Blogi

Saara Ahtola

17.4.2024

Itsemyötätunto – pinnallista self-helpiä vai tärkeä hyvinvoinnin tukijalka?

HelsinkiMission Nuorten kriisipisteen kriisityöntekijä Saara Ahtola. KUVA: Oscar Lehtinen

Seitsemän vuotta sitten havahduimme Nuorten kriisipisteellä huolestuttavaan ilmiöön: nuorten kokemaan jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen. Moni meiltä apua hakenut nuori suhtautui itseensä vaativasti ja koki, ettei ole myötätunnon arvoinen. Kun aloimme tiiminä miettiä, miten voisimme olla avuksi, löysimme itsemyötätunto-käsitteen äärelle. Perehdyimme aiheeseen ja ryhdyimme kehittämään itsemyötätuntoa vahvistavaa Minä riitän -vertaistukiryhmämallia.

Tuosta havahtumisestamme on nyt kulunut seitsemän vuotta ja olemme oppineet valtavasti kaikilta niiltä nuorilta, joiden kanssa olemme teemasta puhuneet: Minä riitän -ryhmissä, oppilaitoksiin jalkautuvassa työssämme, keskusteluavun kohtaamisissamme ja aiheesta pitämissämme koulutuksissa.

Mistä itsemyötätunnossa sitten on kyse?

Itsemyötätuntoa tyypillisesti kuvataan taitona kohdella itseä samalla ystävällisyydellä kuin kohtelemme toista meille tärkeää ihmistä. Erityisesti tarvitsemme myötätuntoa silloin kun kohtaamme elämässä vastoinkäymisiä tai esimerkiksi epäonnistumme. Monet kokevat itsemyötätunnon vaikeaksi. Oma ymmärrykseni teemasta on syventynyt kohtaamisten myötä. Ajattelen, että kun puhumme itsemyötätunnosta, puhumme suhteesta itseemme. Siihen suhteeseen on ollut vaikuttamassa monia tekijöitä omalla ainutkertaisella elämänpolullamme. Kyky myötätuntoon itseä ja toisia kohtaan rakentuu erityisesti suhteissa toisiin ihmisiin ja niissä suhteissa olemme saattaneet jäädä myös vaille myötätuntoa ja kohdatuksi tulemista. Myös yksilökeskeisellä suoritusyhteiskunnallamme ja muihin elinympäristöömme liittyvillä tekijöillä on osansa inhimillisessä riittämättömyyden kokemuksessa.

Tieto itsemyötätunnon tärkeydestä ei myöskään aina johda käytäntöön. Vaikka minut herättäisi kesken yötä unilta, niin pystyisin suhteellisen sujuvasti pitämään tunnin asiantuntijaluennon aiheesta. Silti välillä omassa elämässä karikoita kohdatessani saatan suhtautua itseeni tavoilla, joista voisi päätellä, että en olisi koskaan itsemyötätunnosta kuullutkaan. Itsemyötätuntoon saattaa siis liittyä esteitä ja se jos jokin kuuluu ihmisyyteen. Haasteellisuudesta huolimatta myötätuntoa myös itseä kohtaan on hyvä pitää mukana arjen käänteissä.

Myötätunto itseä kohtaan lisää myötätuntoa toisia kohtaan

Olen työssäni nähnyt lukuisia kertoja nuorten sanoittavan sydäntä särkeviä kokemuksia siitä, miten heidän sisäinen itsekriitikkonsa rajoittaa elämää, vie pois tärkeitä mahdollisuuksia ja jättää yksin – vaille yhteyttä. Olen myös kiitollisena saanut todistaa oivallusten hetkiä myötätunnon äärellä ja jaetun ihmisyyden voimaa. Olen oppinut näkemään itsemyötätunnon yhtenä hyvinvoinnin tukijalkana. Se, millaisessa suhteessa olemme itseemme vaikuttaa hyvinvointiimme ja kokemukseemme maailmasta. Itsemyötätunto voi auttaa meitä kohtaamaan lempeämmin erilaisia haasteita ja auttaa tavoittelemaan itselle merkityksellisiä asioita. Itsemyötätunto voi vahvistaa kykyämme muodostaa suhteita toisiin ihmisiin ja myös auttaa muuttamaan meille haitallisia olosuhteita. Itsemyötätunnossa onkin sekä lempeä että jämäkkä puoli. Itsemyötätuntotutkija Kristin Neff kuvaa viisaasti itsemyötätuntoa toisiin liittymisen mielentilaksi. Tutkimustenkin mukaan myötätunto itseä kohtaan lisää myötätuntoa toisia kohtaan eikä siis ole pois muilta.  

Myötätunto ei ole yksilölaji ja siihen tarvitaan meitä kaikkia. Pidän sitä tärkeänä ajassamme navigoidessamme myös yhteisöinä isojen haasteiden äärellä. Itsemyötätunnon viesti on, että myötätunto kuuluu kaikille. Se ei poissulje yhteiskunnan ja meidän kaikkien velvollisuutta rakentaa maailmaa, jossa ihminen voi kokea myötätuntoa ja saada elämänsä aikana rakkaudella ravittuja kokemuksia. Tarvitsemme arkeemme yhteisöjä ja ihmisten välisiä kohtaamisia, joissa voi kokea turvaa ja yhteyttä toisiin. Siksi itsemyötätunto teemana on mukana myös yksinäisyyttä vähentävässä School to Belong -ohjelmassamme oppilaitoksissa ympäri Suomen.

Kirjoitukseni lopuksi haluan kysyä sinulta, kanssaihminen. Millaista maailmaa sinä haluat olla rakentamassa? Ethän unohda itseäsi tai sulje itseäsi myötätunnon ulkopuolelle? Mitä tarvitsisit juuri nyt? Sinäkin olet myötätunnon arvoinen.

Lisää itsemyötätunnosta voit lukea Minä riitän -oppaastamme tai ruotsinkielisestä Jag räcker till-oppaastamme.

Saara Ahtola

17.4.2024