paremmin, yritän löytää juuri minulle sopivia juttuja ja ylipäänsä laajentaa näkökulmaa. En lue pelkästään bestsellereitä, vaan teen töitä sen eteen, mitä muuta kiinnostavaa voin löytää.
Yeboyah on kääntänyt haasteita tuovat asiat vahvuudekseen.
− Olen ylpeä ruskeudestani ja naiseudestani, vaikka ne ovat yhteiskunnassa asioita, joiden takia joutuu helposti huonompaan asemaan. Olen kuitenkin löytänyt niistä voimavaran.
RÄPPÄRI ARVOSTAA HELSINKIMISSION TYÖTÄ
Artisti on vaikuttunut siitä, miten monipuolista työtä HelsinkiMissio tekee nuorten, lapsiperheiden ja senioreiden kanssa yksinäisyyden vähentämiseksi.
− Olen helpottunut, että on olemassa taho, joka huomaa yksinäiset ihmiset ja tukee heitä. Se kertoo siitä, että ihmiset välittävät toisistaan – myös silloin, kun emme alkuun tunne toisiamme kovin hyvin.
Yeboyahia ilahduttavat myös järjestön monipuoliset vaihtoehdot avun tarjoamiseen.
− Kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä auttamaan ihmisiä konkreettisesti paikan päälle, mutta he voivat tehdä lahjoituksen. Toisilla taas ei ole varaa tehdä lahjoitusta, mutta he pystyvät halutessaan tarjoamaan konkreettisen avun yksinäisille.
− Kun ihminen tarvitsee apua jossakin asiassa, on avun saaminen elintärkeää. Se voi olla myös auttajalle palkitsevaa. Oman toiminnan ja työn merkityksellisyys onkin noussut tärkeäksi teemaksi yhteiskunnassa.
Jokainen meistä tarvitsee joskus kannattelijaa. Ihmistä, joka on läsnä. Ystävää, joka kuuntelee. Ole mukana vähentämässä yksinäisyyttä. Tutustu HelsinkiMission Kannattelijat-kampanjaan ja tee lahjoitus.