Nuoret

Erja Saarinen

30.10.2023

Kriisipisteellä tulin kuulluksi ja kohdatuksi”

”Nuorella pitäisi olla vapaus ja mahdollisuus pohtia ja myös vaihtaa oman elämän suuntaa”, Laura Wathén painottaa. Jos yksi ovi sulkeutuu, uusia mahdollisuuksia kyllä avautuu. KUVA: Jani Laukkanen

Vaikka kokemuksesta on jo kymmenkunta vuotta, Laura Wathén muistaa edelleen selvästi, miten suuri merkitys HelsinkiMission Nuorten kriisipisteen tarjoamalla avulla hänelle oli.

Kotikunta oli Tuusula, yliopisto sijaitsi Helsingissä. Sinne Laura Wathénilla oli ylioppilaaksi tultuaan kova hinku, ja sinne hän pääsykokeiden takia muutti.

– Tuon ikäiselle nuorelle muutto lapsuudenkodista toiseen kaupunkiin on melkoinen elämänmuutos. Mielessä pyörivät sekä tulevaisuuden haaveet ja tavoitteet että jännitys siitä, saanko opiskelupaikan – ja kysymys, olenko riittävän hyvä, hän kertoo.

Varsinainen ahdistus iski, kun takana oli jo yksi kevät, jolloin pääsykokeet jäivät väliin.Oli tarve saada apua, muttei tietoa, mistä sitä saisi. 

– Uuden kaupungin järjestelmät tuntuivat vaikeilta. Minulla oli myös huonoja kokemuksia terveydenhuollon paneutumisesta asioihini.

Googlaamalla löytyi HelsinkiMissio, joka vaikutti matalan kynnyksen paikalta. Sinne sai yhteyden nopeasti. Erityisen tärkeä oli myös verkkosivun lupaus, että apua voi hakea, oli syy mikä tahansa. Ja että sieltä ohjataan eteenpäin, jos toimivampaa apua löytyykin muualta. 

– Silti jännitin yhteydenottoa todella paljon. Puhuminen tuntui vaikealta, koska en osannut kertoa varsinaista syytä ahdistukseeni. Juuri sen takia avun etsiminenkin oli ollut vaikeaa, Laura Wathén selittää.

Ahdistukseen löytyi syy

Hyötyä oli jo yhdestä keskustelusta. Mutta Wathén hyödynsi kuitenkin kaikki viisi mahdollista yhteydenottokertaa.

– Pääsin kiinni ahdistukseni syyhyn. Jutustelun myötä ymmärsin, kuinka rankkaa pääsykokeisiin valmistautuminen minulle oli. En jaksanut lukea, valmennuskurssilla uuvuin ja ahdistuin. Ajattelin, että jos en mene lukiosta suoraan yliopistoon, olen hirveästi myöhässä – jostakin.

Ahdistuksesta erityisen raskasta voi tehdä se, ettei itse ymmärrä, mikä siihen on syynä. Laura Wathén tietää, että ihmisestä, joka auttaa sen löytämisessä, on valtava apu. KUVA: Jani Laukkanen

– Huomasin myös olevani epävarma siitä, olenko hakeutumassa itselleni oikealle alalle. Oli tärkeää saada tukea sen ymmärtämiseen, että elämä ei kaadu yhteen pääsykoekevääseen. Uusia mahdollisuuksia tulee myöhemmin.

Wathén ottikin aikalisän ja lykkäsi pääsykokeisiin osallistumista vielä vuodella. Silloin myös hakukohde oli muuttunut. 

– Pääsin irti itseni sättimisestä ja ruoskimisesta, vaikka opiskelupaikka ei vielä tuolloinkaan avautunut. Eikä kolmella välivuodella ole todellakaan ollut suurta merkitystä, hän painottaa.

Joku kuunteli ja ymmärsi

Laura Wathén korostaa, ettei Kriisipisteen tapaamissa tarjottu valmiita ratkaisuja. Tärkeintä oli kokea tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi.

– Ihminen, jonka kanssa juttelin, ymmärsi minua ja elämänvaihettani.

Sittemmin hän on pohtinut aloittelevien opiskelijoiden tilannetta toimiessaan opiskelijapolitiikassa.

– On valtava stressi, jos pitää jo lukion alussa tietää, mitä sinusta tulee isona. Joillain aloilla on melkein välttämätöntä, että voit hakea opiskelupaikkaa todistuksella. Itse en lukiossa vielä edes tiennyt, mitä sosiologia on, nykyinen sosiologi toteaa.

– Tuohon elämänvaiheeseen liittyy paljon epävarmuutta. Opiskelupaikkojen ensikertalaisuuskiintiö aiheuttaa sen, etteivät ihmiset välttämättä uskalla ottaa paikkoja vastaan. Mutta nuorella pitäisi olla vapaus ja mahdollisuus pohtia ja myös vaihtaa oman elämän suuntaa. Onkin iso riski, että nuoret uupuvat tulevaisuudessa entistä enemmän.

Eikä kaikilta löydy voimavaroja etsiä tukea sekavasta palveluverkosta ja juosta luukulta toiselle – etenkin ilman tukiverkostoa.

Laura Wathén löysi myöhemmin selitystä omille haasteilleen myös adhd-diagnoosista, jonka myötä hän pääsi toimintaterapiaan ja sai käytännön apua.

– Nuorten kriisipisteelle ei tarvita lähetteitä tai diagnooseja. Monelle on myös tärkeää, ettei tarvitse lähteä mihinkään vaan ainakin ensimmäinen kontakti hoituu hyvin puhelimitse, hän painottaa.

Ahdingosta on tie ulos

Nykyään Laura Wathén kirjoittaa tietokirjaa adhd:stä ja tekee sosiaalisessa mediassa sekä adhd:hen että mielenterveyteen liittyvää sisältöä. Tammikuussa hän jää opintovapaalle viimeistelemään maisteriopintoja.

– Nuorena ajattelin, että omat ongelmat ovat niin vähäpätöisiä, ettei niistä saisi ahdistua. Kokemuksesta tiedän, että Nuorten kriisipisteessä nuorta ymmärretään ja autetaan näkemään, että elämänvaihe, jossa ensimmäistä kertaa huolehtii itse itsestään, ei ole välttämättä kenellekään helppo. Mutta että siitäkin selviää.

Erja Saarinen

30.10.2023