Torstaituvan voimanaiset

Sisäinen palo on kuljettanut kahta naista vapaaehtoistoimissa jo 18 vuoden ajan.

– Pitää olla jotakin, mitä odottaa, sanovat seniorikerho Torstaituvan vetäjät Marjatta Valtonen ja Ritva Perttilä.

Näin pitkään vapaaehtoistehtävissä yhtä soittoa viihtyneitä tapaa harvemmin.

– Halusimme katsoa kauemmas, sillä ei mikään yhdessä vuodessa valmiiksi tule, Marjatta Valtonen, 75, sanoo.

– Lukukausi kerrallaan. Vielä ei ole tullut olo, että tämä oli tässä, Ritva Perttilä, 89, jatkaa.

Parivaljakko vetää Torstaitupa-kerhoa, joka kerää kolmen vierekkäisen senioritalon asukkaat laadukkaan toiminnan pariin. Moni osallistujista tulee senioritalo Ceciliasta, josta kerho aikoinaan sai alkunsa.

– Ilo tulee siitä, kun kerhohuoneen ovi käy ja porukkaa tulee.

Iloa arkeen

Torstaituvan varhaisia tapahtumia pitää hiukan kaivaa muistista, sillä takana on jo yli 400 kokoontumista.

– Yksi nousee mieleen. Kun sai tuoda tärkeitä tavaroita kerhoon, muuan asukas esitteli 83 vuotta säilyneen kastemekon, jota moni suvun vauva oli pitänyt ristiäispäivänä, Valtonen muistelee.  

Torstaitupa on poikinut retkiä lähelle ja kauemmas. On innostuttu kimppakävelyille, löydetty kuntosalille ja täytetty kuntokortteja.

– Minäkin opin kävelemään korona-aikana, autoileva Perttilä vitsailee lenkkien ja sauvakävelyn alkamiselle.

Excel-taulukkoon on kirjattu kokoontumiset tähän päivään saakka. Niissä on käynyt yli 8 000 ihmistä.

Ei ihme, että Valtosta ja Perttilää kuvataan korttelia yhdistäväksi, kannattelevaksi supervoimaksi. Itsestään numeroa tekemättä he koordinoivat aktivoivaa toimintaa ikätovereilleen.

– Mottomme kuuluu: Oppia ikä kaikki. Kun yhden oma osaaminen loppuu, toinen tulee auttamaan, vetäjäkaksikko tiivistää.

Tekeminen synnyinlahjana

Kaikki alkoi vuonna 2005, jolloin Ritva Perttilä ja Marjatta Valtonen muuttivat upouuteen palvelutalo Oliviaan Vuosaareen.  

Ystävystyessä kävi ilmi, että molemmat olivat kovaan työhön tottuneita. Lapsina he auttoivat kodin askareissa kuten tapana oli.

– Jouduin kuusivuotiaana ohjastamaan Hurma-hevosemme kotiin naapuripitäjän koululta, kun isä lähti sotaan, Perttilä kertoo esimerkin.

Ystävyksille kertyi työvuosina järjestökokemusta, minkä vuoksi oli helppo lähteä HelsinkiMission vapaaehtoistyön kurssille.

– Emme olleet arkoja. Emme vierasta uusia asioita, Valtonen sanoo.

Hän kutsuu 14 vuottaa vanhempaa Perttilää isosiskokseen.

– Olin nuorena ujo, mutta uskaltauduin rippikouluikäisenä pitämään puheen. En olisi uskonut, että näin pitkälle monissa vastuissa pääsen, Perttilä miettii.  

Korona aloitti viikkokirjeet

Kulkutauti korona sulkumääräyksineen esti toiminnan, mutta vetäjiltä ei mennyt sormi suuhun.

Avattiin uusi lehti ja alettiin toimittaa viikkokirjettä, joka edelleen kilahtaa asukkaiden sähköpostiin. Kirjeen voi lukea myös kerhohuoneella sekä mapista senioritalo Cecilian tiskillä.  

Kirjeiden tekstit toivat koronavuosina maailman lähelle: vuodenaikojen vaihtumista, historiaa, kansanperinteitä ja liputuspäivien taustaa ja terveystietoja oli tarjolla sopivina annoksina. 

Tylsyyden nujertamiseksi kirjeisiin valittiin myös runoja, joista asukkaat erityisesti ovat kiittäneet.

”Vanheneminen on kuin vuorelle kiipeämistä, hengästyt hieman, mutta näkymä on ylhäällä paljon parempi”, kuuluu yksi Ingmar Bergmannilta lainattu elämänviisaus.  

Eloisia, kieleltään huoliteltuja, monesti huumorin ryydittämiä tieto- ja kannustuskirjeitä luetaan kauempanakin.

Perttilä avaa kännykän.

– Tässä on tekstari Ruotsista, edesmenneen asukkaan tyttäreltä, joka haluaa yhä saada kirjekuulumisia. Pitäkää huolta toisistanne, lukee tämän viestin lopussa.

Kymppi sympaattisille vetäjille

Mennään seuraavaksi käymään maaliskuisessa Torstaistuvassa, jossa on luvassa bingoa.

Tulijat saapuvat ajoissa, näyttävät valitsevan oman tutun paikan.

Kun Perttilä rauhallisen ystävälliseen tapaansa jakaa bingoristikot, hän katsoo jokaista silmiin ja vaihtaa pari sanaa. Vieraskirja kiertää pöydissä.

Kerhohuoneen täyttyvissä pöydissä sataa tunnustusta vetäjille.

– Sympaattisia, aina valmiita auttamaan.

– Kymppi heille, kun ei voi enempää antaa.

– Omaa aikaansa uhraavat valtavasti.

Yhteisöllisyydestä ja kodikkuudesta kiitetään, torstaiteemojen ajankohtaisuus ja monipuolisuus saavat korkeat pisteet.

– Täällä virkistyy ja tutustuu muihin. Mistään hinnasta en jäisi kotiin yksin istumaan, 89-vuotias rouva hehkuttaa.

Tästä tuli meille intohimo

Vapaaehtoistoiminnalla on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia: elämän mielekkyys ja merkitys kasvavat, tulee hyvä mieli. Kun hankkiutuu toisten luo, yksinäisyys hellittää, ja toimintakykykin saattaa parantua.

Valtonen ja Perttilä nyökyttelevät tutulle listalle.

– Meille tämä kerho on intohimo, Ritva Perttilä lisää.

… on ojennettava käsi, uutta etsien, ympärille katsellen, tulevaisuuteen luottaen, naiset kirjoittivat runossa, joka syntyi kerhon tultua 15 vuoden ikään.

Jaksamisen rajoja teroitetaan vapaaehtoisille.

– Kun nukkuu hyvin, jaksaa hyvin, Perttilä kuittaa.

Valtonen nauraa, että jaksaminen on sukuvika. Ei valiteta turhista eikä olla pikkumaisia.

– Takapakit kuitataan hörönaurulla ja mennään kahta tarmokkaammin eteenpäin.

Yksi akkujen latauspaikka on Sipoon kesämökki, jossa ajatukset lepäävät, saa olla ulkona mielin määrin, lähteä metsäretkelle ja hoitaa ryytimaata.

Eikä ole vaikea arvata, että kesän sato koituu Torstaituvan hyväksi.

– Eniten menee syksyn myyjäisissä hilloja ja mehuja.

Torstaitupa kokoontuu senioritalo Olivian kerhohuoneella, Vuosaarentie 6 b.

Lue lisää HelsinkiMission vapaaehtoistoiminnasta. Tervetuloa mukaan!